tiistai 3. elokuuta 2021

Synttäreitä, terveyspuolta ja muuta tapahtunutta

Blogipäivitykset näköjään jatkavat edelleen sitä tuttua pari kertaa vuoteen tahtia. 😅 Muutamia poimintoja vierähtäneen ajan varrelta:

Helka täytti maaliskuulla jo 14 vuotta. Terveys on ollut vielä hyvällä tolalla ja mieli virkeä, mutta kuulo aika olematonta jo. Pihalla joutuu nykyisin pitämään silmällä vähän sen suhteen, että jos unohtuu tutkiskelemaan puskia tai kömpii aitan alle, niin kutsuja ei enää ihan niin vain korviin kuulu. Nyt kesällä Helkalla on ollut selässä jumia ja samaan syssyyn sen kanssa iski nieluun tulehduskin, joten tarvittiin pari käyntiä lääkärillä sekä kipulääke- ja antibioottikuurit. Selkäjumeja on nyt hoidettu fyssarilla ja muutoin Helkan olo on normalisoitunut.


Helka 14v.


Oililla todettiin maaliskuulla maksan seudun ultrassa sakkaa/limaa sappirakossa (maksa näytti normaalille) ja laajempien maksa-arvojen kanssa yhdessä diagnosoitiin sappirakon mukoseele. Tammikuun alusta lähtien Oililla on ollut käytössä maksan toimintaa tukeva lisäravinne Liveron ja mukoseelen hoitoon lisäksi tuli vielä lääke Ursochol. Kesäkuulla sappirakon tilanne kontrolloitiin taas ultralla ja otettiin verinäyte maksa- ja haima-arvoista. Sakkamuodostuma oli nyt hävinnyt sappirakosta ja maksa-arvot olivat tulleet hienosti alaspäin vuoden alun arvoihin verraten. Lääkitys vaikuttaa siis toimivan. Haima-arvot olivat ihan ok. Oilin vointi on ollut lääkityksen aloitettua aikalailla ennallaan, tai en ainakaan ulkoisesti ole huomannut siinä ihmeempiä muutoksia. Nyt kesällä helteet ovat kyllä tuntuneet vaikuttavan Oiliin aiempia vuosia enemmän ja on vaikuttanut normaalia väsyneemmälle ajoittain. Helteiset viikot otettiin aika rauhallisesti ja kovasti on viihtynyt takapihalla maapoteroissaan jne. Nyt sää on taas hieman viilentynyt, niin virkeystaso ja jaksaminen on taas ollut selvästi parempi.




Raija täytti toukokuulla 8 vuotta ja se on ihan koira parhaassa iässä. Hildalla ja Lempillä menee myös hyvin. Lempi kävi silmätarkastuksessa 1.4. ja silmät tarkastettiin toistamiseen terveiksi, ja sen pennutushaaveita päästiin myös miettimään todenteolla eteenpäin. Raijan kanssa osallistuttiin vähän ex tempore pitkästä aikaa match show'hun Kuopiossa 27.7. ja niin innolla ja hienosti Raija vetikin ensimmäisen osallistumisensa veteraaniluokassa tuloksella punaisten 2. (8 osallistujaa). Touko-kesäkuulla tehtiin Oilin, Raijan ja Lempin kanssa innokkaasti nose work -treenejä kotosalla verkkokurssin innostamina, mutta nyt on vierähtänytkin piakkoin jo pari kuukautta taukoa näistä nenähommista. Kesäkuumuus taisi viedä emännästä mehut. 😅 Koirat ovat kyllä olleet valtavalla innolla tässä harrasteessa mukana ja saatiin hienoa edistymistä muutamissa viikoissa aikaan.





Lempin kuvat napannut Heli Leskinen, kiitos!

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Tammikuun sankarit

Tammikuu on meillä oikein synttärikuu. Ensiksi 4.1. 3 vuoden ikään tuli Lempi ja muu Muinaisnimi-pentueen väki.




28.1. synttäreitään viettivät Hilda ja U-pennut, joilla ikävuosia kertyi nyt 6 vuotta. Hildalle kuuluu ihan hyvää. Se on ollut keväästä -20 lähtien eliminaatiodieetillä ja syitä sen ajoittaisiin kutinaongelmiin on selvitelty. Hidastahan tämä prosessi on, mutta tällä hetkellä ollaan saatu selville, että proteiineista naudanliha aiheuttaa kutinaa ja ainakin kana ja kalkkuna havaittu sopiviksi. Tällä hetkellä ihon tila siis hyvä ja kutiamaton. Turkkikin nyt varsin ok. Kilpparikokeethan otatin siitä myös silloin keväällä, kun lääkärin pakeilla käytiin ja sen suhteen arvot hyvät. Struviittikidevaivaa ei ole nyt havaittu, vaikka Hilda ei nyt olekaan eliminaation aloitettua ollut liuotusruokavaliolla.





Seuraavana päivänä tyttäristään sitten Oili 11 vuotta 29.1. Oili voi nyt taas melko hyvin. Viime syksynä aloitettiin sille Gabapentin-lääkitys lonkan nivelrikkoon, kun loppukesästä alkoi olla kipuihin viittaavaa oireilua (hiipumista lenkeillä ja kerran hyppäsi sohvalle niin että ulahti. Lääkärin kanssa oltiin molemmat yhtä mieltä siitä, että ehkä nyt on paras jo kokeilla lääkitystä että saisi tilanteen pysymään vielä mahdollisimman pitkään hyvänä. Gabapentiinin aloituksen jälkeen Oili oli pari kuukautta todella väsynyt lenkeillä, eikä tilanne tuntunut helpottuvan ajan myötä. Päiväkohtaista lääkeannosta vähennettiin sitten puolella ja nyt Oili saa lääkkeen vain iltaisin. Jo heti seuraavina päivinä annoksen pienentämisestä Oili virkistyi selvästi ja lenkkeilykin alkoi taas maistua! Nyt on menty useampi kuukausi jo tällä annostuksella ja hyvälle vaikuttaa. Oili jaksaa hyvin tehdä peruslenkit ja vointi on ilmeisesti taas niinkin hyvä, että se on taas alkanut omatoimisesti hyppiä sohvalle ja sänkyyn nukkumaan. Tammikuulla käytiin verinäytekontrollista ja tarkastettiin jo muutamana aiempana vuonna seurattujen maksa- ja kilppariarvojen tila. Maksa-arvot AFOS ja ALAT ovat nyt hieman koholla ja nousseet edellisvuodesta. Syynä voi olla lääkitykset, ikääntyvien koirien maksaan liittyvät muutokset tai kasvaimet. Tilannetta on mahdollista selvittää hieman maksan ultraäänitutkimuksella, jossa on tarkoitus käydäkin. Kilppariarvot olivat edelleen viitearvojen alapäässä, mutteivat vajaatoiminnan puolella edelleenkään. Jos parin edellisvuoden arvoihin vertaa, niin tulleet kyllä vuosi vuodelta aina vähän alaspäin. Kilppariarvojen seurantaan saatiin edelleen ohje vuosittaisesta kontrollista, mutta maksa-arvoja suositeltiin nyt seurattavan puolivuosittain.



Vielä muutama yhteisporeeraus äidistä ja tyttärestä.

Oili ja Hilda






sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Kolin syysretki

Muutama kuvamuisto syksyiseltä Kolin päiväretkeltä 10.10.2020. Olipa moni muukin lähtenyt retkeilemään samana päivänä ja yllätykseksi jo parkkipaikka oli täpötäynnä kun perille päästiin! Näköalapaikoilla oli jopa ihan ruuhkaa ja sai välillä tovin odotella, että pääsi haluamalleen kohdalle kuvaamaan ja vastaantulijoitakin sattui polulla jonkin verran. Sää oli ihan ok, pilvinen ja melko kuiva. Suppilovahveroita kerättiin mukaan reitin varrelta ja makkarat paistettiin loppupuolella kierrosta. Matkaseurana mukana Lempi.






Illalla suunnattiin hotelli Pieliseen ja seuraavana aamuna startattiin kotimatkalle Lieksan kautta. Lieksassa tavattiin nopeasti Lempin veljeä Viliä (M. Kaukamoinen) ja mukavat vauhdikkaat leikit saivatkin sisarukset aikaan. Vilistä on varttunut komea ja hyväkäytöksinen nuori mies! Sää oli valitettavasti todella harmaa ja tihkusateinen, niin kuvat jäivät hieman huonolaatuisiksi.








perjantai 11. syyskuuta 2020

Rautavaaran retki 26.8.20

Minulla oli vapaapäivä keskellä viikkoa ja sisko vielä kesälomalla, niin päätettiin ottaa suunta Rautavaaralle Tiilikkajärven kansallispuistoon. Sää vaikutti etukäteen lupaavalle tälle päivää, mutta meinasi vähän jo hymy hyytyä kun menomatka Rautavaaralle saatiin ajella melkeinpä kaatosateessa! 😅 Sade kuitenkin lakkasi juuri kun päästiin perille ja puraistiin vielä autossa pikaista aamupalaa. Juurakot jne. oli polulla paikoitellen aika petollisen liukkaita märkinä, mutta aivan auringonpaisteessakin saatiin matkaa taittaa kohti Venäjänhiekkaa!













Venäjänhiekalla alettiin rakennella nuotiota ja tulen tekeminen osoittautuikin sateen jäljiltä melkoiseksi haasteeksi! Puut vajassa olivat taas todella kosteita ja eivät kyllä meinanneet hyvin palaa sittenkään kunhan vähän onnistuttiin pienemmillä tikuilla tulta alulle saamaan. Pitkällisen prosessin jälkeen saatiin kuin saatiinkin kuitenkin sen verran hiillosta aikaiseksi, että saatiin makkarat paistettua. Taukoon hujahti kyllä kaikkineen varmaan pari tuntia!
















Venäjänhiekalta lähdettyä käytiin hieman fiilistelemässä Uiton kämpän pihalla ja jatkettiin sitten käppäilyä lähtöpisteeseen. Ihan pari pientä tippaa tuli vettä jossain vaiheessa, mutta päästiin taas autolle asti ennen kuin alkoi sataa uudemman kerran. Ihan kunnolla sitä märkää sitten taas tulikin, kun ajeltiin takaisin päin!























Matkalla tehtiin pysähdys tervehtimässä Oilin tytärtä Miinaa (Miskajasmin Unelmiina). Muutamaan vuoteen en ollutkaan Miinaa nyt nähnyt, mutta ihan yhtä suloinen se oli kuin ennenkin sekä luonteeltaan kuin ulkonäöltään. 💓Hyvin tulivat kaikki tytöt edelleen juttuun keskenään. Ei mitään ongelmaa.

Miina 5,5v.


Miina


Oili ja Miina

Lempi, Oili, Raija ja Miina

maanantai 7. syyskuuta 2020

Kesäloman huipennus

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin myös kesäloma! Kesäloman viimeisenä päivänä saatiin vieraiksi Heli ja Severi (Miskajasmin Olkihattu). Vietettiin mukava päivä ja käytiin myös moikkaamassa Helkaa Kuuslahdessa. Suorastaan pakollinen puolisisaruskuva saatiin taas aikaan ja varsin onnistunut yhteiskuva myös meidän koko lapinkoiraporukasta. 😊

Helka (Miskajasmin Kuunsäde) 13v. ja Severi (Miskajasmin Olkihattu) 11v.



Hilda (Miskajasmin Ukuliina), Lempi (Miskajasmin Ihalempi),
Severi (Miskajasmin Olkihattu), Raija (Jehnajan Tusina),
Oili (Dagolas Qultsi) ja Helka (Miskajasmin Kuunsäde).




























Kaikenkaikkiaan ehdittiin nähdä kyllä mukavasti kavereita ja koirakavereita loman aikana. Tuli käytyä vierailuilla ja tehtiin useampia lenkkejä. Ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen loman antiin! Jospa näillä jaksaisi taas pusertaa pimenevän kylmenevän loppuvuoden joulua kohden..!

Retkeilyviikko

Viimeinen kesälomaviikkoni sujui retkeilypitoisissa merkeissä. Sunnuntaina 16.8. ajeltiin Tiian, Saivan ja Hilpan kera testaamaan Volokinpolkua Sonkajärvellä. Käveltiin vain pätkä kaiken kaikkiaan miltei 30km pitkästä reitistä. Meillä matkaa taisi kertyä kuutisen kilometriä, mutta tällä osuudella se oli varsin sopiva, kun maatokin oli varsin vaativaa ja eteensä sai kyllä todenteolla muistaa katsoa. Retken päätteeksi nautiskeltiin vielä makkaraa ja eväitä laavulla.

Retkikoirat Raija, Lempi, Saivan ja Lempin emä Hilpa. Oili vietti päivän
kotoisissa merkeissä. Maasto olisi ehdottomasti ollut sille liian rankkaa
ja haastavaa.


Seuraavana päivänä Volokinpolun retkestä startattiin siskoni ja Lempin kanssa auton nokka pohjoisen suuntaan ja ajeltiin ensin Posiolle Riisitunturille retkeilemään. Sää oli melko vaihtelevaa jo lähestyttäessä määränpäätä ja vaihtelevissä sääoloissa saatiin viettää alkupätkä retkestä kävellessäkin. Moneen kertaan jouduttiin veivaamaan alkuun vaatetta päälle ja pois, kun ensin satoi vettä ja sitten paistoi taas aurinko ja kohta taas toisin päin. 😄 Pientä kommellusta oli mukana alkumatkasta, kun tunturin päälle kavuttuamme lähdettiinkin syystä tai toisesta väärään suuntaan ja käytiin käppäilemässä lisälenkiksi n. 4km:n Riisin rääpäsy! Hieman kyllä hikeä ja tuskaa nostatti pintaan, kun toista kertaa kiivettiin tunturin päälle, mutta siitä päästiin kuitenkin nyt sitten jatkamaan oikeaan suuntaan Riisin riettaalle, kunhan oltiin tovi ihailtu ja kuvailtu kauniita maisemia tunturin huipulta. Tunturin päältä matka taittui pääasiassa alamäkeä majapaikalle Uudenlammin laavulle. Teltta saatiin pystyyn lammen läheisyyteen varvikkoon ja sitten virittelemään nuotiota tihkusateessa. Haastetta vähän olikin hiilloksen aikaansaamisessa kun vettä tihuutteli ja välillä tuulenpuuskat sammuttivat alullaan olevan tulen. Hiillokset lopulta saatiin ja nautiskeltii makkarat ja muut eväät ennen kuin väsyneinä köllähdettiin telttaan. Lempikin kävi heti unten maille telttaan päästyään.

















Yö sujui melko katkonaisilla unilla ja varpaita hieman palelsi, sen verran oli viileä yö. Aamupalailtiin rauhassa aurinkoisessa viileähkössä aamussa ja matka jatkui teltan kasaamisen jälkeen eteenpäin. Nyt mentiin hieman metsäisemmissä ja soisemmissa meiningeissä seuraava taival ja pysähdyttiin Soilun laavulle hengähtämään ja nauttimaan aamupala nro. 2! 😃 Soilun jälkeen lähdettiin taas kapuamaan ylöspäin ja loppumatka kuljettiin taas tunturimaisemissa. Puolen päivän jälkeen saavuttiin jo lähtöpisteeseen ja niin oli takana päälle 10km:n Riisin rietas (höystettynä sillä edellispäiväisellä lisälenkillä..! 😄)














Riisitunturilta otettiin taas suunta Kuusamoon, jossa täytettiin vähän mahaa ennen kuin matka jatkui seuraavaan kohteeseen, Hossan kansallispuistoon. Iltapäivästä/alkuillasta starttasi sitten Ölökyn ähkäsy! Maasto oli selvästi vaativampaa kuin Riisitunturilla ja nousua ja laskua riitti. Jalkojakin piti taas muistaa välillä vähän katsella! Huikeat oli rotkonäkymän Julmalla-Ölkyllä. Käytiin mennessä ylittämättä myös pienemmälle reitille johdattava riippusilta rotkon yli, jotka jälkeen palattiin taas takaisin jatkamaan pidempää kierrosta. Lempi kulki taas todella reippaasti riippusillalla. Ei sitä tuntunut jännittävän vaikka silta vähän heiluikin. (Hihnan toinen pää saattoi kyllä ehkä olla hieman tutisevimmin jaloin liikkeellä..! 😅)

























Ylhäisemmistä kalliomaisemista laskeuduttiin lopulta alemmas, kun reitin puoliväli alkoi häämöttää. Kallioiden juurelle ihanasti solisevan ojan läheisyyteen Ölkynperän laavun viereen kasattiin sen yön ulkoilmahotelli. Hankalaa oli löytää teltalle sopivan tasaista paikkaa, kun oli niin juurakkoista tai muuten epätasaista. Nuotio syttyi tällä kertaa hyvin ja iltaa istuttiin eväiden äärellä aivan omassa rauhassamme. Lempiä väsytti päivän aktiviteetit taas niin, että se painui telttaan asettumaan jo hetkeä ennen meitä.













Yöllä oli rauhallista (eikä puhelimetkaan laulaneet, kun kaikki kentät olivat poissa!), mutta unet jäivät taas melko pinnallisiksi, osittain mukuraisesta alustastakin johtuen. Aamu valkeni aurinkoisena ja sää lämpesi paisteessa melko äkkiä kun matka jatkui eteenpäin aamulla. Tovi jos toinenkin ihailtiin hienoja näkymiä matkalla ja puolen päivän tietämillä oltiin taas tultu lähtöpisteeseen. Matkakertymää Ölökyn ähkäsyllä oli merkalla kymmenisen kilometriä.

Hossassa pistäydyttiin vielä vähän ex tempore Hossan poropuistossa kahvilla ja teellä, sekä moikkaamassa poroja. Seuraava pysähdys tehtiin Kajaanissa katselemassa linnanraunioita lähiympäristöineen. Tovi kierreltiin melko kuumassakin auringonpaisteessa. Lempikin kaipasi pariin kertaan jo viilentelyjä vedessä. Siitäpä sitten enää muutaman tunnin huikonen ja kotoisalla Siilinjärven maaperällä taas oltiin. Kyllä uni maistui meille kaikille mainiosti seuraavana yönä omassa sängyssä ja tyytyväisenä hienoon antoisaan retkeen! 😊