Helkan maailmaa laajennettiin taas vähän tänään ja käytiin kiertämässä hiihtolatupohja(n. 2 km) Kertun kera. Ennen kuin päästiin edes metsään, Helkalla ehti olla jo neljä ihastelijaa ja silittelijää. Kertulla oli lähinnä vaan kiire mennä eteenpäin, mutta Helka oli hurjan riemuissaan uusista ihmisistä. Kaverini Ransu-lapinkoirakin huomasi, että nyt on tullut uusi karvainen Sannan laumaan ja se haukkui pihasta innokkaasti. Ransuun Helka tulee varmasti tutustumaan jossakin vaiheessa - toivottavasti piankin. Helka vähän ihmetteli ohi kulkiessa Ransun haukkua ja vähän matkan päästä kuulunutta sirkkelin ääntä.
Hiihtoladulle kun päästiin, laskin Helkan irti ja Kerttu oli flexissä. Välillä kannoin Helkaa, kun se näytti väsyneelle, mutta pääasiassa se tuntui haluavan kävellä ihan itse. Mielissään olivat koirat, kun pääsivät metsään kävelemään. Onhan ne kaikki hajut ja äänet siellä ihan erilaiset. Käetkin tuntuivat taas kukkuvan vähän siellä täällä. Kotiin päin tullessa tavattiin vielä pari uutta ihmistä ja Helka kulki edelleen nätisti hihnassa pienen matkaa tienviertä. Sisälle kun tultiin, niin eipä mennyt kauaakaan, kun Helka jo pötkähti unille töppöjalat suorina. Kerttu halusi jäädä lepäämään ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti