Sivut

lauantai 26. tammikuuta 2008

Kuulumisia jalostuspäivänäyttelystä ja muutenkin


Jaahas, olenpas taas jaksanut tooosi ahkerana tämän blogin suhteen olla. Vaan toisaalta eipä nyt viime aikoina ihan mahdottomasti mitään erikoista ole tapahtunutkaan. Tällä hetkellä ollaan Helkan kanssa Kannuksessa ja kotiin suunnataan vasta parin viikon päästä, kun minulla on kennelvuorokin tässä välissä, ensi viikolla.


Viime viikonloppuna(20.1.) pyörähdettiin Kuopiossa kehässä jalostuspäivänäyttelyssä. Oli iki-ihana sataa_mummoja_taivaalta ja loska_roiskuu -keli. Aamulla oltiin klo 9 aikaan näyttelypaikalla, Maxi-Kodintukun pihassa, ja katseltiin Helkan velipoikia kehässä. Onni(M. Kuunloiste) ja Kassu(M. Kuunlumo) esiintyivät todella nätisti saaden EH:t kumpainenkin! :) Helkan esiintymisvuoroa saikin sitten jonkin aikaa odotella ja välillä Helka odotteli kiltisti kevythäkissään. Kengät kyllä kastuivat jo alkuvaiheessa, kun maassa oli monen sentin kerros loskaa ja vettä tai jompaa kumpaa, mutta mitäs pienistä. Helka käyttäytyi kehässä nätisti. Ravasi siivosti ja seisoi paikoillaan maltillisesti. Ja vaikka ekaa kertaa oltiin miestuomarin arvosteltavana, ei Helka siitäkään mitään välittänyt ja antoi hyvin tutkia ja katsoa hampaat. :) Minä vähän etukäteen jännäsin, että mitähän se miestuomarista tykkää, vaikka ei sillä kyllä mitään ongelmaa koskaan miehien suhteen ole ollut. Vaan kun ei koskaan tiedä! ;) Sininen nauha(H) meille sitten ojennettiin. "Kokonaiskuvaltaan hyvä. Oikeat mittasuhteet, mutta aivan liian kevyt luusto. Hyvä kuono-osa. Otsapengertä saisi olla enemmän. Sopivasti kulmautunut, mutta aivan liian kevyt raajaluusto. Hieman pysty lantio. Hieman pehmyt peitinkarva, jota saisi olla enempi. Liikkuu hyvin, mutta takaraajat alla." Jämäkkyyttä tuomari toivoi enemmän, kuten arvostelustakin käy pariin kertaan ilmi ja myös pohjavillaa sanoi olevan peitinkarvan lisäksi niukanlaisesti. Molempia lisää ja ehkä sitä ikääkin tarvitaan. Mutta ihan todenmukainen tuo arvostelu. Kehän jälkeen kun Helkan jalkoja katselin, niin kyllä ne näyttikin aika tikuilta, kun kaikenlisäksi olivat ihan märät! Ne vähätkin jalkakarvat olivat märkyydestä litistyneet ja paljastaneet rimppajalat! ;D Hih, voi tuota mun rimppakinttua! Velipoikia moikattiin, mutta Helka on ollut nyt vähän kiukkuisena juoksujen jälkeen pojille, niin ei sitä oikein tahtonut veljet kiinnostaa. Lapinkoirat tuli siinä sitten katseltua juniorinarttujen jälkeen loppuun ja kolmen aikaan päästiin kotiin jalkoja kuivattelemaan. Hyvä reissu oli taas ehdottomasti nähtiin tuttuja ja paljon lapinkoiria. Tuusniemellä noin kuukauden päästä uusiksi!


