sunnuntai 24. elokuuta 2008

Helka ja Helkan vauvahaaveet...


Helka on nyt viimeisen viikon ajan ollut kovin masentunut, lähtee etenkehtaisesti ulkoilemaan ja lymyillyt vaan sängyn alla. Perjantaina käytännöntunnilla sitä ei kiinnostanut lainkaan hakea esineitä minulle, vaikka sitä onkin nykyisin ihan mielellään tehnyt. Ensin olin kieltämättä jo hieman kauhuissani, että mikä sillä on, mutta kuulin erään tutun puhuvan koiransa valeraskaudesta, yhdistyivät viimeaikaiset outoudet juhannuksen tienoilla pidettyyn juoksuun. Ilmiselvää valeraskauttahan tuo on. Kai se oli vaan niin vaikeaa tajuta, kun Kertunkin valeraskauksista on jo jokunen vuosi aikaa.


Nyt kotona viikonlopun vietossa ollessa Helka on kaivanut pesää sänkyihin ja sänkyjen allakin on viihtynyt. Lelut ovat myös kulkeutuneet "pesiin" ja olen niitä sieltä yrittänyt poistaa. Tänä aamuna Helka oli huvittava yhden "pentunsa"(vinkulelubeagle, joka tosin enää vain suhisee) kanssa: ensin se yritti tyrkyttää sitä minulle ja minä luulin sitten sen haluavan heittää sitä. Heitin sitten lelun lattialle ja Helkalle tuli hätä, että miten se hänen "vauvaansa" kohtelee ja meni vinkuen sen hakemaan. Tämän jälkeen se kömpi sohvalle ja peitteli ensin "vauvan" viltin alle, muokkaisi vilttiä mukavaksi ja käpertyi sitten itse vahingossa lelun päälle. "Pennusta" kuului sitten suhina, kun Helka litisti sitä ja Helka siirtyi "pennun" viereen viltille makaamaan. ;) Nyt päivällä Helka oli sitten ulkona kaivanut vimmatusti pesää aitan alle ja sisälle tullessaan oli kovin hengästynyt kovasta työstä. ^^


Hmm, että sellaista vaihetta elellään tällä hetkellä ja odotellaan vaiheen ohimenoa. Jokseenkin erilaistahan tuo on kuin mitä Kertulla aikoinaan ja sanoisin, että jonkin verran voimakkaampaa. Kertulla pentuhaaveilut jäivät pesäntekoon ja maidontuotantoon ja se pystyi kuitenkin touhuamaan ja lenkkeilemään normaalisti. Helkalla taas ilmenee pesätekoa, lastenhoitoa sekä mieli on maassa ja lenkkeily ja ulkoilu ei hirveämmin jaksa kiinnostaa. Maitoa siltä ei vaikuttaisi tulevan eikä nisätkään ole kasvaneet. Hassua, kun minun pieni koirani tuntee nyt olevansa kovin aikuinen ja äiti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti