Sivut

lauantai 31. toukokuuta 2008

Nappi ja Wagner päivähoidossa


Kertun ja Helkan koirakaverit Wagner(suomenajokoira-suomenpystykorvamix) ja isänsä Nappi(suomenpystykorva) olivat tänään meillä päivähoidossa. Koiraherrat käyttäytyivät kylässä oikein mallikkaasti ja tulivat tottakai juttuun hyvin tyttöjen kanssa. Tosin ovathan nämä jo ennestäänkin tuttuja toisilleen. Kerttu ja Nappi aloittelivat aikoinaan agilityharrastuksen samaan aikaan samasta alkeisryhmästä ja Wagner on Kertulle tuttu jo ihan alle luovutusikäisestä asti. Näitten kavereitten kanssa on Kerttu kokenut yhtä jos toista ja ollaan reissattu yhdessä mm. leireillä. Helkakin on muutaman kerran näitä kavereita tavannut, tosin ihan muutaman kerran vaan ehditty näkemään nyt kun koulut on vieneet eri puolille Suomea.


Ohessa muutama kuvanäyte poikien hoitopäivältä. Loput kuvat löydät täältä.


Nappi
Nappi


Wagner
Wagner


Kerttu, Wagner ja Nappi
Kerttu, Wagner ja Nappi


Kerttu ja Helka, taustalla Nappi
Kerttu ja Helka intoutuivat välillä painimaan keskenään


Wagner ja Nappi
Pojat pitivät huolen pihan vahtimisesta

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Kerttu mätsärissä tuloksella BIS4!


Kerttu pyörähti Juankoskella mätsärissä voittaen punaisen nauhan saaneet veteraanit(yhteensä veteraaneja kilpailemassa 4kpl) ja sijoittuen sitten vielä Best In Show'ssa kahdeksan koiran joukosta upeasti neljänneksi! :) Esiintyminen oli kuulemma sujunut taas oikein mallikelpoisesti ja Kertulla ollut kivaa! Kotiinviemisiksi Kerttu oli saanut komeiden ruusukkeiden lisäksi 13kg kuivamuonaa sekä turkinhoitosetin ja pari puruluupakkausta.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Reissu Kokkolaan: mm. hakua raunioradalla & tokoilua


Tänään koko päivä käytäntöä ja tehtiin reissu Kokkolaan, jossa vierailtiin hienolla isolla raunioradalla tottiskenttineen, hyvin pimeässä rakennuksessa ja ritilasillalla.


Päivä aloiteltiin haulla. Ensin maalimies meni helppoon piiloon yhden suoraan edessä olevan rauniokasan taa. Helka tuntui vielä pitkän tauonkin jälkeen muistavan hyvin mitä on tiedossa ja lähti hyvin "ukko"-käskyllä etsimään. Ensimmäinen löytyi hyvin helposti, kun ei tarvinnut kuin vaan juosta ja kiertää rauniokasa. Sitten maalimies piiloutui kauemmas ja vaikeammin useamman raunioröykkiön taakse. Helka lähti hyvin ja kiipeili kasojen yli ja niinhän sieltä "ukko" löytyi. Helposti tuntui saavan hajun. Molemmat nämä niin, että Helka sai nähdä maalimiehen lähdön, mutta piiloutumista oli tietenkin hankala nähdä röykkiöiden takaa. Niin ja ilmaisua ei vielä nähty, kun on niin vaiheessa.. ;)


Ensimmäisten hakujen ja hihnanjatkeiden aamupalan jälkeen jatkettiin tokoilulla. Alkuun otettiin ympyrässä toisten koirakoitten läpi pujottelua. Kontakti pysyi toisia kierrettäessä lähes täydellisesti eikä toisten luo ei ollut kiinnostusta mennä. Perusasennossa paikallaan istumiseen keskittyminen toisten pujoitellessa tuntui olevan välillä vähän vaikeaa ja Helka nousi välillä tullen eteeni. Minusta itsestäni oli jotenkin hankalaa nähdä koiraa takkiin sun muihin vaatteisiin toppautuneena ja jotenkin tuntui, että Helkakin sen takia pyrki paremmalle paikalle kontaktia ottamaan.. Vaan tiedäppä tuosta varmaksi. Seuraavaksi tehtiin perusasennosta maahanmenoja(jotka sujuivat hyvin ja nopeasti) ja maasta perusasentoon nousemisia. Nuo nousut tuotti ongelmaa - Helka vaan tuijotti minua maasta, että "mitä ihmettä, eiks tää nyt ollutkaan se mitä sä halusit??" ja sain sitten käyttää käsiapuja istumaan nousemiseen. Joitakin kertoja ollaan tehty tuota aiemminkin(missä en muista olleen ongelmaa), mutta nyt tarvittiin vähän avustusta. Sitten ryhmäpaikkamakuu melko pienillä väleillä. Poistuin ehkä n. 5 metrin päähän ja Helka tuntui pysyvän hyvin. Sainkin palkattua sen onnistuneesti välillä kerran ennen kuin se nousi. Palautin takaisin paikalleen, minkä jälkeen pysyi hyvin ja sain sen palkattua onnistuneesti kolmeen kertaan välissä, jes.


Siirryttiin siitä sitten kuka mitäkin yksilöliikettä touhuamaan koirinemme. Helkan kanssa otin lyhyitä erimittaisia seuraamispätkiä lähtien parista askeleesta. Paikka pysyi mukavasti ja kontaktikin lähes koko ajan. Perusasentoon hakeutui taas hyvin aluissa ja lopuissa. Jokusen liikkeestä maahanmeno ja istumisen otin sitten niin, että käskytin sen vaan suoraan liikkeestä sen kummempia seuruuttelematta kun oli kontaktissa. Maahanmeno tälläkin kertaa varmempi, mutta istuminenkin meni tällä kertaa aika hyvin. Joskin käsiavulla. Maahanmeno luontuu yleensä jo ihan pelkällä käskyllä ja se tuntuu olevan hirmuisen mieluinen.


Pidettiin taas välissä ruokataukoa ja sitten taas hakua. Ensimmäinen samankaltainen kuin aiemmat(eri paikkaa kuitenkin). Ensiksi lähetyksen jälkeen jokusen metrin päässä Helka päätti kerätä maasta löytyneet namit ja jatkoi siitä sitten hienosti matkaa ja sai vainun "ukosta", joka sitten löytyikin helposti. Toisessa Helka sai vähdä maalimiehen menoa noin puoleen väliin saakka ja sitten käänsin sen poispäin siksi aikaa kun se piiloutui näkymättömiin suuren betonirenkaan sisään. Lähetyksestä lähdettiin taas vaihdilla ja innolla. Suunta ihan oikea ja piilon luona Helka sai selvästi hajun, jonka perässä sitten kierteli pitkään jonkin matkan päässä piilosta käyden varmistamassa sen, ettei haju tullutkaan sieltä. Kun Helka sai "ukolta" haisevan ja ei haisevan alueen rajattua se paikansi maalimiehen piilon. Kierteli alkuun renkaan ympärillä ja mietti miten pääsisi kurkkaamaan sisään, vaikkei olisi mitenkään yltänytkään. Löydöstä tuli sitten nakkipalkka ja Helka sai lopettaa hyvin onnistuneeseen löytämiseen. Olin kyllä hyvin positiivisesti yllättynyt siitä, mitä sitkeästi ja innokkaasti se jaksoi etsiä, vaikka löytymiseen menikin aika kauan ja kovinkaan paljoa ei olla hakua vielä otettu! Niin ja nenä tuolla tuntuu kyllä toimivan kiitettävän arvoisesti! :) Tämän viimeisen haun jälkeen käytiin sitten kiipeilemässä rappusia sellaiseen ihmeen "torniin". Helka arasteli alkuun puisia askelmia, mutta rohkaistui sitten kuitenkin ja päästiin kiipeämään ylös ensimmäiselle tasanteelle. Alastulo sujui paljon paremmin ja helpommin kuin ylösmeno.


Sitten vauhdettiin kokonaan maisemaa raunioradalta jollekin hyyyyyyvin pimeälle rakennukselle. Ensin kun siellä ilman koiria käveltiin ja katseltiin paikkoja, niin tuli koettua se millaista on kun on oikeasti ihan täysin pimeää! Minkään sortin valoa ei näkynyt mistään, eikä se ollut silmien tottumattomuudestakaan kiinni, kun paikat vain edelleenkin pysyivät ihan täysin pimeinä! :) Aika jännää kyllä kävellä mitään eteensä näkemättä.. Otettiin yhdessä suuressa huoneessa siellä sitten etsimishajoitus koirille niin, että omistaja menee piiloon pimeään(nyt tosin taustalta kajasti hieman valoa viereisen huoneen ovesta ja pystyi näkemään suunnilleen mitä koira tekee, mutta koirat tuskin näkivät juurikaan mitään, kun pimeimpää nurkkaan piilouduttiin). Helka lähti tulemaan ihan hyvin nuuhkutellen. Havaitsi sitten minut ja pysähtyi ensiksi noin puoleen väliin huonetta. Jatkoi siitä sitten matkaa minua kohti hyvin hitaasti ja epävarman oloisesti. Muutaman metrin päässä minusta se sitten taas pysähtyi ja jäi miettimään, että uskaltaako tulla. Kuiskasin sille sitten hiljaa, että "hyvä" ja se tuli nuuhkaisuetäisyydelle, jolloin tunnisti minut. Aika jännä juttu oli Helkalle ja muillekin koirille! Helka oli kyllä ihan sen oloisena ollessaan muutaman metrin päässä minusta pysähtyneenä, että olisi varmaan juossut karkuun ja kovaa jos olisi huutanut että "pöö!!" :D


Koululle päin lähtiessä pysähdyttiin sitten vielä ritiläsillalla, josta kävelytettiin koirat yli ja vielä takaisin. Helka pisti heti alkuun ihan junkkeriin ja mietiskeli siinä jonkin aikaa, että uskaltaisiko tulla vai ei. Sain sen sitten houkuteltua ja rohkaistua siitä eteenpäin ja edettiin melko hitaanlaisesti sillan toiseen päähän. Niin paljon jännitti, ettei namitkaan maistuneet ja kyllähän sen olemuksestakin huomasi, kun oli käveli matalana ja korvat sivuilla ritiläpohjaa pitkin. ;) Takaisin päin sujui kuitenkin paremmin ja Helka vaikutti olevan aavistuksen rentoutuneempi kävellessä tulomatkalla. Ja taas oli jännää pienellä koiralla!


Mutta oli kiva reissu ja tuli ainakin koirille äksöniä. Helkallekin uni maistui sen jälkeen, eikä minun tarvinnut potea ainakaan tänään huonoa omaatuntoa siitä, ettei koira olisi kennelvuoron takia saanut liian vähän tekemistä.. ;) Ja tulipa tästäkin oikein romaani! :D

maanantai 19. toukokuuta 2008

Jäläkee ja epätoevosta esineruutua


Käytännön tunnilla Helka sai tänään kokea elämänsä ensimmäiset jäljet. Aiemmin siis ollaan vaan makkararuutuiltu.


Jälki nro1: Minä, kappas vaan tässäkin asiassa onneton keltanokka :D, sain kuin sainkin ohjeistettuna aikaan 20 askeleen jäljen melko multaiselle ja pehmeälle pellolle. Vanhentua se ehti puolisen tuntia, ennen kuin Helkan nenä sitten pääsi töihin. Minun askeleet oli liian harallaan ja kaukana toisistaan ja vähän oli Helkalla hankaluuksia päästä hommaan kiinni. Sain sen syömään namin joka askeleelta, mutta ihan väärin se olis mennyt ellen olis jarrutellut matkaa. Loppuun päästiin parin pysähtymisen ja ihmettelyn jälkeen ja kävin heti perää tekemässä toiselle pellolle(pohjaltaan aika samanmoinen) toisen vähän parannellun version. ;)