Muuten ollaan kyllä touhuttu aika vähänlaisesti nyt mitään järkevää. Käytännöntunneilla ollaan nyt käyty muistelemassa hakuiluja kerran ja kyllä Helka tuntuikin muistavan tämän touhun. Kun kärristä sen päästin harjoittelupaikalla ja laitoin kiinni liinaan, niin se oli heti innokkaana sinkoilemassa eteenpäin ja nuuhti vimmatusti ilmaa. Kaksi näkölähtöä otettiin ja Helka kyllä meni perään niin kovaa kun tikkujaloillaan pääsi. Huvittavan näköistä, kun sammalet vaan pöllysi vähälumisessa metsässä! Mutta se kyllä tykkää tuosta hommasta kovasti! Mua vaan arveluttaa, että saadaanko me ilmaisua kuntoo ikinä.. Rulla tuntuu niin vaikealle opettaa ja tuo haukkuu niin herkästi muutenkin, etten halua siitä haukkuvaa tehdä. Noh ehkä se siitä vielä. Joskus.


Sivulletulo alkaa sujumaan jo todella pienellä avulla ja suurimmaksi osaksi se tulee juuri oikeaan kohtaan! Seuraamista ollaan jatkettu edelleen kontaktikävelyn muodossa ja yritän palkata oikeasta paikasta. Liikkeellelähtöjä tehty erikseen eikä niissä tähän mennessä ole ollut ongelmaa. Päättömän puukapulan pitoa ollaan pariin kertaan nyt taas otettu ja ehkä se taas sadasosan pidempään pysyy suussa. Pitkään ei siis suussa vielä pysy ja harjoitusta tarvitaan.


Tänään ehdittiin taas pitkästä aikaa lenkkeilemään ja kylläpä oli mukava lenkki kaikin puolin. Sää oli mukava, koira kuulolla hyvin eikä takana kulkeneet sheltitkään saaneet haukkua tai pörinää aikaiseksi. Onnistuttiin myös onnistuneesti ohittamaan 5-10 metrin päästä toinen koira! Sai Helkan ottamaan minuun kontaktia useaan otteeseen, eikä yhtään "murmur" tai "räksräks" -äännähdystä! :) Liian korkealle pilvilinnoihin en kuitenkaan aio asian suhteen vielä lennellä. Ohittamisissa on vielä todella paljon työstettävää, kun vastaantulevat koirat ovat niin epäilyttäviä Helkan mieleen tällä hetkellä.

sunnuntai 6. tammikuuta 2008

Tammikuun alun touhuja


Nyt viimeisen viikon ajan on tapahtunut kerrankin jotain mainittavaa. Ollaan oltu edelleen täällä Siilinjärvellä joululomailemassa ja kylläpä vaan on aika mennyt nopsaan. Sai jopa vihdoin ahkeroitua uuden ulkoasun kotisivuille ja tänne blogiinkin, kuten saattaa huomata. Olen melko tyytyväinen väreihin ja muuhun - kerrankin! Seuraavaa vaihdosta saattaakin sitten taas saada odotella, mutta mitä sitä turhan tiheäänkään vaihtelemaan ulkonäköä.. ^^


Torstaina, 3.1., käytiin Riian ja Justiinan(Fihtolas Justiina) kanssa lenkkeilemässä Siilinjärvellä Honkamäen maastossa. Helka ja Justiina kun olivat molemmat juoksuillaan, niin päätettiin sitten käydä tällainen vähän yksityisempi lenkki. Mukavassa pakkassäässä saatiin käpöstellä ja aika tarkalleen kaksi tuntia kävellessä vierähti. Helka ja Justiina saivat juoksennella vapaana lähes koko lenkin ajan ja hienosti pysyivät molemmat lähellä. Kerttukin oli toki mukana, mutta se sai olla hihnassa, sillä olisi mahtanut huokutella nuorempia tyttöjä mukaansa pidemmille retkille muuten. ;) Kertulla aina tuota menojalkaa vähän kutkuttaisi.


Eilen lauantaina, 5.1., reissattiin sitten Kajaanissa näytelmissä ja Helka sai Paula Rekirannalta hienosti EH:n! Arvostelukin on oikein kivaa luettavaa, eikä sisällä suurempia moitteita: "Pienehkö. Narttu, jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä pään malli. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Liikkuu hyvin, mutta hieman lyhyellä askeleella takaa."  Näyttelypaikalla oli todella ahdasta ja meluisaa ja vähän Helkaa alkuun jännitti kulkea tungoksessa, mutta nätisti ja rauhallisesti se kuitenkin käyttäytyi. Kehää odotellessa se makoili tuolin alla rennosti ja kehässä esiintyi oikein mallikkaasti. Malttoi hyvin seistä, ravasi kivasti ja antoi tuomarin tutkia. Tuomari olikin tosi mukavan oloinen. Paljon oli suomenlapinkoiria esillä ja junnunartuissakin kisasi yhteensä 12 koiraa. Katseltiin siinä Helkan kehän jälkeen sitten rotutovereitten arvostelut loppuun ja lopuksi kierreltiin myyntikojut. Mukaan tarttui koirille lehmänkorvat ja pesäpallopuruluita, jotka olivat oikein mieluisia arvatenkin. Illalla näyttelyn jälkeen käytiin vielä lenkkeilemässä kaverini Sirjan ja hänen Ransu-lapinkoiransa(Hiekkaniemen Utelias) kanssa.


Tänään heitettiin sitten 2,5 tunnin lenkki Kertun ja Helkan sekä kaverini Millan ja Wagner-koiruuden kanssa. Pikkuisen kirpsakka pakkanen kipristeli naamaa, sormia ja varpaita, mutta olipa kiva lenkkeillä aurinkoisessa pakkassäässä. Helkakin jaksoi hyvin mukana. Lenkin jälkeen sitä kyllä uuvuttikin. Illalla käväisi vielä Satu Lilli-cockerin(Merazure Grand Tan) kanssa kylässä ja jonkinmoinen lenkkikin käytiin vielä heittämässä. Taisi päivän lenkki tuntua Helkan tassuissa, kun oli puolimatkassa jo ihan halukas kääntymään takaisin. ;)


Huomenna suunnataan aamulla taas takaisin Kannukseen ja parin päivän päästä Helkalle tulee 10kk täyteen. Parin viikon päästä tullaan sitten kotiin Siilinjärvelle taas, kun on jalostuspäivät ja jalostuspävänäyttely Kuopiossa. Sitten taas kehään Helkan kanssa ja eikähän Kerttukin pääse mukaan turistiksi. Saahan nähdä millaiset pakkaset näyttelypäiväksi taas mahtaa tulla. Yleensä aina kun on pakkasessa siellä saatu kipristellä. ;)


Loppuun vielä tämänpäiväinen seisomakuva Helkasta:
Helka lähes 10kk(43vko 3vrk)

tiistai 1. tammikuuta 2008

Kerttu 9v.


Kerttun 9v.
Kerttu 9v.


Niin vaan tuli Kertulle jo 9 vuotta ikää täyteen. Synttäreitä juhlittiin herkutellen ja pellolla Helkan kanssa painien ja juosten. Synttäripäivän sääkin oli kaunis ja aurinkoinen - kuten itse sankarikin. :) Viime vuosi meni Kertulla mukavasti ja Helka on tuntunut tuoneen paljon lisää iloa sen elämään, vaikka osaa se toki nauttia elämästään ainoanakin koirana. Todella hyviä kavereita ovat tytöt keskenään olleet. Parin vuoden takaisesta jalkavaivastakaan ei nyt ole ollut tietoakin ja hieromisia jatketaan edelleen. Jonkin verran jännitystä on kyllä huomattavissa hieroessa edelleen. Mukavaa, että Kerttu pysyy niin vähällä vaivalla kunnossa!


Isot onnittelut vaan rakkaalle Kertulle ja mukavaa, pirteää ja tervettä vuotta toivotaan toki montaa vielä jatkossakin! :)


Synttäripäivän vauhdikasta menoa: Kerttu ja Helka
Synttäripäivän vauhdikasta menoa