Sivut

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joulutunnelmia kuvina

Helka ja Kerttu herkuttelemassa
Helka ja Kerttu herkuttelemassa

Helka availi innolla pakettejaan
Helka availi innolla pakettejaan

Laama-lelu sai heti kurituksen
Laama-lelu sai heti kurituksen

Kerttu keskittyi ennemmin hyödyntämään jouluherkkuja
Kerttu keskittyi ennemmin hyödyntämään jouluherkkuja

Lisää joulukuvia tytöistä löydät Picasa-albumistamme.

torstai 24. joulukuuta 2009

Joulukuun 24.


















Niin koitti jo jouluaatto. Päivää ollaan vietelty rauhallisissa merkeissä kotosalla, koristeltu kuusi ja katseltu telkkarin ohjelmatarjontaa. Koirat tietenkin pyörineet lahja ym. touhuissaan uteliaina mukana. Kerttu on mielissään, kun hänen vesiautomaattinsa(kuusenjalka) on palannut ja Helka katselee kuusen palloja silmät kiiluen.

Hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille blogia lukeville!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Tikit pois

Tikit saivat tänään häädön mahasta ja haava näyttää edelleen hyvälle. Ei ole punoitellut missään vaiheessa suuremmin ja muutenkin paraneminen on mennyt hyvin. Kauluria on ihan varmuuden vuoksi käytetty vielä silloin, kun en itse ole paikalla, mutta muutama yö on jo nukuttu ilman pönttöä. Mikään suuri kauhistus ei ole tuntunut tämä hökötys Helkalle olevan, vaikka se onkin välillä hieman hankaloittanut elämää töksähtelemällä ovenkarmeihin ym. ;)

Jonkin sortin valeraskausoiretta on nyt vissiin ollut ilmassa tässä viime viikon aikana, kun pihalla kaikenlaiset koloset ovat herättäneet mielenkiintoa, sänkyäni on myllätty ja leluja sinne välillä kanneksittu. Sinällään jännää, että juoksun loppumisesta on nyt noin kuukausi, mutta liekö sitten vähän nuo leikkaamisetkin sekoittaneet hormoneja.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Paraneminen edistyy hyvin

Paraneminen leikkauksesta on lähtenyt kyllä käyntiin erittäin hyvin. Jo ekana iltana Helka unetuksistaan selvittyään kävi pissalla ja ruokakin jo maistui. Seuraavana yönä oli vähän rauhatonta kaulurin suhteen, mutta silloinkaan ei itkeskellyt tai vaikuttanut pahasti kipeälle. Minun sänkyynikin oli jossain vaiheessa yötä jo onnistunut hyppäämään kaulurin kera. Seuraavana päivänä aamupissalle mennessä Helka jo meinasi jahtailla lintuja ja muutenkin riekuskella yöllä sataneessa lumessa.



Kauluria ei onneksi ole tarvinnut pitää kuin öisin ja silloin kun en ole samassa huoneessa vahtimassa. Sen pitäminen ei ole Helkaa juuri miellyttänyt, mutta kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti tuollaista hökötystä pääpuolessaan kantelisikaan.. Haavastaan Helka ei juurikaan ole ollut kiinnostunut ja on jättänyt siihen tutustumisen ihan suosiolla niilläkin muutamilla kerroilla, kun on asiasta hienovaraisesti huomauttanut. Haava onkin pysynyt hyvin kuivana ja siistinä.

Toivottavasti paraneminen jatkuu tähän malliin tästäkin eteenpäin.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Helka steriloitavana

Tänään tämä jo pidemmän aikaa mielessä pyörinyt ajatus sitten kävi toteen ja Helka steriloitiin. Monelta kantilta on tullut asiaa pohdittua ja tulin nyt sitten viimeinen siihen lopputulokseen, että Helkalta kohtu lähtee.

Syitä siihen miksi sterilaatioon päädyin oli Helkan lyhyet juoksuvälit, jotka ovat välillä olleet jopa alle 5kk ja tavallisestikin vain hitusen päälle 5kk. Juoksujen jälkeen on sitten mennyt sellainen pari kuukautta ja sitten Helka on ollut melko voimakkaasti valeraskaana. Valeraskaudesta päästyä on sitten kulunut hyvällä tuurilla pari kuukautta ja sitten ollaan juoksuiltu taas. Treenailujenkin kannalta tämä on ollut kovin ongelmallista. Ja jalostuksellista käyttöähän Helkalle ei olisi ollut sen luonteen takia tai Helkan ottamisen jälkeen ilmenneiden sukulaisten terveystulosten suhteen. Leikkauksessa mietitytti vaan se, että mahtaako se tehdä muutosta Helkan luonteeseen huonompaan suuntaan, koska se ei tällä hetkellä tule mitenkään erityisen loistavasti toimeen muiden koirien kanssa. Lähinnä siis uudempien tuttavuuksien, tutut koirat se sietää kyllä.

Vähän alle tunti operaatiossa kesti ja se meni hyvin. Lääkäri kommentoi kohdusta, että "onpas se ihan iso" ja minustakin se näytti melko suurelle verrattuna siihen, että olen nähnyt yhden synnyttämättömän nuoren nartun kohdun, joka oli lähinnä mehupillin paksuinen munasarjoineen. Kertun kohtu oli kyllä vielä huomattavasti suurempi, mutta se olikin yhdet pennut aikoinaan tehnyt ja muutenkin se oli kuulemma kolminkertainen normaaliin verrattuna. Tietysti Helkan edellinen juoksukin on nyt loppunut vasta noin kolmisen viikkoa sitten, että liekö siitäkin ollut vielä jotain palautumista jäljellä.

Nyt Helka nukkuu vielä noin kolmenkin tunnin jälkeen olohuoneen lattialla unetustaan pois ja välillä se on hieman vinkunut, vaikka saikin piikkinä kipulääkettä. Huomenna aamulla aloitetaan sitten kipulääke- ja antibioottikuuri. Kauluriin Helka saa tietenkin myös tutustua kunhan tokenee. Toivotaan että paraneminen lähtee tästä sitten hyvin.

Helkaa unettaa

torstai 5. marraskuuta 2009

Maastotasot

Nyt koitti koulussa sitten aika näyttää osaaminen maastolajeissa. Valitsin Helkalle pelastushaun ja tein siinä sitten ennen etsimään lähtöä pienimuotoisen suunnitelman siitä mistä etsiminen aloitetaan ja miten ennen etsimään lähtöä. Helka oli todella innoissaan kun käveltiin kohti aloituspaikkaa ja Helka sai selkeästi jo hajun yhdestä maalimiehestä ennen kuin päästin sen irti. Irtipäästyään sitten juoksi suunnilleen suorilta ensimmäisen melko lähellä olevan maalimiehen luo. Otin Helkan hallintaan viereeni istumaan ja se menikin yllättävän hyvin, vaikkei ollakaan hallintaa koskaan aiemmin harjoiteltu. Lähdettiin siitä sitten jatkamaan kohti toista takamerkkiä ja Helka risteili mukavasti vähän matkan päässä. Suunnilleen nurkan tienoilla se sitten alkoi pyörimään yhdessä kohtaa tiiviimmin, josta heti huomasin että se koittaa jo paikantaa toista maalimiestä. Siitä se sitten pian lähtikin reippaasti etenemään kauemmas ja suoraan toisen maalimiehen luo. Hallintaanotto meni tälläkin kertaa ihan ok. Saatiin sitten ihan mukavasti pisteitä innokkaasta ja hyvästä työskentelystä, mutta miinusta teki tietenkin melko paljon jo heti se, että päätin olla ottamatta ilmaisuja ollenkaan, kun rullajutut on edelleenkin niin vaiheessa(vaikka siinä onkin tapahtunut paljon edistystä) etten olisi uskonut sen nyt tuollaisessa tilanteessa vielä sujuvan. Saatiin sitten numeroksi 1(arvosteluasteikko 1-3), johon olen erinomaisen tyytyväinen Helkan tällä hienolla suorituksella! :)

Esineruutu oli kyllä suuri arvoitus Helkan kohdalla: Helka ei ollut koskaan aiemmin etsinyt esineitä ilman, että on nähnyt kun ne viedään piiloon ja eikä myöskään ikinä olla harjoiteltu noin suurella alueella kuin mitä nyt. Kyseessä oli siis suunnilleen kokeenomainen esineruutu. Lähetin Helkan sitten etsimään esineitä ja se sitten lähtikin todella hyvin ja irtosi tallatun alueen takarajalle saakka. Sieltä sitten melkein heti paikansikin yhden esineen, otti sen heti suuhunsa ja juoksi minun luo! Jee! Sen jälkeen kun lähetin Helkaa uudestaan ruutuun, sillä ei selvästikään ollut enää niin intoa puuhaan ja lopun aikaa se kyllä jotain ruudussa touhusikin, mutta kahta viimeistä esinettä ei löytynyt. Suurimmaksi osaksi se pyöri suht etualalla, mutta sain sen välillä lähetettyä hieman kauemmaksikin. Välillä se näytti hieman siltä, että olisi voinut haistaa esineitä ja meni ihan niiden läheltä, mutta ei sitten kuitenkaan. Pisteissä jäätiin alle ykkösen rajan ja saatiin hieman miinusta siitä, että palkkasin sen esineen tuomisesta. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, kun vielä vuosi sitten Helka ei tuonut minulle edes metrin päähän metsään heittämääni esinettä ja tämän asian kanssa on ollut tekemistä. Tuntuu aivan voitolle jo se, että se yksikin esine löytyi ja tuotiin ruudusta oikein vauhdikkaasti ja mielellään! :)

Vaikkei päivän saldo siis numerollisesti ehkä kuulostakaan aivan loistavan upealle, niin olen itse kovin tyytyväinen omaan pieneen karvaiseeni, joka toimi omaan tasoonsa nähden todella hyvin!

Helka 5.112009

maanantai 19. lokakuuta 2009

Syysloma oli ja meni

Meidän kaksijalkaisten lomaillessa aurinkoisella ja lämpöisellä Mallorcalla Kerttu ja Helka viettivät viikkonsa koulun hoitolassa. Olivat kuulemma olleet suht nätisti. Mitään ongelmaa ei syömisten taikka muunkaan olon suhteen ollut esiintynyt. Tosin jos ruoka ei olis maistunu, niin sitten ois ollu tytöillä asiat kyllä jo tosi pahasti! :D Lenkeillä olivat haukuskelleet muille koirille, mutta muuten viettäneet häkissään normaalia suht huomaamatonta elämää. Ilo oli tietenkin suuri sitten, kun ne torstaina käytiin hakemassa Kannuksesta pois. :) Helkan juoksu oli loppunut lomaviikon aikana ja nyt sitten pitäisi alkaa katselemaan sitä ajankohtaa leikkaamiselle..

Loman loppupäivät vietettiin Helkan kanssa Siilinjärven maisemissa ja eilen tavattiin Millaa ja koiria lenkkeilyn muodossa. Tehtiinkiin mukava ja reipas parin tunnin lenkki. Metsätiellä Touho ja Helka saivat viilettää vapaina. Nyt sitten tänään ajeltiin taas Kannukseen, kun huomenna minulla alkaa viimeinen vuoro hoitolalla. Totuttuun tapaan kiireinen ja raskas viikko on varmaan taas tiedossa..

Muutamia syyskuvia napsin tytöistä eilen, mutta niitä en tietenkään ole vielä saanut pienennettyä nettiin saakka.. Ehkä lisään tähän jonkin syyskuvan, kunhan sen pienennyksen saan aikaiseksi. ;)

Kerttu ja Helka lokakuussa 2009

Lisää syyskuvia täällä.

torstai 24. syyskuuta 2009

Jotain tekemismerkintöjä.

Tiistaina ja tänään ollan nyt pitkästä aikaa tehty jotain treenintapaista. Käytännöntunneilla nimittäin.

Tiistaina aloiteltiin näyttämällä mitä ollaan tehty. Eli meijän kohalla ihan ei oota.. Kesäkuun tokokokeet veti hihnajatkeen tokoiluhalut ihan jäihin, eikä homma oikein vieläkään innosta. Heinäkuulta syyskuun alkuun olikin sitten jo hankalaa senkin suhteen, että olin vain viikonloppuisin kotona ja viikot vietin Maavedellä. Vaikka olinkin suuresti epäileväinen, niin Helka sentään suostui juoksuista ym. huolimatta seuraamaan jonkinmoisen pätkän ja meni vielä liikkeestä maahankin. Tokopuuhien jälkeen käytiin tekemässä jäljet pellolle. Edellisestä jäljestä taisikin olla lähemmäs vuosi aikaa. :P Sain tallottua sellaisen 70 askeleen jäljen, kun aika oli hieman rajallinen, ja sitten ajettiin se heti tuoreeltaan. Namuja oli joka askeleella, mutta eipä Helka kaikkea edes syökään, vähän sieltä täältä vaan, joten voisipa niitä varmaan alkaa hieman harventamaan. Innoissaan se meni ja ihan jälkeen keskittyen. Olin vähän yllättynyt, että niinkin hyvin. Iltapäivällä otettiin vielä pari hakua traktorihallin takana Helin toimiessa maalimiehenä, eikä jääny Heli piiloon koneiden taa pusikkoon kummallakaan kertaa.

Tänään sitten tehtiin suurehkolla alueella sellainen harjoitus, että kaksi maalimiestä piiloutui koiran näkemättä ja lähdettiin sitten vaan tuulen alapuolelta kävelemään vaakasuunnassa siksakkia aluetta läpi koiralle mitään käskyä antamatta. Jonkin aikaa käveltyä Helkan olemus muuttui totaalisesti laahustelusta ja nuuhkuttelusta laukaksi ja nenä nousi ylös kovasti nuuhkutellen. Siinä se pyöri hieman huvittavan näköisesti pitkän aikaa pienehköä ympyrää ja koetti saada selville mistä haju on lähtöisin. Suunta sitten löytyikin ja ensimmäinen mättään taa piiloutunut löytyi. Toinen maalimien löytyi myös matkaa jatkettua hyvin ja silloinkin oli huomattavissa hyvin selkeät merkit siitä, milloin Helka sai hajun nenäänsä. Kyllähän sillä nokka ihan kivasti toimii(juoksuistakin huolimatta), mutta sitä ilmaisua edelleen uupuu. Jotain sille asialle pitäisikin nyt kyllä tehdä tämän syksyn aikana. Hakuilun jälkeen tehtiin sitten tarkkuusetsintää 3x3m tallatulla alueella. Noh, ehkeivät nämä valitsemani etsittävät esineet aivan tarkkuusetsintäkokoa olleet, mutta pieniä kuitenkin. Ihan kivasti niitä löytyikin, mutta pieni mytty mätsärinauhan pätkää aiheittikin vaikeuksia. Sitä ei sitten saatu sieltä nostettua, mutta tehtiin sitten vielä yksi onnistunut etsiminen hiukka isommalla esineellä.

Illalla piilottelin Helkan iloksi vielä hämärään olkkariin muutaman lelun ja voi kun Helkalla oli kivaa niitä etsiä. Viimeinen tuotti päänvaivaa ja lopulta Helka saikin sitten päähänpiston ja painu vauhdilla eteiseen. Ihmettelin jo, että mihin se lähti kesken kaiken, mutta sieltähän se sitten heti kohta riensikin pehmolelun riekale suussaan! :D Voi sen aivotuksia. Päätti sitten keksiä jotain muuta, kun ei löytyny esine olkkarista. ^^ Lopulta saatiin kuitenkin viimeinenkin esine olkkarista löydettyä. Jostain syystä Helka on kyllä alkanut kovasti tykkäämään tuollaisesta etsiskelystä, vaikka se tuottikin meille vielä kovasti paljon harmaita hiuksia vielä viime syksynä.

Juoksuilu jatkuu edelleen ja pojat olisi kovin kiinnostuneita Helkasta jo. Helka on katsonut parhaaksi pitää innokkaita kosijoita vielä loitommalla, mutta välillä on sekin steppaillut hyvin kiinnostuneesti poikien ympärillä. Severiin se suhtautuu ehkä jo hieman myötämielisemmin, vaikkeivat vielä olekaan samalla puolen aitaa oikeastaan olleet. Muutenkin meillä mökki nyt ollut kovin lokeroitunut, kun on joutunut tuon juoksuilunkin takia taloa aitailemaan. Ollaan todettu, että Iisakkila on oikea tilaihme ja kompostiaidat kyllä edelleen maineensa veroisia! ;)

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Ei voi olla totta... Juoksu!

No niin, pitikö se taas mennä kirjoittelemaan blogiin juoksujen lähestymisestä.. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä samanlainen kaava on käynyt toteen ennenkin. Kirjoitan blogiin, että juoksu tulee varmaan lähiaikoina ja sitten bling! ja huomaankin, että juoksu on alkanut.

Eilen klo 23 jälkeen huomasin nimittäin veritiplan huoneen lattialla ja tarkastin sitten peräpään. Joo ei epäilystäkään mistä tipla oli peräisin. Ystävämme juoksuhan se. Huoooh.

Mutta kyllä tuo koira vaan aina niin tuon ajoituksen osaa.. Miksi juuri nyt kun ollaan Kannuksessa ja koulukin alkaa?! Tai ehkä se on vaan niin viisas, että haluaa maksimoida mahdollisuutensa ja on siksi pantannut juoksuaan tänne saakka. Täällä kun on niitä uroksia jo niinkin lähellä kuin samassa taloudessa. Jokusen päivän päälle 5 kuukautta nyt siis edellisen juoksun alkamisesta.

Joo, mutta tämmöisissäpä merkeissä nyt sitten vietellään seuraavia viikkoja..

lauantai 19. syyskuuta 2009

Paluu Pohjanmaalle suoritettu

Juu eli ollaanpa nyt oltu tässä jo keskiviikosta saakka Kannuksen maisemissa. Hetken tässä ehtiikin totutella maisemanvaihdokseen, ennen kuin koulu sitten taas maanantaina alkaa. Mitään niin mainittavaa ei oo toistaiseksi kertyny. Helka ei oo ollu vielä tähän asti kovinkaan innostunu velipuolestaan Severistä, mutta toivottavasti se alkais sulattaa sen jossain vaiheessa.. Juoksua on myös varmaankin tekeillä piakkoin. Eemeli viihtyis Helkan takamuksella ja merkkailua esiintyy pihalla melko paljon. Saipahan Helka tietenkii pantattua juoksunsa tänne tuloon saakka..

maanantai 14. syyskuuta 2009

Helka ottamassa uusinnan hieronnasta


Tänään käväistiin taas Helkan kanssa Kuopiossa hieronnan merkeissä. Oli nyt kuulemma paljon parempi tuo selkä jo, vaikka vieläkin sieltä löytyi joitakin jumittavia kohtia. Voisin kyllä itsekin jotenkin kuvitella sen liikkeiden muuttuneen hieman rennoimmiksi. Tosi kivasti se kyllä taas rentoutui hierottavaksi, vaikka hieronnan lomassakin täytyi välillä hieman sanoa pöh käytävässä kolistelleille.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Hierottavana


Molemmat tytöt pääsi tänään käymään Kuopiossa Lemmikkiasemalla Pirjo Heikkisen hierottavana. Ensiksi koirien liikkeet katsottiin pihalla edestakaisin käynnissä ja ravissa sekä sitten myös sivusta nähden. Kerttu kuulemma liikkuu hyvin, eikä siitä liikkeessä huomannut mitään kummempaa. Helkan liikkeistä Pirjo sanoi, että ovat ahtaat takaa ja edestä, eikä taka-askeleella ole oikein ulottuvuutta. Ja sehän on ihan totta se, takaosan liike ei minunkaan silmään ole ollut mitenkään erinomaista.


Kerttu pääsi sitten ensiksi käsittelyyn ja etupäässä oli taas kiristyksiä. Erityisesti siinä jokunen vuosi sitten kipuilleessa vasemmasta etujalassa kainalon ja lapojen tienoilla. Reisistä löytyi myös hieman jumitusta. Kerttu sai mainintaa hyvästä kunnostaan ja on kuulemma nuorekkaan oloinen niin henkisesti kuin fyysisesti. Noin 6-vuotiaaksi olisi kuulemma Kerttua arvellut, jos ei olisi ikää tiennyt.


Helkalla oli selkä ihan jonkun verran jumissa, mutta muuten siitä ei mitään suurempaa löytynyt. Mietin vähän, että mitenhän Helka mahtanee rentoutua hierottavaksi, mutta sehän kävikin yllättävän hyvin ja Helka nautti käsittelystä oikein silmät ummessä välillä. Sen verran oli Helkan selässä pehmiteltävää, että otettiin vielä toinen aika viikon päähän maanantaille, jotta sitten saadaan ehkä vielä jonkin verran lisää selkälihaksia rentoutumaan.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Kiitos!


Kiitos mukavasta, työntäyteisestä ja opettavaisesta kesästä Anna-Maijalle ja Jormalle sekä tietenkin karvaisille työtovereille! :) Näissä kuluneessa parissa kuukaudessa riittää muisteltavaa pitkäksi aikaa ja taisipa sieltä tarttua jotain hyödyllistä mieleen mukaankin.



Ikimuistoisesta kesästä kiitos Miskalle, Huiskulle, Jassulle, Riinalle, Oonalle, Turrelle, Sallalle, Hillalle ja Sateelle, unohtamatta kuutta pientä virkeää Olki-lasta: Mimmiä, Ekiä, Nallea, Severiä, Taikaa ja Nelliä! Heidät kaikki löydät kutakuinkin järjestyksessä ylläolevasta kuvasta.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

MH-kuvauksessa Maaningalla


Käytiin Helkan kanssa tänään tutustumassa MH-kuvaukseen Maaningalla Haukkumajalla. Helka osallistui kuvaukseen ja minä pääsin lisäksi seurailemaan useamman koiran kuvauksen kokonaisuudessaan.


Testaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Kai Tarkka. Testinohjaajana Riitta Ahonen. Helkalla ikää nyt 2 vuotta ja 5 kuukautta.

1a. KONTAKTI (Tervehtiminen): 4, ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b. KONTAKTI (Yhteistyö): 4, lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta
1c. KONTAKTI (Käsittely): 3, hyväksyy käsittelyn
- Käveli suoraan testinjohtajan vasemmalle puolelle ja alkoi nuuhkia. Lähti testinohjaajan mukaan kävelemään mielellään, otti häneen katsekontaktia eikä haahuillut muualle. Antoi käsitellä itseään ja katsoa hampaat väistelemättä tms.

2a. LEIKKI 1 (Leikkihalu): 2, ei leiki - osoittaa kiinnostusta
2b. LEIKKI 1 (Tarttuminen): 1, ei tartu esineeseen
2c. LEIKKI 1 (Puruote ja taisteluhalu): 1, ei tartu esineeseen
- Osoitti aluksi hieman kiinnostusta maassa vedettyyn esineeseen, mutta ei ollut kiinnostunut testinjohtajan ja minun kopittelusta tai siitä kun esine heitettiin maahan. Katseli kyllä touhua hieman. Ei tarttunut esineeseen, eikä edes nuuhkinut sitä. Tästä en ollut yllättynyt. Leikkiminen vieraissa paikoissa ei ole koskaan sitä innostanut, vaikka kotona saattaakin joskus intoutua leikkimään enemmänkin.

3a. TAKAA-AJO: 1, ei aloita (1. kerta ja 2. kerta)
3b. TARTTUMINEN: 1, ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään (1. ja 2. kerta)
- Katsoi viehettä, mutta ei lähtenyt etenemään sitä kohti vaan jäi seisoksimaan eteeni. Tästä hieman yllätyin, kun kotioloissa se tuntuu lähtevän hyvin innokkaasti ja terävästi kaikenlaisen liikkuvan perään.

4. AKTIVITEETTITASO: 3, tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, joitain yksittäisiä toimintoja
- 3 minuutin paikallaan olemisen ajan katseli ympärilleen, nuuhki aika paljon ja kiersi minut ympäri useaan kertaan. Välillä, erityisesti lopussa, seisoskeli paikoillaan.

5a. ETÄLEIKKI (Kiinnostus): 3, kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b. ETÄLEIKKI (Uhka/aggressio): 1, ei osoita uhkauseleitä
5c. ETÄLEIKKI (Uteliaisuus): 4, saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä
5d. ETÄLEIKKI (Leikkihalu): 2, ei leiki - osoittaa kinnostusta
5e. ETÄLEIKKI (Yhteistyö): 1, ei osoita kiinnostusta
- Pöhisi avustajalle muutaman kerran sen huomattuaan ennen irtipäästämistä ja seurasi sitä koko ajan keskittyneesti. Lähti irti päästyään melko vauhdikkaasti avustajaa kohti ja jäi muutaman metrin päähän tästä seisomaan. Avustajan alettua heilua esineensä kanssa ja lauleskella, Helka lähti melko pian palaaman minun luokseni eikä tyyppi enää kiinnostanut sen jälkeen.

6a. YLLÄTYS (Pelko): 5, pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b. YLLÄTYS (Puolustus/aggressio): 1, ei osoita uhkauseleitä
6c. YLLÄTYS (Uteliaisuus): 1, menee haalarin luo kun se on laskettu maahan / ei mene ajoissa
6d. YLLÄTYS (Jäljellejäävä pelko): 2, pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6e. YLLÄTYS (Jäljellejäävä kiinnostus): 1, ei osoita kiinnostusta haalariin
- Haalarin pompattua esiin maasta sinkosi vauhdilla jonnekin minusta taakse päin. Ei haukkunut tai murissut. Mentyäni lähemmäs haalaria sekin tuli lähemmäs ja kun pääsin kyykkyyn pystyssä olevan haalarin viereen sille jutellen ja Helkaa kutsuen, se tuli katsomaan haalaria. Ensimmäisellä ohituskerralla hieman niiasi tai vilkaisi(en nyt muista kummin) haalariin, mutta kulki kuitenkin ihan haalarin vierestä perässäni. Kolmella muulla haalarin ohituskerralla ei reagoinut enää mitenkään.

7a. ÄÄNIHERKKYYS (Pelko): 5, pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b. ÄÄNIHERKKYYS (Uteliaisuus): 3, menee räminälaitteen luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä
7c. ÄÄNIHERKKYYS (Jäljellejäävä pelko): 1, ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämisiä
7d. ÄÄNIHERKKYYS (Jäljellejäävä kiinnostus): 1, ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
- Ääneen kuultuaan pinkaisi vauhdilla pois päin räminälaitteesta, mutta tuli jo heti katsomaan laitetta oma-aloitteisesti, kun menin sen viereen seisomaan. Millään ohituskerroista ei tämän jälkeen reagoinut laitteeseen mitenkään.

8a. AAVEET (Puolustus/aggressio): 2, osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
8b. AAVEET (Tarkkaavaisuus): 5, tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c. AAVEET (Pelko): 1, on ohjaajan edessä tai sivulla
8d. AAVEET (Uteliaisuus): 3, menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä
8e. AAVEET (Kontaktinotto aaveeseen): 4, ottaa itse kontaktia avustajaan
- Heti aaveitten ilmestyttyä näkyviin alkoi odotetusti murisemaan ja välillä haukahtelemaan niille. Ryhdistäytyi välillä ja häntä kohosi ym. Seisoi koko ajan edessäni hieman viistossa ja piti molempia aaveita koko ajan silmällä ja kuulosteli korvillaan niiden liikkeitä. Aaveiden pysähdyttyä vaihtoi paikkaa aivan eteeni seisomaan ja kun laskin sen taluttimesta, murahteli vielä muutaman metrin päästä aaveille. Kun menin aaveen eteen seisomaan ja aloin puhumaan sen kanssa, Helka tuli haistelemaan ilman houkutteluja.

9a. LEIKKI 2 (Leikkihalu): 1, ei leiki - ei osoita kiinnostusta
9b. LEIKKI 2 (Tarttuminen): 1, ei tartu esineeseen
- Ei kiinnostunut leikkimisestä oletetusti eikä tällä kertaa osoittanut kiinnosta seurailemalla esinettä.

10. AMPUMINEN: 1, ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön
- Koska leikkimään Helka ei kuvauksen aikana alkanut, kiersin sen kanssa rinkiä juoksennellen kahden ensimmäisen ampumisen ajan. Ei välittänyt niistä, eikä kahdesta viimeisestäkään laukauksesta, jotka tulivat passiivisen seisoskelun aikana.

Kuvaus meni aikalailla helkamaiseen tapaan, eikä ylläreitä minulle siis juuri tullut. Se hieman yllätti ettei vieheen perään lähtenyt. Käytös aaveiden luona oli arvattavissa. Olisin kyllä odottanut, että Helkalla olisi mennyt pidempään toipua säikähdyksistä(melko rivakan pelästymisreaktion osasinkin odottaa), mutta sehän toipuikin niistä yllättävän hyvin eikä muistellut enää jälkeen päin. Koko kuvauksen ajan osa-alueesta toiseen siirryttäessä käyttäytyi reippaasti ja muutenkin korrektisti. Mukava positiivinen kokemus siis ja muutenkin oli erittäin mielenkiintoista päästä ensimmäistä kertaa tällaista testausmuotoa katselemaan. Lisäksi oli tietenkin mukavaa se, että samana päivänä oli mukana pari muutakin lapinkoiraa, joiden kuvaukset pääsi katsomaan. :)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Karvaa, karvaa, karvaa... = bikinikuntoisia koiria


Meillä tytöt on nyt vasta nyt loppukesästä alkaneet kunnolla heräilemään kesään ja laittautumaan kesäkuntoon. Viikonloppuna kesälomareissulle Helsinkiin on lähdössä mukaan kaksi enemmän ja vähemmän bikinikuntoista.


Kerttu nyt siis pudotti pitkästä aikaa aikalailla kaiken pohjavillansa kyljistä ja jaloista. Viime vuodelta en muista, että se olisi villaa vaihtanut lainkaan. Leikkaamisen jälkeenhän Kertun turkki muuttui sellaiseksi, että laatu hieman pehmeni, karvaa tuli lisää ja hiukan pidemmälti. Lisäksi mukana tuli sellainen ominaisuus, että pohjavilla ei vaihdu enää yhtä usein kuin aiemmin ja vaikka villasta näkee sen vaihtuessa, että se on selkeästi irti ihosta, ei sitä tahdo saada helposti irtoamaan kammalla. Nytkin tietyistä paikoista sai tehdä oikein kunnolla töitä, että sai kammattua tumpukkaat irti. Mutta lähtihän ne sitten työn (ja hieman tuskankin) jälkeen ja nyt Kerttu on kovin naku pohjavillan osalta. Muoto sillä muuttui nyt hieman pitkulaisemman näköiseksi ja kapoisemmaksi. Muuten ei karvanlähtöä juuri huomaa ellei kokeile turkkia.


Helkakin pudotteli villojaan tässä samaisen viikonlopun aikana ja pepun päältä ja takajaloista lähti lähes kaikki villat. Kyljistä ei lähtenyt tuppoina ainakaan vielä, mutta sieltäkin lähti kammalla paljon irtonaista iksittäistä karvaa. Helkan siis voisi sanoa olevan jonkin sorttisissa puolibikineissä. ;)

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Mätsäriesiintyminen Nilsiässä


Tänään suunnattiin sitten taas noin viinkon tauon jälkeen taas vaihteeksi mätsäripuuhiin, tällä kertaa Nilsiään Kivojen Kirsujen match show'hun. Helka lähti taas kannustusjoukoiksi matkaan ja Kertun ilmoitin esiintymään.


Veteraaniluokka olikin tällä kertaa vuorossa heti ensimmäisten joukossa lapsi&koira-kilpailun jälkeen. Kaikki kuusi veteraania otettiin yhtäaikaa kehään ja näistä sitten valikoitiin neljä parasta. Yksi toisensa jälkeen koiria sijoitettiin ja niinpä kävi, että Kerttu sitten lopulta osoitettiin ykköspaikalle.