Jälki nro2: Alkuun taas rauhoitin Helkan ja päästin siitä sitten menemään. Askelia tällä kertaa 25 ja askeleet ehkä hieman enempi normaalikävelyä muistuttavasti kuin edellisessä. Eivät ihan kiinni toisissaan kuiteskaan. Hyvin Helka lähti alusta asti menemään nenä maassa liukuen nuuhkimalla koko askelmat läpi ja jatkoi minusta aika passelilla vauhdilla loppuun saakka. Eikä tällä kertaa tarvinnut pysähdellä kyselemään minulta jelppiä, kun olin vähän paremmin osannut askelmat tallata. ^^ Kertaalleen taisin joutua sitä vähän pidättelemään hihnalla ettei ottanut väärää namia, mutta muuten sujui kivasti ja voidaan kuulemma seuraavalla kerralla pidentää matkaa puolella.


Jäljestyksien jälkeen otettiin sitten esineruutua. Helkan kanssa ei ikinä ennen olla mitään tähän liittyvää tehty ja olin hieman epäilevällä mielellä tämän suhteen, että mahtaisiko se nyt muka innostua metsässä jostakin esineestä. Alkuun yritin saada sitä kiinnostumaan teddykarvaisesta vähän jo repeytyneestä tossusta ja se vaikutti kiinnostavankin innostuksien jälkeen ja heitin se sitten vähän matkan päähän tallatulle alueelle. Helka otti tossun suuhunsa ja minä yritin houkuttaa sen luokseni, mutta njääh, siihen loppuikin sen mielenkiinto ja oli paljon kivempaa alkaa haistella sammalmättäitä ja ilmaa. Kerättiin siitä sitten tossumme ja mentiin vähän kauemmas tallaamattomalle alueelle vähän leikkimään tossulla ja hanskalla. Sain sen mukavasti innostettua molempiin esineisiin ja sain pariin kertaan Helkan lähtemään esineen hakuun hihnanmitan päähän. Yritin taas saada sitä tuomaan esineen minulle, mutta Helkan mielestä aarre oli kivempi pitää itsellä sitä tapporavistellen, joten sain sitten lopulta hieman vedellä sitä hihnalla lähemmäs, jotta sain niistä otteen. Lopetin sitten siihen, kun tiedän, että Helkan into tuollaista kohtaan tahtoo lopahtaa hyvin nopeasti. Että näin. Jatketaan tästä nyt sitten näillä harjoitteilla ja mietin, että voisin koittaa naksuakin tähän apuna sisätiloissa vaikka jotain leluja ja muuta helppoa tuotavaa hyödyntäen.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Koiranvaihto ja Helkan kanssa jotain rullailmaisun alkeen tapaisia


Niin vaan vilahti viikko Kannuksessa taas nopsaan ja viikonlopun viettoon suunnattiin kotiin. Kerttu tuntui olevan mielissään viikon lomasta Kannuksessa vaikka mitään hirmuisen ihmeitä ei viikolla touhuiltukaan. Paitsi muutamia agiesteitä käytiin vähän muistelemassa reilun parin vuoden tauon jälkeen. Kepit meni hienosti kummaltakin puolelta ohjaten ilman apuja ja Kerttu oli intona. :) Puomi muistui myös hyvin kontakteineen. Kentälle oli TOP-jakson aikana ilmestynyt myös ketteryysesteet ja pitihän nekin Kertun kanssa testata. En tiedä esteiden oikeita nimiä, mutta kaikki kolme kappaletta meni hienosti Kertulta kuten osasin aavistellakin. Kerttua ei paljoa uudet ja oudot asiat hetkauta. Jotenkin outoa, kun on nyt niin tottunut epävarmaan Helkaan!


Tänään sitten iski jokin minulle harvinainen koulutusinto ja tutustuttiin Helkan kanssa naksuttimen avulla mustaan putken pätkään, jonka olisi tarkoitus jollakin tapaa muistuttaa rullaa. Ensin naksuttelin vaan ihan putkeen koskemisista, nostamisista ja sitten viimeiseksi hyödynsin apulaisia, joiden käsistä Helka sai käydä hakemassa rullaa minulle. Yllättävän mukavasti se sitten pysyi suussa minulle asti metrin - parin päähän! Kestoa pitää kyllä vielä kasvattaa paljon, mutta ehkä tuo on jo hyvää alkua, minullakaan kun ei ole aivan älyttömästi tietoa siitä miten tuo pitäisi tehdä. Hmm, joskohan tuo pikkuhiljaa alkais tuosta lähteä..


Muuten ei kauhean ihmeitä. Helka on päässyt nenäpunkkitirskumisistaan ja molempien tyttöjen silmätkin ovat nyt ok. Huomenna sitten taas ainakin pariksi viikkoa Helkan kanssa Kannukseen ja tuleva viikko on Helkalle todennäköisesti taas vähän tylsä viikko, kun minulla on kennelvuoro. Toivottavasti kuitenkin ehdittäisiin edes jonkin verran osallistua käytännöntunneille, vaikka kuulinkin huhuja että ensi viikko olisi mukavasti täyttä hoitolassa..

maanantai 12. toukokuuta 2008

Ettei elämä vaan vahingossakaan kävisi liian helpoksi..


Helkalla on ilmeisestikin nenäpunkkeja ja perjantaina se alkoi aivastella paljon ja välillä ryysti ilmaa sisään nenän kautta. Aika selkeät nenäpunkki-oireet siis. No lauantaina molemmat tytöt kävi sitten eläinlääkärillä Stronghold-reseptin toivossa. Eläinlääkäri ei uskonut juurikaan nenäpunkkien olevan syynä, vaan jonkin "kevätflunssan", joka on kuulemma koirilla yleistä tähän aikaan vuodesta.. o.O Ylipäätänsäkin uskoo kuulemma enemmän Joulupukkiin kuin nenäpunkkeihin. Hmm. Noh, oli sitten kuitenkin laittanut Helkan niskaan jonkin Strongholdia vastaavan liuoksen. Lisäksi molemmat tytöt saivat silmätippoja(tai ennemminkin sellaista tahnaa), kun molemmilla silmät hieman tulehtuneet. Helkan silmätulehduksen oli sitten kai katsonut vielä niin pahaksi(minusta hyvin lievä vain), että oli antanut sitten antibioottikuurinkin, tai sitten se oli siihen "kevätflunssaan". En tiedä varmaksi, kun itse olin töissä silloin. Vaikka sun mitä myrkkyä oli tytöille antanut ja tuo antibiootti kyllä tuntui minusta aika turhalle. Kertulle ei sitten kuitenkaan ollut antanut reseptiä/laittanut nenäpunkkikarkoitetta, joten se hommattiin sitten erikseen eri lääkäriltä..


Summa summarum, nyt on sitten kumpikin koiruus myrkytetty nenäpunkkeja vastaan, viikon verran laitellaan silmätippoja ja Helkalla 8 vrk:n antibioottikuuri. On tämä kevät nyt ollut kyllä jotenkin ihan uskomaton - miten paljon kaikkea voikin sattua näin pienen ajan sisällä! Mitähän seuraavaksi..


Eilen olin viimeistä päivää TOP:issa Viiksessä ja tänään aamulla sitten oli taas aika suunnata Kannukseen kouluun. Tai eipä kyllä hirmuisesti oikeaa koulua ole, käytäntöä ja navettaa vaan. Helkaa en uskaltanut ottaa ihan oman mielenrauhani takia vielä mukaan, vaikka kuulemma se olisikin ollut ihan ok. Tänäänkin aamulla kuitenkin vielä niiskutteli ja pärski hämähäkkiensä kanssa, joten kai siellä jotain elävää on vielä pakko olla.. Niin ja se on muutenkin ollut nyt vähän apaattinen nenäpunkkien aikana, varmaan tuntuu olo ikävälle kun nenässä käy vilinä tai jotain muuta. Otin sitten Kerttu-rouvan kaverikseni mukaan ja Kerttu saa nyt viettää täällä lomaa arjesta perjantaihin saakka. Olipa Kerttu kyllä kummissaan, kun pääsikin aamulla mukaani ja automatkankin se näytti jotenkin kummastuneelta. Koululle päästyä se tuntui heti tietävän mikä on meidän asumuksemme ja suuntasi tarpeet tehtyään heti oikealle ovelle(tosin onhan se kahdesti pikaisesti täällä käynytkin aiemmin). Sisällä se etsii vielä hieman omaa paikkaansa ja vaeltelee ympäriinsä. Yksin jäädessä vähän itkettää. Käytännöntunnilla se oli tänään myös mukana. Oltiin maastossa hakuilemassa ja pääsipä Kerttukin pari kertaa juoksemaan minun perässä metsään. Eipä sen kanssa sen kummempia oikein pystynyt tekemään, mutta luulenpa, että Kertulle jäi hyvä mieli noistakin. :) Kärriin se meni pariin kertaan reippaasti, mutta itkeskeli siellä useaan otteeseen ja toivoi poispääsyä.

maanantai 5. toukokuuta 2008

Iltatokoilua


Eilen illalla klo 21 jälkeen intouduttiin päivän viilennyttyä vielä tekemään lyhkäiset tokoilut pihalla ihan vaan kuivamuona nappuloiden voimalla. Pitkästä aikaa.


Ensin otin Kertun touhuamaan, kun ajattelin sen nostavan hieman Helkan motivaatiota, kun saa katsella  Kertun tekevän minun kanssa ensin. ;) Alkuun otettiin Kertun kanssa suoria seuraamispätkiä alkuineen ja loppuineen. Perusasennon oikea paikka löytyi melkein, mutta enpä jaksa Kertun kanssa enää siitä aivan niin tarkka olla, varsinkin kun se oikean paikan löytäminen on aina ollut sille aika vaikeaa sen jälkeen kun olin kerran opettanut sen väärään paikkaan. Kontakti pysyi koko ajan katkeamatta, mutta alkuun seurasi vähän kaukana sivulla. Normaalisti Kertun ongelma on ollut reilu edistäminen. Pysähtyessäni se istui nopeasti perusasentoon. Suorien pätkien jälkeen pyysin sitten Kerttua vaan seuraamaan ilman perusasentoja ja tehtiin siinä sitten käännöksiä oikealle ja vasemmalle, sekä yksi täyskäännös. Käännökset sujuvat kyllä kivasti ja tuntuipa hassulle tehdä käännöksiä koiran kanssa joka tajuaa ne! :D Liikkeestä maahanmenossa sain antaa pari käskyä ja avustaa hiljentämällä vauhtia, mutta menihän se sitten. Luoksetulo onnistui, mutta se oli laiska. Loppuun sitten hyödynnettiin Kertun temppuarsenaalia ja tehtiin jalkojen välistä pujotteluja, kierimisiä ja pyörimisiä. Ne on hurjan paljon Kertun mieleen! :)


Sitten vielä Helka. Oli heti innokkaana mukana touhussa ja tuli "sivu"-käskyllä ripeästi sivulle oikeaan paikkaan. Tehtiin siitä sitten jokunen erimittainen seuraamispätkä. Ihan muutamasta askeleesta n. 5-6 askeleeseen. Tällä hetkellä mennään seuraamista nyt niin, että liikkeellelähdettäessä annan perusasentokäskyn ja Helka pyrkii siis koko ajan vaan perusasentoon. Se toimii Helkalla ainakin tällä hetkellä hyvin. Muuten kivaa seuraamista hyvine aloituksineen ja lopetuksineen, mutta hieman se oli ehkä vinossa seuratessaan. Jokusen eteentulon eri etäisyyksiltäkin otin, alkaa jo aika kivasti tajuta käskyn ja hakeutuu jo hieman oikean paikan suuntaan. Apuja joutuu kyllä vielä hyödyntämään runsaasti ja suoraan tulemisen kanssa pitää olla tarkkana. Vähän tahtoo jäädä vinoon. Lopuun tehtiin vielä liikkeestä maahanmeno ilman perusasentoja ja se oli kyllä hieno ja todella nopsa, eikä minun tarvinnut edes vauhtia hiljentää, kun Helka meni maahan! Niin ja pari liikkeestä istumista myös maahanmenon jälkeen. Ekalla kerralla tarjosi itselleen mieluisen, eli maahanmenon, mutta toiselle kerralla kun hiljensin hieman vauhtia ennen käskyä sain sen istumaan. Sen jälkeen heiteltiin käpyä lopetukseksi. Liikkeestä seisomistakin pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa mietiskelemään, että miten sen opettaisin.. Kertun kanssa se oli varmaan vaikein liike ja sitä oli hankalaa opettaa. Hmm. Täyskäännöksen tekotapaa mietitään myös ja kokeilin muutamaa erilaista nyt myös Helkan kanssa, niin että se vaan ilman mitään käskyä kulki namikäden perässä. Paikallaolojakaan ei nyt tullut otettua yhtään, vaikka niihinkin pitäisi panostaa kun ovat Helkalle vieläkin hankalia enkä pysty vieläkään makuuttamaan sitä kuin ihan lyhyeltä matkalta ja ihan vähän aikaa.


Loppuyhteenvetona iltatreenailuista voisi todeta, että tytöt touhusivat kyllä mielellään ja innoissaan. Helkakin oli todella kivasti mukana tekemässä ja siihen pyritäänkin kummankin kohdalla, vaikkei Kertun suhteen nyt mitään tavoitteitakaan ole mieltä virkistävää vaikutusta lukuunottamatta. :)

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Kerttu koreili mätsärissä, Helka heitti talviturkin


Kerttu kävi tänään esiintymässä mätsärissä Kuopion Lemmikkiareenalla siskoni kanssa. Minä olin töissä aamuvuorossa, joten en harmi kyllä päässyt mukaan. Esiintymiset oli sujuneet kivasti pientä ruohomaton nuuhkuttelua lukuunottamatta ja Kerttua oli kehuttu hyväkuntoiseksi ja iloisesti esiintyväksi. :) Isojen veteraanien sarjassa kilpaili yhteensä 3 koiraa, joista Kerttu sijoittui sitten toiseksi voiton mennessä hienolle cockeriveteraanille. Palkinnoksi pussillinen ProFormancea ja hyvä mieli tottakai. Kertun ja Helkan Lilli-kaveri(cockeri) oli myös esiintynyt upeasti ottaen ensimmäisen sijoituksensa mätsärissä sijoittuen sinisten 3. pienissä aikuisissa - onnittelut! :)


Illalla poikettiin sitten iltalenkin yhteydessä koirien kanssa järvelle. Helka oli irtaallaan pysyen hienosti kuulolla ja tykkäsit hirmuisesti läträtä vedessä hakemassa keppejä ja pyydystämällä heiniä. Sillä on myös hauska tapa tunkea koko kuono veteen heiniä vedestä saalistaessa ja välillä meni veden alle lähes koko pää silmiä myöten! ^^ Vähän se tuli uineeksikin samalla, joten se on nyt sitten viimeinenkin talviturkki sen osalta heitetty. Kerttukin kahlaili mieluusti, mutta se ei vielä halunnut talviturkistaan luopua. Kahlailujen jälkeen tytöillä oli kovasti virtaa ja spurttailivat rannassa sen minkä Kerttua rajoittavalta flexiltä pääsivät. Leikit jatkuivat sitten vielä ala-asteen kentällä kotiin päin mennessä ja kyllä olivat hetken aikaa kivasti hiekalla kuorrutettuja jaloistaan. :D Helka innostui myös jalkapallon peluusta ja paineli menemään pallon perässä kannellen sitä välillä suussaan ja yrittäen tapporavistella sitä. Kylläpä oli hauskaa kaikilla ja mukavaa vaihtelua tavallisiin iltalenkkeihin!