Kerttu kehän laidalla
Kerttu kehän laidalla, tosin vähän nuupollaan olevan näköisenä ;)


Helka
Helka mätsäritouhua katselemassa


Kovin helteisessä ja aurinkoisessa säässä siinä sitten odoteltiin vielä jonkin aikaa Best In Show'ta. BIS-kehässä esiintyi neljä luokkavoittajaa Kerttu mukaanlukien. Kerttu ei kyllä jaksanut enää aivan niin pirteästi esiintyi kuin veteraanikehässä aiemmin, mutta eipä siinä nyt erityistä moitetta kuitenkaan. Neljänneksi sijoittui newfoundlandinkoira, kolmanneksi ihanan iloisesti ja kauniisti esiintynyt kelpiepentu, toiseksi Kerttu ja näyttelyn kauneimman -tittelin sai punainen irlanninsetteri, joka sekin oli kauniisti esiintyvä ja nätti koira. :)


Kerttu mätsärin jälkeen
Kerttu kotona mätsärin jälkeen


Palkintoa tuli taas jos jonkinlaista. Koiranherkkuja, jotka tietenkin Kerttua miellyttävät ja sitten vähän erikoisempi palkinto: lahjakortti 2h:n islanninhevosvaellukselle. Mielenkiintoista kyllä päästä sellaista koettamaan, kun en ole koskaan tällaiseen tutustunut ja muutenkin hyvin vähän hevosotusten kanssa tekemisissä ollut. :) Saas nähdä milloin tuo tulis sitten käytettyä..

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Kerttu esiintyi Lapinlahdella


Tehtiin eilen Kertun kanssa reissu Lapinlahdelle IKSY:n mätsäriin. Kerttu esiintyi veteraaniluokassa ja kilpailemassa oli viisi muutakin veteraania. Kertun parina esiintyi Santtu-cockeri, joka vei tällä kertaa punaisen nauhan nätisti esiintyen. Ei Kertunkaan esiintymisissä valitettavaa ollut ja sillä oli kivaa. Pikkuisen hienosäätöä kaipaisi kyllä seisomiset. Sinisen nauhan saaneiden kehässä sijoitettiin kaksi ja Kerttu sitten voitti luokan. Se toivotettiinkin siten tervetulleeksi vielä Best In Show'hunkin. BIS-kehässä oli yhteensä kahdeksan osanottajaa luokkavoittajia, joista neljä sijoitettiin. Kerttu esiintyi sitten lopulta neljännelle sijalle. Kivasti meni. :)


Kertun palkintoja
Kertun palkintoja mätsäristä. Helka halusi ihan välttämättä kuvan laitaan poseeraamaan.


Helka oli myös mukana kannustamassa Kerttua, mutta Helkan päivä Lapinlahdella ei ollu aivan niin kiva. Sitä nimittäin pisti ampiainen suuhun(ilmeisesti kieleen lipomisesta päätelleen), kun sellainen lenteli Helkan lähelle ja tämä sitten tietenkin haukkasi sen suuhunsa.. Sitten pörriäinen tipahti pois suusta ja alkoi kova kielen lipominen. Vettäkin tykkäsi juoda kovasti, kun suussa varmaan tuntui oudolle. Piston jälkeen ohitse lennelleet kärpäsetkin saivat Helkan vaihtamaan suuntaa, sen verran jäi tapaus ilmeisesti mieleen ainakin hetkellisesti. Seurailin tilannetta siinä sitten päivän mittaan, mutta onneksi Helka ei mitä ilmeisimmin ole pistoille kauhean herkkä, sillä mitään normaalista poikkeavaa silmin havaittavaa ei suussa näkynyt. Mutta hyvä tietenkin näin.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Kesää


Siilinjärvellä vietellään kesälomaa. Minulla alkaa olla nyt kesäloma lopuillaan ja sitten loppu kesä vietetäänkin työssäoppimisen merkeissä kennel Miskajasminilla. Mielenkiinnolla odottelen loppukesääkin. :)


Lämmintä ilmaa on viime aikoina piisannut, mutta se ei ole Kertun ja Helkan menoon paljoa vaikuttanut. Kerttu odottaa lenkkejä yhtä innokkaasti ja Helka touhuaa omiaan entiseen tapaan. Tuulettimen Helka muistaa kyllä edelleen hyödyntää sisätiloissa ollessa ja sen edessä on mukava nukkua. Ulkoa löytyisi tyttöjen mielestä nyt kaikkea mielenkiintoista: Kerttua kiinnostaisi erityisesti räkätinpojat ja Helka on osoittautunut mestarilliseksi siilinpaikantajaksi. Lähes joka ilta jostain päin pihan pusikoista kuuluu raivokasta haukkua, kun Helka ilmoittaa siilin löytyneeksi. Punkkeja tuntuu kuhisevan joka puska tällä hetkellä ja onpa tytöistä joutunut irroittelemaan muutaman punkin kesäkuun alkupuolella laitetusta Frontlinesta huolimatta.


Rannalla ollaan käyty kahlailupuuhissa koirien kanssa ja tänään lenkkeilyn yhteydessä yllätyksekseni Helka lähti uimaan perääni, kun pulahdin vilvoituksen toivossa veteen. Kerttukin kävi sitten mieluusti pariin kertaan uimassa, kun sitä hihnan kera rannassa käytin. Lenkkeilyllä oli menossa mukana tänään myös Milla kera gordoripoika Touhon. Touhosta vaikuttaa alkavan tulla mieleinen kaveri Helkalle ja tänään vedettiin leikkirundia pihassa heti Touhon tultua. Lenkillä kaksikko viiletti pitkin puskia irrallaan ja vaikutti olevan todella kivaa.


Helkan valeraskaus on jo paremmalla mallilla, eikä vauvoja enää juurikaan hoidella eikä valmistella pesää. Pihalla kyllä tekee vielä joskus kuitenkin mieli käydä mylläämässä sopivissa kolosissa. Mutta ehkäpä tämä tästä nyt menee jo piakkoin ohi.


Kesä-Kerttu
Kesä-Kerttu


Puuha-Helka
Puuha-Helka

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Oivoivoi.. (= tokokokeessa Kuopiossa 16.6.)


Viivepäivitykset jatkuvat..


Käytiinpä siis vielä kopaisemassa Kuopion tokokoekin, vaikka viikon takainen ei enteillytkään hyvää. Kun kerta maksettu oli niin samapa se. Tällä kertaa ei kyllä ollut minkäänlaisia odotuksia eikä jännitystäkään. Edellisenä päivänä ilmi käyny valeraskaus toi vielä oman lisänsä asiaan.


Koepaikalla Helka oli erilainen kuin viime kokeessa ja pörräili tuttuun tapaan alkuun muille koirille. Otin muutaman sivulletulon ja pienen seuruupätkän aluksi lämmittelyksi, kun kierreltiin Kuopiohallin pihalla. Se tuntui menevän kivasti.


Luokan alku oli hieman myöhässä, mutta "päästiin" sitten kuitenkin loppujen lopuksi toimeen. Juoksuntarkastus ja luoksepäästävyys meni hyvin ja peppu pysyi tällä kertaa loppuun saakka maan pinnassa.


Paikkamakuu alkoi edellistä kertaa paremmin. Helka meni ensimmäisellä käskyllä maahan ja jopa jäi sinne! Sain käveltyä määränpäähän ja odoteltua siellä jopa jokusen sekunnin ajan, ennen kuin Helka nousi ylös ja alkoi hiippailla minua kohti. Välillä se pysähtyi tuijottelemaan tuomaria ja tuomariksi harjoittelemassa ollutta. Kävin sitten kytkemässä koiran ja jatkettiin paikallaoloa kehänauhan vieressä.


Loppukoe meidän osalta luoksetuloon saakka meni niin huonosti ettei sitä kyllä ole paljoa sanoja kuvailemaan, eikä ole mitään maininnan arvoista. Sen voin todeta, että vielä kamalampaa se oli kuin viimeksi eikä koiraa kiinnostanut pätkääkään. Huoooh. Kuten arvata saattaa, ei keskeytyksettä selvitty tälläkään kertaa ja tuomari keskeytti luoksetulon kohdalla. Itse olisin kyllä jo tehnyt saman.


Pisteitä saatiin siis kasaan tällä kertaa vain ja ainoastaan se luoksepäästävyyden kymppi. Jotenkin tuntuu, että ollaan taidettu saada aikaan melkein historian huonoimmat pisteet..


Loppuyhteenvetona tästä se, että meitä tuskin enää ikinä tullaan kokeessa näkemään tämän jälkeen. Koira on ihana raivostuttava oma persoonansa, josta tykkään totta kai kovasti, mutta ei siitä ole koekentille. Kuten ei minustakaan kera huonon hermorakenteeni.


Helka keskittyy tällä hetkellä äitiyshaaveisiinsa ja haeskelee pesäpaikkaa "lapsilleen". Jotenkin on käynyt nyt kyllä jo mielessä Helkan leikkauttaminen, kun tuntuu että koko elämä menee jonkin hormonin vallassa. Ensiksi juostaan kolmen viikon verran ja sitten menee pari kuukautta valeraskautta odotellessa. Tämän jälkeen sitten ehtiikin hetken vielä palautua ennen seuraavia juoksemisia. Juoksuväliä kun nyt viimeksikin oli vain se alle 5kk. Mutta en tiedä, pohdiskelua pohdiskelua..

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Haaveita lapsista jälleen ilmassa


Helkalla on ilmeisesti taas valeraskaus. Vietettiin useampi päivä Emmin ja Helkan kanssa nyt Kajaanissa Helin ja villispoikien luona. Nyt sitten kun palattiin kotiin reissulta tänään, Helka alkoi heti piipata olohuoneessa ja etsiskeli jotain. Tuli heti piippauksen laadusta mieleen, että jaahas onko tämä nyt niitä vauvahuolia taas ja testattiin asia antamalla Helkalle vinkulelukala. No melkein hetihän se sitten nappasi kalan suuhunsa, kipitti sänkyyni sen kanssa ja alkoi petailemaan itselleen pesää päiväpeitosta. Pesästä ei kuitenkaan tullut sen mieleen hyvä ja välillä kuului piip ennen kuin se sitten poistua sängyltä jäettäen kalan sinne. Myöhemmin kala kulkeutui siskonkin sänkyyn ja muutenkin on Helka ollu kovin levoton. Läähättelee ja vaeltelee ympäriinsä. Ajankohtahan tälle on nyt aikalailla sopiva, kun juoksusta alkaa olla kulunut pari kuukautta.

Iisalmen tokokoe 9.6.


Joo-o. Hieman viiveellä tulee päivitystä, mutta käytiinpähän sitten tosiaan nyt viimein debytoimassa tokoura Iisalmen tokokokeessa. Suoritusta ylistäviä adjektiiveja ei kylläkään tarvitse paljoa miettiä.


11 koirakkoa alokasluokassa ja tuomari Erkki Shemeikka aloitti pitämään aloituspuhettaan klo 20:15 niin kuin alokasluokka olikin ilmoitettu alkavaksi jo kutsukirjeessä. Sitten tietenkin tarkastettiin narttukoirat juoksujen varalta. Helka ei ollu kovin ilahtuneen näköinen tapahtumasta, mutta siinähän se meni. Tämän jälkeen marssittiin kentälle ryhmäliikkeitä varten ja jo siinä vaiheessa huomasi koiran olevan täysin evvk sen nuuhkiessä kenttää.


Luoksepäästävyys: 10
Tuomarisetä sai katsoa hampaat hyvin ja peppu pysyi kentässä, mutta pakitti sitten kuitenkin hieman tuomarin taputtaessa rintaa. Ei siitä kuitenkaan mitään moitetta.


Paikkamakuu: 0
Meni ekalla käskyllä suht nopsaan maahan ja jätin "odota"-käskyllä paikoilleen. Koirasta poispäin kävellessä katsoin tuomarin reaktioita odottaen, että milloin Helka nousee ja enpä kyllä montaakaan metriä ehtinyt kävellä, kun tuomari totesi että "nro 12 kytke koira." Oli kuulemma noussut suunnilleen heti, kun poistuin sen luota. Jooooopa joo.. Viime aikoina aiemmin mielestäni melko varma paikkamakuu on osoittautunut katastrofiksi ja Helka tuntuu jostain syystä unohtaneen, ettei "odota"-käsky tarkoita sitä että A) joko lähdetään kävelemään perään tai B) ohjaajan päästyä riittävän matkan päähän suoritetaan täydellinen luoksetulo. Kovin suurta odotusta ei siis tämän liikkeen suhteen ollutkaan.. Mutta saatiinpahan ensimmäinen munkkirinkilä, tuomarin sanoja lainaten.


Seuraaminen kytkettynä: 7½
L-muotoinen seuraamiskaavio, jossa alkupätkällä ei kyllä nähty juurikaan mintään kontaktiksi kutsuttavaa. Lisäksi jätätti huomattavasti ja hihna kiristyi useampaan otteeseen. Täyskäännöksen jälkeen Helka muisti jopa jotain katsekontaktistakin ja se meni paremmin. Tuomari rokotti ansaitusti jätättämisestä ja muusta haahuilusta, mutta kehui perusasentoja iloisiksi ja hyviksi. Minusta ne oli kyllä jokseenkin hitaanpuoleisia ja erityisesti vinoja, mutta kai yritti jotain positiivista keksiä.


Seuraaminen taluttimetta: 0
Munkkirinkilää pussintäytteeksi taas. Tämä oli kyllä jotain niin kamalaa ettei ole tottakaan. Lähti hyvin nihkeästi liikkeelle ja jätätti koko ajan varmaan lähemmäs metrin. Pahimmillaan enemmänkin. Kehuin ja kannustin mukaan, mutta ei sekään oikein auttanut. Ei ollut mitään kehumisen arvoista. Hirveää kauheaa kamalaa.. Ja kyllä, olen opettanut koirani seuraamaan. Teki kyllä kieltämättä mieli jo silmäillä kentästä maanrakosta johon vajota.


Liikkeestä maahanmeno: 5
Hankaluuksia päästä alussa perusasentoon. Koira aikalailla pihalla. Sain sitten kuitenkin vielä houkuteltua sivulle ja seuraaminen lähtöineen oli ihan edelläkuvatun kaltaista. Maahan se kuitenkin meni ja pysyi siellä kunnen tulin takaisin vierelle. Vaan maasta se ei sitten noussutkaan perusasentoon enää useista käskyistä huolimatta. Taidettiin saada jokin säälipiste yrityksestä, kun koira kuulemma suoritti hyvin edes sen maahanmenon. Kyllä joo.


Luoksetuloon valmistautuessa Helka oli ihan kuutamolla. Kokeilin saada sitä sivulle varmaan kymmenellä "sivu"-käskyllä ja myöskin normaalit istumiskäskyt kaikuivat kuuroille korville.. Vaan ei, koira vaan seistä tököttää vasemmalla puolellani katsoen tyhjästi jonnekin kaukaisuuteen. Nyt teki jo mieli paeta paikalta juosten ja piiloutua jonnekin. Voi eikä. Sanoin sitten tuomarille, että tää ois kyllä tässä meijän osalta ja tämä sanoi olevansa samaa mieltä ja että jos en olisi keskeyttänyt itse, niin hänen olisi se pitänyt tehdä.


Jotta loppusaldo siis huimat 35 pistettä maininnalla "ohjaaja keskeytti."


Mutta tulipahan tehtyä retki Iisalmeen ja käytyä siellä sitten iltakävelyllä. Klo 22 jälkeen vasta päästiin sitten suuntaamaan kohti kotia nilkat itikanpistoja täynnä. Iso kiitos korvaamattomalle henkiselle tuelleni ja matkaseuralleni Emmille!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Loma alkoi, Kerttu pesulla


Perjantaina 29.5. vapauduttiin kesälaitumille koulutyön parista. Päättäjäisjuhlan jälkeen vaellettiin kämpille lämpimässä aurinkoisessa säässä, jonka jälkeen vapautettiin karvakaverit vielä kertaalleen vapauteen pellolle ennen monen kuukauden eroa (kuvia peltoilusta löytyy Picasa-albumistamme). Seuraavan kerran sama porukka on kasassa vasta syksyllä, syyskuussa.

Helkan ja Andon heiheit
Helkan ja Andon heiheit

Seuraavana päivänä Kannuksesta kotiutumisesta juhlittiin Veeran lakkiaisia. Koirat viettivät päivän aika pitkälti tarhassa ottaen rennosti.

Vuosittainen koiranpesuperinne sai taas myöskin alkunsa ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä aloittelin sitä Kertulla. Aluksi selvittelin varmaan reilusti päälle tunnin rouvakoiran turkkia pihalla istuksien ja kyllähän sieltä erityisesti housuvilloista ja hännästä karvaa irtosikin. Kovasti työläämpää tuo turkinhoito kyllä, kun hormoniturkki on kyseessä. Harjailun jälkeen siirryttiin pesuhuoneen puolelle. Toimitus sujui normaaliin tapaan ihan mukavasti, vaikka Kerttu näyttikin kaiken aikaa syvästi loukkaantuneelle.

Samaisena iltana Kertun pesun jälkeen ajeltiin autolla vielä Patakukkulalle lenkkeilemään Millan sekä Wagnerin ja Touhon kanssa. Alkuun oli totuttuun tapaan taas melkoinen lähtökaaos haukkuineen, mutta siitä se sitten lähti ja saatiin kierrettyä mukava päälle kahden tunnin lenkki metsämaastossa. Helka ja Touhu juoksentelivat välillä vapaana ja Helka tuli heittäneeksi talviturkkinsakin, kun erään lammen rannalle hetkeksi pysähdyttiin ja mättäillä hyppiessä kävi tarkoittamatta molskis ja loiskis.

Loppuun vielä pari kuvaa pesun kokeneesta Kertusta:

Kerttu piehtaroi nurmella

Kerttu pesun jälkeen

Kerttu kuivattelee

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Älä hakkaa päätäsi seinään - etsi ovi.


Tää on niitä hetkiä, kun on tippunut taas vaihteeksi ryminällä riipivien puunoksien lävitse lävitse alas kostealle kuolleelle nurmelle..


Joo tänään ei toiminu sitten niin mikään kun reenattiin. Jo paikkamakuussa se lähti hiipimään mua kohti, napsi ötököitä ym. Hihnassa seuraamisessa se oli vielä jotenkuten löyhästi mukana, mutta jäi käännöksissä hyvin epävarmasti toljottamaan ja muutenkin oli tosin väljää ym.. Hihnatta seuraaminen oli täysin toivotonta. Jätin homman sitten siihen kesken ja vein poies odottamaan.


Kokeilin sitten vielä hyppyä, luoksetuloa ym., minkä olisin olettanut olevan Helkalle kivaa, mutta ei onnistunut nekään. Sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko harjoittelu.


Ääh, nyt tekis vaan niin mieli taas heittää hanskat tiskiin ja unohtaa kaikki tekeminen. Ei ole hyvä tämä nyt ollenkaan..

perjantai 15. toukokuuta 2009

Esineet kadoksissa - vaan ei enää


Käytiin tänään Helkan kanssa treenimässä esine-etsintää pihalla ja voi juku että meni hyvin! Meidät esineruutupuuhissa nähneet voivat kyllä sanoa että täh ja anteeksi mitä, mutta totta se on - se etsii ja hakee esineitä! :D Tai sitten tää on vain jotain "kyllä se kotona osaa" -kastiin menevää..


Piilottelin siis tuohon lähipusikkoon neljä esinettä: pehmeää, kumista, tapettua tennispalloa ym. Helka malttoi nätisti odottaa paikoillaan ja kun olin lähettämässä sitä se meinasi varastaa lähdön! Ekan se toi hyvin nopsaan ja toisellekin haulle lähdettiin vauhdilla. Siinä kesti pidempään, enkä nähnyt koiraa sen touhutessa ja mietin jo, että niinköhän tuo sitten jäi vaan omiaan nuuhkuttamaan sinne. Sittenpä se sieltä kumminkin riensi kohta lelu suussa. :) Kolmaskin esine paikantui ja meinasin siinä sitten etten enää sitä neljättä etsitytä, kun meni niin hyvin, mutta Helkapa oli sitä mieltä että ei sinne mitään jätetä ja lähti vähän omine lupineen hakemaan. Aattelin sitten että no anti mennä vaan jos intoa on ja sanoin käskynkin sen perään. Että eipä sitten tarvinnut itse käydä vikaa esinettä sieltä noukkimassa, vaan sain sen ihan käteen kannettuna. ^^ Loppuun tehtiin vielä yksi innostava lelun haku heinikosta, niin että viskasin sen vaan puskaan ja lähetin Helkan hakemaan.


Etsintöjen jälkeen tehtiin vielä parit liikkeestä seisomiset ja luoksetulot. Seisominen alkaa olla jo kivasti hallinnassa, vaikka senkin kanssa oli välillä niin hankalaa. Luoksetuloissa se ei näköjään oikein vielä tiiä tulisko se eteen vai sivulle suoraan. Ja oikeestaan en minäkään tiiä kumpaan sen haluisin. Eteentuloa se kuitenkin ehket useimmiten tarjoaa.. Noo sitä kehitelkäämme ja reenikäämme enempi.


Muutenkii ollaan viime päivinä nyt tokoiltu ahkerammin ihan pieninä pätkinä. Seuraamisia, käännöksiä, liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia vuoropäivin ja hyppyynkin on näköjään tullut jo jotain tolkkua ja koira alkaa jo lentää sinne hypyn taa usein ilman suurempia apuja. Paikkamakuiltiin myös muutama päivä sitten, mutta se oli jokseenkin aika levotonta. Kentällä oli joku treenimässä ja me nurmikentällä. Kovasti pyöri pää ja palkkasin siinä minuutin kohdalla, jonka jälkeen vielä päälle minuutti jatkettiin. Sitäkin vaan lisää.

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Ukko!


Tänään hakuiltiin sateisissa merkeissä Kokkolan raunioradalla. Helkalle hakuilut oli ensimmäiset sitten talven, kun nyt sattuneesta syystä ei ole sulaan aikaan paljon pystynyt koiran kanssa mitään tekemään(ensin koira on n. 3vko kotona ja sitten eikö vaan se aloita heti juoksun kun palasi taas Kannukseen). Otettiin kolme hakua pakenevalla maalimiehellä röykkiöitten taa ja hyvinhän ne sieltä löytyi. Intoa oli neitillä kovasti ja kun omaa vuoroa odoteltiin se olisi intona ryysinyt radalle päin ja piippaili lähes tauotta, kun selvästi tiesi että mitä ollaan menossa tekemään. Lähetyksiin se kuitenkin hiljentyi täysin ja vauhdikkaasti lähdettiin ukkoja hakemaan.


Raunioradalta suunnattiin sitten mäkkäriin, jossa ohjaajat täyttivät mahansa ja sitten mentiin autioituneelle talolle harjoittelemaan. Alkuun kierreltiin paikkoja koirien kanssa. Helka tykkää kovasti tutkia kaikkea tuollaista ja kurkisteli kiinnostuneita paikkoja ja kiipeili rappusia ym. Ensiksi tehtiin kolme hakua alakerrassa. Ensimmäinen tuli vähän niinkuin tyrittyä, kun en tiennyt maalimiehen sijoittumista(oli ihan ulko-oven viereisessä kaapissa) ja ihmettelin vaan kun Helka vaan meni parinkin lähetyksen jälkeen ulko-ovelle. Kummastelin, että kun se haluaa vaan ulos, mutta ääh sillähän olikin vain haju maalimiehestä! Seuraavassa lähetyksessä se etsiskeli pidempään ja ympäriinsä, mutta sitten yhdessä kohtaa nousi nokka ylös oikein selvästi ja Helka näytti välillä katselevan ylöspäin. Paikansi maalimiehen sitten äkkiä vierestään oven takaa. Viimeinenkin ukko löytyi sitten hyvin ja siinäkin huomasi hyvin Helkan reaktion sen saatua hajun. Tehtiin siinä sitten vielä yläkerrassa pari hakua vähän myöhemmin ja nekin meni hyvin. Ei moitetta, paitsi että se ilmaisu puuttuu vieläkin.. Siitä olikin tässä nyt pohdintaa, että pitäisikö Helkasta kuitenkin koittaa saada haukkuva, kun tuo rullailmaisun opettaminen tuntuu niin tahmealle sen kohdalla. Pistin tämän asian nyt hautumaan, että josko sitä kokeilisi sitä..


Muuten ei ihmeempää. Juoksu alkaa olla lopuillaan ja tällä kertaa kovin pitkään kestäneet tärppipäivätkin ovat jo (onneksi!) olleet ohi noin viikon verran. Neiti Kleopatralla on kyllä huomattavissa juoksun jälkeistä ärtyneisyyttä ja innokkaat kosijat ovat saaneet kipakat lähdöt takamukselta. Jospa sitä nyt tässä vihdoin pääsisi vähän enemmän aktivoitumaan treenaamisen suhteen.

perjantai 1. toukokuuta 2009

Vapunviettoa lenkkeillen


Milla kävi tänään gordoninsetteri Touhon(Xenaran Back In Time) kanssa kylässä. Vierailun päätteeksi tehtiin pitkä lenkki upoten milloin hankeen ja milloin mutaisaan maahan. :D Perinteiseen tapaan onnistuttiin siis valitsemaan reitti hyvin. Sattuipa metsän keskellä menevällä tiellä olemaan vielä aika reippaasti kovin pehmoisaa lunta. ;) Pikkaisen oli kengät märkänä sen rypemisen jälkeen. Helka ja Touho juoksentelivat vapaina ja Touho olisi kovin mielellään kosiskellut Helkaa tyttöystäväkseen. Helka vaan ei ollut enää asialle kovin suopea. ;) Viimein juoksu alkaa siis menemään ohi, jes.


Lenkin lopuksi käytiin sitten vielä rannassa katselemassa näkymiä ja testailin samalla muutamalla kuvalla porukoitten uutta digipokkaria. Ihan näpsäkän oloinen ja tarkka värkki, mutta hieman opettelua se vaatii. Vähän modernimpi malli kuin aiempi kaveri. :P Jäät oli vielä järvessä ja kantoivat koiria vielä hyvin. Helka läträsi intona jäälle tulleessa vedessä ja kalasteli risuja ym. Touhon kanssa loikkivat myös jonkun laivassa. Kerttu tarkkaili tilannetta laiturilta ja kävi välillä hieman kahlailemassa vedessä.


Helka läträä


Touho ja Helka


Touho ja Helka


Kerttu

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kaksi vuotta


Tasalleen kaksi vuotta sitten se tuli. Se oli söpö ja ihana ja suloinen ja pörröinen ja.. (vaan on se ihana vieläkii <3 )


Ei vaan voisi millään uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta, kun tämä pieni Helkaotus matkasi autossa Maavedeltä uuteen kotiinsa Siilinjärvelle.


Pikku-Helka


Helka ja Kerttu

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Kleopatrapanta


Posti toi Helkalle tänään uuden kimaltelevan pannan, jota arvon neiti Kleopatra kantaa nyt ylpeänä kaulassaan. Helkan Kleopatra-nimityshän on peräisin siitä, että se on ehdottomasti koiralaumamme pomo täällä Kannuksessa ja tuntuu usein muutenkin käyttäytyvän varsin kaikkivaltiaasti. ;)


Kleopatra ja panta


Panta

torstai 16. huhtikuuta 2009

Nonih, se on juoksu nyt.


No nyt se sitten alkoi tänään.


Aamulla tarkastin peräpään - ei mitään. Sitten lähdettiin käytännöntunnille hallille ja aloiteltiin tokoiluilla. Ensiks treenittiin paikkamakuun aloituksia ja lopetuksia: rivakkaa maahanmenoa ja näpsäkkää istumaannousua. Ei mitään ihmeitä niissä, meni ihan hyvin. Sitten tehtiin pari liikkeestä maahanmenoa. Ne oli ihan kivoja, paitsi että maasta istumaan nousut oli nyt ihan mahdottoman hankalia jostain syystä. Sitten hinkattiin vielä erikseen nopeita maahanmenoja nami- ja lelupalkoilla.


Seuraavaksi otettiin pari kierrosta pisteillä tunnari, ruutu ja hyppy. Hypyt meni ihan jees ja viimeisillä kerroilla oli vauhtia ja intoakin jo enemmän kuin alkuun. Tunnarin eka kierros meni hyvin ja Helka etsi yhden piilotetun, hajustetun palikan hyvin huoneesta. Tokalla tunnarikierroksella se ei oikein enää halunnut tehdä mitään ja se meni vähän plörinäksi. Ruutuun menot eivät olleet kovinkaan vauhtia ja intoa sisältäviä.. Ekalla kierroksella ruudussa oli palkkana kissanleluhiiri, jolla leikittiin ruudussa vielä ihan kohtuullisen innokkaasti. Toisella kierroksella palkkana veriletut, mutta ei nekään saaneet neitiin oikein liikettä. Oli todella epävarma, että saiko ruutuun nyt mennä vai ei ja käskyjä ym. joutui käyttämään useita.


Tokottamisen jälkeen agilityä. Aloitettiin parilla simppelillä takaaleikkausharjoituksella. Hiiri ei siinä kiinnostanut lainkaan eikä ollut muutenkaan innostuneen oloinen. Lettua lennättämällä esteen taa sain Helkan sitten ylittämään hypyn ja harjoitteet saatiin tehdyksi. Lyhkäinen rata sisälsi hyppyjä ja putkea sekä yhden takaaleikkauksen. Helka lähti jo heti alkuun hyyyyvin tahmeasti ja sitä sai kannustaa ja houkutella paljon. Ei sitä kiinnostanut meno selvästi pätkän vertaa. Radan jälkeen se kyöhnäsi minussa poikkeuksellisen paljon ja kerjäsi rapsutuksia. Aattelin jo, että mistäs nyt tuulee.. Nooh lähdettiin siinä sitten yrittämään vielä viimeistä rataa, mutta eipä päästy kuin hypyn, keppien ja putken verran suunnilleen eteenpäin, kun Helka päätti että hän ei enää tee ja hän haluaa pois. Oli sitten jo menossa kohti meidän "leiriytymispaikkaa" hallin reunalla. Sain sitten kuitenkin houkuteltua sen vielä radalle ja yritettiin jatkaa. Sitten Helka lähti taas pois ja meni penkin alle makaamaan. Ei meinannut tulla sieltä minkäänlaisilla houkutuksillakaan pois. o_O Sain sen lopulta vielä mukaan ja käytiin tekemässä radalta hyvin väkinäisesti putki. Sitten mentiin pois. Kyllä jo mietitytti kovasti, että mikä ihme sillä nyt oikein on, kun tuolleen käyttäytyy.. Tuli siinä sitten mieleen kurkata Helkan takamusta ja bingo, sieltähän löytyikin pari kuivanutta veritippaa. Syy outoiluille löytyi siis. Ystävämme juoksuhan se siellä taas, n. 4,5kk:n juoksuvälillä tällä kertaa. Lopun aikaa Helka makoili tiiviisti penkin alla kovin apean näköisenä.


Iltapäivän käytännölle en sitä sitten ottanut, kun toisella ei selvästikään ollut kovin hyvä olo. Sillä on varmasti jotain juoksun alkupäivien kipuja, koska illankin se on viettäny makoillen ja onhan tällaista ollu havaittavissa aiemminkin.


Mutta juoksuilua nyt sitten tiedossa jokusen viikkoa eteenpäin ja erittäin innolla odotamme tottakai erityisesti tärppipäiviä parin viikon päästä.. Mahtaa pojat olla mökissä intona.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Juoksua suunnitelmissa (taas) ?


Taitaa olla niin, että Helka suunnittelee kohta puoliin aloittavansa juoksun.. Merkkailee ulkoillessa ihan todella paljon. Poikien nenätkin ovat tuntuneet nyt viivähtävän hieman normaalia pidempään Helkan takamuksessa ja liian tiiviit siellä roikuskelut ovat saaneet Helkalta kipakkaa kommenttia. Saas nähdä tuleeko taas hieman lyhempi juoksuväli kuin mitä edellisille juoksulle. Eka juoksuväli oli aika tarkalleen puoli vuotta, toinen n. 5 kuukautta ja nyt on vielä alle 5kk edellisista juoksemisista. Olisin odotellut juoksua nyt toukokuulle, mutta jotenkin vähän tuntuu ettei se sinne asti taida enää odotella, kun niin selkeitä merkkejä on jo ilmassa. Ei voi muuta sanoa kuin HUOOOH!


Tämä karvanlähtökin on nyt ollut hieman kummallinen, kun kyljistä esim. ei ole karvat suurimmalta osin lähdössä, vaikka takajalat ovatkin nyt harjailujen jälkeen kaljut. Myös etujalosita lähti tuppuja. Selänpäältä, kyljistä ja mahan alta lähti vain normaalia enemmän kampaan, mutta ei kuitenkaan tupposina. Lähteneetkö sitten loput myöhemmin vai olikohan tämä vain osittainen kevätkuosiin sonnustautuminen, mene ja tiedä.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kuin sika pellossa, karvat tuppuina törröttäen.


Noin kolmen viikon koiraton jakso on nyt takana ja pääsiäinenkin tuli vietettyä. Kotiin kun tulin viime viikolla, niin vastassa oli pari pitkäkyntistä ja nämä kaverit pääsivät sitten illalla kunnostukseen. Helka vaihtaa talvista takkiaan uusimpaan kevätmuotiin ja tällä hetkellä, kun en ole vielä juurikaan kampaa sille näyttänyt, se on kovin paksutakapuolisen näköinen ja muutenkin vähän hassu. Takajalat on jo kaljut. Niissä ei tupposet olleet kolmea viikkoa pysyneet kiinni.


Mutta Helka oli kyllä nauttinut lomastaan kotona. Saanut elää kuin sika pellossa. Nytpä sitten taas ankara paluu arkeen ja heti huomenna olisi jo mentävä kokeilemaan käytännöntunnille, että mitähän kaikkea sitä onkaan loman aikana unohtunut.. Pääsiäisen aikaan ei ehtinyt kyllä tikkua ristiin laittaa sen eteen, että olisi jotain treenannut. Saas nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään. Jostakin syystä olisi hieman aktivoiduttava nytten pikapuoliin noihin tokoiluihinkin. Tuossa meidän oma asfalttikenttäkin odottelee talon edessä jo sulana treenaajaa.. Hmmh. Nyt olisikin sitten pitkä neljän viikon jakso Kannuksessa oloa edessä.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Silmätarkastuksessa ja muita kuulumisia


Minä vietin viime viikonlopun tiiviisti työhommissa Lappalaiskoirien pääerkkarissa Kuopiossa. Eilen, sunnuntaina, Helkakin pääsi (tai joutui) lähtemään mukaan, kun käytin sen silmätarkastuksessa siinä sivussa. Päivi Kallioniemi tarkasti Helkan silmät viimeisenä ja täysin moitteettomat, kirkkaat silmäthän siellä näkyi. :) Laittelin itse siinä tippoja koirille ja Helkankin tipotin ihan itse. Hyvin sujui ja pää pysyi nätisti paikoillaan, kun tiputtelin tipat silmiin. Lääkäritädin tutkimusvälineet oli kyllä vähän ällöjä, mutta niistäkin selvittiin. ;)


Ennen silmätarkkia Helka oli sitten päässyt esiintymään junior handlerissa Essin kanssa ja olivat sijoittuneet toisiksi neljän kilpailijan joukosta. :) Vähän Helka kait oli ollut innoton, mutta muuten sujunut hyvin esiintymiset.


Eilen tapahtui myös sellaista hienoa, että Helkan veli Kassu(M. Kuunlumo) nappasi viimeisen valiottavan SERT:insä ja näinollen sai nyt hienon FI MVA -tittelin. Onnitteluja velipojalle omistajineen sekä kasvattajalle! :)


Tänään sitten suuntasin yksikseni Kannukseen ja alkoi noin kolmen viikon jakso ilman koiraa. Helka jäi kotiin siksi, että ensi viikolla meillä on koulussa ns. "reissuviikko" ja reissataan maanantaista torstaihin mm. opaskoirakoululla ja poliisikoiralaitoksella vierailemassa. Sille viikkoa Helka piti sitten jättää kotiin hoitoon ja nyt kun erkkarin takia olin kotosalla käymässä, niin ensi viikonloppuna en sitten olisi mennyt. Pakko oli jättää kaveri jo nyt. Reissun jälkeen menen kotiin vasta Pääsiäiseksi, kun koulua ei ole silloin kun n. puolikas viikko. Toisaalta tässä on nyt se hyöty, että ehkä Helka nyt voisi mahdollisesti tällä kertaa säästyä kennelyskältä, kun sitä on nyt tässä muutamia tapauksia jo alkanut putkahdella täällä taas. Toivottavasti siitä ei kovin pitkää ja laajaa epidemiaa täällä taas syntyisi. Olo on kyllä orpo ilman kaveria ja kuka nyt lämmittää sängyn jalkopäätä yöllä?

torstai 19. maaliskuuta 2009

Treenit hallilla ja lenkkeilyä keväisessä säässä

Aamusta aloiteltiin koulupäivää hallilla ja ensiksi vuorossa oli TOKO-ongelmien pähkäilyä. Kukin sai esittää kaksi asiaa, jotka kaipasivat vinkkejä. Me esiteltiin ensiksi liikkeestä seisomista ja ongelmaa, ettei Helka tahdo oikein pysähtyä nopsasti, vaan tepastelee vielä pari askelta käskyn jälkeen. Kokeiltiin siinä sitten erilaisia palkkaustapoja ja palkan heittäminen koiran taa seisomiskäskyn tultua tuntui ihan toimivimmalle ja saatiin aikaiseksi napakka pysähdys. Minulla itsellä olisi niiiiin paljon juttuja, joihin kiinnittää huomiota omassa olemuksessa. ;) Tahdon väkisinkin avustaa hieman pienellä käsiliikkeellä perusasentoon ja jalkakin tekee kuulemma jonkin pienen liikkeen. Näihin täytyy taas alkaa kiinnittää huomiota. Kertun kanssa tokoillessa tulikin jo vuosia sitten karsittua näitä apuja itsestä oikein urakalla, mutta jotenkin tuntuu että osa niistä on nyt pikkuhiljaa palaillut takaisin. ^^

Helka oli siinä sitten hetken aikaa tauolla ja seuraavaksi näytettiin millä mallilla luoksetulo. Jää hyvin odottamaan ja malttaakin siinä olla, tulee laukalla kohti(mutta kuitenkin liian hiljaa) ja loppuasennosta on epävarma, joten olen avustanut käsiliikkeellä perusasentoon sivulle. Ehdotettiin myös, että ottaisin sen kuitenkin luoksetulosta ensiksi eteen. Eteentulohan Helkalle on tuttu jo ja se kuulemma on oikein nätti pieneltä matkaa kun näytettiin. Nyt koetetaan sitten lisätä se siihen luoksetuloon. Vauhtia haeskeltiin taas lisää ihan vaan vauhtiluoksetuloilla ja leluhiiripalkalla. Itselle taas pohdittavaksi se, etten laahustelisi niin innottomasti kun jätän koiran ja tehdä "odota"-käskykin jotenkin jännäksi. :D Näitä asioita nyt sitten hautumassa..

Tokoilujen jälkeen otettiin agilityä. Ensiksi simppeli rata, johon sisältyi hyppyjä, pituus ja putki. Mentiin se kokonaisuudessaan ties kuin moneen kertaan jakolmannella hypyllä tein pariin otteeseen sen virheen, etten ohjannut Helkaa sille tarpeeksi läheltä ja tarkasti. Pituutta Helka ei kai koskaan aiemmin ollut mennyt, muttei se tuottanut mitään ongelmaa. Testailtiin myös lelua palkkana ja oikein mielissään Helka siitä oli.

Toinen rata oli lyhkäisempi, mutta tulipa sitäkin hinkattua useaan otteeseen. Toisella radalla Helkalla meni energia (ja toimintakyky) aikalailla räikkäämiseen ja pitäisi nyt sitten harjoittaa sitä keskittymiskykyä, niin ettei se "räyh" sieltä niinkään tulisi, kun se selkeästi heikentään ohjattavuutta ja syö vauhtia ym. Tällä kertaa tätä yritettiin korjata, niin että pidin lelun kädessä ja palkkailin hyvin menneen vähähaukkuisemman pätkän jälkeen. Otettiin sitten tiettyjä osia radasta useampaan kertaan ja lopuksi vielä mentiin kuvio kokonaisuudessaan. Ennen paria ottoa tämän radan parissa Helka yllätti totaalisesti ja PISSASI hallin matolle! :O Ihan ihme juttu! Mikä lie tullut.. Mitään tuollaista ei ole tapahtunut sitten ekojen juoksujen, jolloinka pissi tuli kerran äitin ja isän sänkyyn kotona. Kuitenkin ennen treenejä oli käynyt tarpeillaan, eikä hallilla oltu ehditty olla kuitenkaan kuin muutama tunti ennen tätä.. Hmmh, kunhan ei vaan tule tavaksi.

Iltapäivä oli koulussa sitten liikuntapäivää ja käytiin Helin, Saijan ja koirien kera n. 1,5 tunnin lenkki metsätiellä. Sää oli keväinen ja aurinko paistoi kauniisti. Koirat juoksivat ja leikkivät itsensä puhki ja nyt illalla on Iisakkilassa ollut rauhallista sakkia. ;)

Nyt sitten huomenissa suunnataan taas kohti Siilinjärveä kolmen viikon tauon jäljiltä. Viikonlopun ohjelmassa minulla Lappalaiskoirien päänäyttelyssä töissäoloa koko viikonlopulle ja Helkalla olisi sunnuntaina edessä se ensimmäinen virallinen silmätarkastus samassa yhteydessä.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Treenikuulumisia ja hoitolaisia


Viikko vierähti taas vauhdilla ja pariin otteeseen treenailtiin taas hallilla. Maanantaina 9.3. treenattiin toisiamme oman luokan kesken ja me Helkan kanssa saatiin oppia liikkeestä seisomiseen, istumiseen ja luoksetuloon. Seisominen on ollu vähän epävarmalla tolalla vielä ja nyt harjoiteltiin sitä erilaisilla palkkauksilla. Palkalla pysäyttäen ja takapalkan kera. Takapalkalla pysähtymiset oli tosi napakoita kyllä, mutta useemmalla toistolla alko vähä himmailemaan seuraamisessa. Mutta oikein jees kokeilla vähä erilaistakii palkkausta. Takapalkkaa ei lie koskaan kait kokeiltukaan. Sitten jonkinajan päästä treenailtiin luoksetuloja vauhdilla, koska tahti meinaa Helkalla olla varsin verkkainen luoksetullessa. Lelun kanssa otettiin oikein vauhtia ja kissanleluvinkuhiiri oli niin ihana, että Helkalla meinas kovasti keittää yli. Vähän sitten odoteltiin malttia ja hiljaisuutta, ennen kuin saatiin vähän ripeämpää askellusta luoksetulemiseen. Loppuasentoon tuloa harjoiteltiin erikseen lisäksi. Se tuntuu olevan vähän epävarma ja siksi tulee hieman mietiksien sivulle(johtunee varmaan siitäkii, ettei olla ihan loppuun saakka luoksetuloa yleensä otettukaan). Liikkeestä istumistakin testailtiin ja sekin kovin paljon apuja vaativa vielä. Tehtiin sitten ihan vaan istumistreeniä niin, että Helka tuli mukana sivulla ilman käskyä ja siitä sitten annoin käskyä. Liikkeestä maahanmeno -suoritukset oli taas ihan loistavan napakoita.


Tiistaina 10.3. oltiin sitten vaihteeksi taas hallilla ja tällä kertaa kolmosten pitämissä treeneissä. Ekaks oltiin jo vähän jotain osaavien agilityryhmässä. Helkalla oli kovasti intoo tehä ja takaa kierrättämisetkii meni ihan kivasti. Mulla itella kyllä ontuu ohjaaminen aika pahasti. :D Huomaa, ettei ihan hetkeen oo tullu agilityiltyä kunnolla. Todella upea ratapiirros alla. ;) (ja täytyy tunnustaa, etten edes oikein muista oliko tuossa keskellä kolme vai neljä hyppyä.. :D vaan ei sillä liene niin suurta merkitystä loppujen lopuksi) Oltiin sitten vielä mukana BH-ryhmässäkii, jossa tehtiin seuraamisia käännöksillä. Meni ihan jees, mutta käännökset oikeelle taas hieman väljempiä. Vaan eivät kuulemma mitenkään pahalle näyttäneet.. Sitten paikkamakuuta niin, että toinen koira teki luoksetuloa vieressä. Hyvin meni ja maassa pysyttiin. Luoksetulokin tehtiin toisen suorittaessa vuorostaan paikkamakuuta. Kaks kertaa otettiin ja molemmilla kerroilla ok. Vauhtia sais olla enempi ja lopussa vähän autoin perusasentoon.


Agipiirros


Tänään täällä onkin ollut sitten oikein kunnon koiralauma(5 kpl), kun ex-kämppis Sandohm on meillä hoidossa huomiseen saakka. Haru ja Ando myös Helin ja minun kaitsettavana tämän viikonloppua. Kovasti vauhdikasta menoa on illalla ollut. Sandohmin kanssa kaikki tulevat edelleenkin hyvin juttuun.


Haru ja Ando
Haru ja Ando


Sandohm
Sandohm


Helkakin sitten viikon sulattelun jälkeen suostui myöntämään, että Ando on kiva tapaus. Viime viikonlopusta asti niillä on ollut oikein hauskaa ja leikitty on paljon. Tänään on ollut oikein erityisen hurja meno päällä näillä kahdella ja sen on koirat näköisiäkin nyt. Pötköttävät sikeässä unessa molemmat. :)


Ando ja Helka
Ando ja Helka

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Aikuisen ikään


Helka 2v. pääkuva


Helka 2v. seisomakuva


"Elämässä on paljon pieniä hetkiä,
jotka vain jäävät mieleen.
Ne ovat haaveiden retkiä
arjen harmaiden askarten viereen."


Paljon onnea 2-vuotiaalle Helkalle ja kivaa synttäripäivää! <3 Toivotaan näitä arjen ihania pieniä hetkiä vielä paljon lisää.


Onnittelurapsutuksia myös sisaruksille: Tarulle, Nekulle, Pyrylle, Onnille ja Kassulle!

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Talvikivaa Helkan tapaan


Lumi ja talvi on ihanaa..
Lumi ja talvi on ihanaa..


Ja messa kieriskely on parasta!
Ja lumessa kieriskely on parasta!


On ihana juosta pitkin pihaa ja antaa hanskalle kyytiä.
On ihana juosta pitkin pihaa ja antaa hanskalle kyytiä.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Tuusniemellä näytelmäpuuhissa + Kertun kuulumisia


Tänään käytiin katselemassa näyttelymeininkiä Tuusniemellä. Aamusta piti jo lähteä varhain ajelemaan, kun lapinkoirien kehä alkoi jo klo 9 ja paikan päällä oltiin jo kahdeksan maissa. Helka esiintyi seitsemän muun nartun kera nuorten luokassa. Tuomarina toiminut Raimo M Viljanmaa mittasi alkuun kaikki kehän tultua ja katsoi samalla purennan. Helkan osalta sujui hyvin, vaikka vähän siitä lähettyä se vilkuilikin tuomariin päin epäilevästi. Yksittäisarvostelussa ravattiin kehä ympäri ja sitten mitattiin vielä kerran. Muutenkin tuomari kopeloi koiran läpi. Helkaa vähän jännitti, mutta kesti kuitenkin tilanteen hyvin. Arvostelu Helkasta kuului tällä kertaa näin:


"Harmooniset liikkeet omaava narttu. Kaunis nartun pää. Hieman kookkaat korvat. Rungoltaan tiivis, jäntevä, vielä hieman kevyehkö. Oikea-asentoiset, sopivan voimakkaat raajat. Musta turkki saisi olla runsaampaa. Häntä kovin korkea-asentoinen."


Ja tuloksena NUO H. Arvostelussa ei siis juurikaan mitään huonoa ja muutenkin esiintymiset sujui suhteellisen hyvin. Ei valittamista.


Katselin siinä taas kehät loppuun ja urosten lisäksi kuvailin muutaman nartunkin. Sää ei kyllä ollut kuvaamista ajetellen paras ja kuvissa näkyy mukavasti pienet lumihiutaleet, joita leijaili vähäisesti koko ajan.


Kerttu kävi myös eilen uusimassa rabies-rokotuksensa ja näytettiin samalla silmäluomessa olevaa näppyä lääkärille. Lääkäri totesi sen hyvänlaatuiseksi "rauhasjutuksi", joksikin näärännäpyksi, ja oli sitä mieltä ettei sille vielä tarvitse tehdä mitään. Sitten jos se vielä tuostaan paljonkin kasvaa ja alkaa hiertämään silmää, niin sitten sitä voi kuulemma jotenkin tyhjentää. Lääkäritäti kuunteli myös sydämen ja eikä sielä kuulunut mitään erikoista. Kehui myös Kertun hampaita ja turkkia hyväksi tämän ikäiselle. Silmistä hänkin totesi, että ovat vähän sameat, kuten ollaan itsekin huomattu.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kerttu Ystävänpäivämätsärissä Lemmikkiareenalla


Kerttu oli eilen kisaillut Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajien match show'ssa Kuopion Lemmikkiareenalla. Veteraaneja oli ollut kilpailemassa yhteensä viisi ja Kerttu oli taas loistanut esiintyen punaisen nauhan saaneiden voittajaksi. Best In Show'ssa ei tällä kertaa sijoituksia tullut.


Onnea Kerttu! <3 Muutaman päivän päästä nähdään taas!

perjantai 13. helmikuuta 2009

"Kun taivaalta satoi karkkia!"


Kerttu oli eilen ollut mukana seurailemassa siskoni penkkareita Siilinjärven keskustassa ja se oli luullut olevansa suorastaan taivaassa, kun karkkeja lenteli sinne tänne. :D Voin vaan kuvitella miten intona ja touhuissaan Kerttu on nameja kytännyt. Muutaman karkin papereineen oli kuulemman saanut Kertun kitusista kaivella, sen verran ovela se oli osannut olla. :P


Me Helkan kanssa vietetään vielä viikon verran Kannuksessa, ennen kuin sitten hiihtoloman alkaessa suunnataan taas koti Siilinjärveä. Eilen vietettiin koko koulupäivä koirien kanssa hallilla. Tehtiin kaikenlaisia pieniä harjoituksia ja tutustuttiin myös Tellington Touch -menetelmään ja testailtiin sitä koiriin. Helka ainakin tykkäsi ja rentoutui mukavasti lopuksi, vaikka välillä tulikin pieniä häiriöitä, joille piti pöhistä. Vaan kyllä oli koira väsynyt tuon päivän jälkeen - kuten myös allekirjoittanut.


Noin viikon päästä on sitten myös Tuusniemen ryhmis, jossa pyörähdetään kehässä. Helkan oli tarkoitus kehäillä myös syntymäpäivänään Kuopion ryhmiksessä, mutta minulla oli lievästi ilmaistuna ongelmia tekniikan kanssa, enkä saanut sitten täällä Kannuksessa tulostelluksi ilmoittautumislomaketta ja saati sitten maksukuittiakaan. Jäipä sekin sitten, mutta ei mahda mitään..

tiistai 3. helmikuuta 2009

Treenimerkintöjä viimein


Eemeli, Haru ja Helka: yhdessäolon riemua
Eemeli, Haru ja Helka: yhdessäolon riemua


Vauhti-Helka
Vauhti-Helka


Nyt taas Kannuksen maisemissa. Eilen aloiteltiin uutta jaksoa näyttämällä taitoja hallilla ja sitä missä mennään. Ööh, me oltiin tottakai aivan mahdottoman paljon edistytty jakson aikana, mutta esiteltiin nyt sitten seuraamista kaikenlaisilla käännöksillä ja liikkeestä maahanmenoa. Seuraamisessa kyllä näkyi se ettei olla pitkilleen pistetty tikkua ristiin asian eteen ja semmoista kovin löysähköä se oli vaikkakin kontakti kyllä pysyi alusta saakka. Täyskäännös ja vasemmalle kääntymiset sujui ihan jees, vaikka vähän ylimääräistä väljyyttä niissäkin havaittavissa. Kääntyminen oikealle ei edelleenkään ole niin hyvä kuin vasemmalle. Mun kammotukseen, liikkeestä seisomiseen, haettiin myös vähän jotain vinkkiä ja ehkä siitä nyt pitäis taas jatkaa.


Tänään sitten suunnattiin taas hallille käytännöntunnilla ja harjoiteltiin ketteryysesteitä. Esteiden oikeista nimistä ei juuri ole hajua, mutta tunnelia, vaakatikapuita, keinulautaa ja sellaista edestakaisin heiluvaa estettä testailtiin(osaa joskus aiemminkin muutamaan kertaan koitettu) ja ne meni ihan kivasti. Keinu vähän jänskäsi Helkaa aluksi, mutta oli kuitenkin koko ajan reippaasti makkaran perässä siihen menossa ja muutamat viimeiset kerrat olivat jo hyvin onnistuneita. "Pituushyppyeste" taas tuotti vähän hankaluuksia, vaikka nyt tarvitsikin hypätä vain puolet siitä, mitä normaalisti. Helka ei millään meinannut tajuta, että täytyy hypätä, vaan se mieluummin käpsytteli nauhojen yli kävellen. ;) Nooh, saatiin siinä sitten jokunen onnistunut hyppääminenkin aikaan, kun vähän mietittiin ja testailtiin.


Hallilta suunnattiin sitten vielä autioituneelle vanhalle koululle, jossa ensin käytiin koirien kanssa tutkimassa paikkoja. Helka oli innoissaan mielenkiintoisista hajuista ja purjehti mielellään ympäri rakennusta ja katsellen paikkoja. Otettiin sitten vielä hieman etsintää. Päästin Helkan ukkojen etsintään heti ovelta sisään tultua ja se lähtikin heti oikeaan suuntaan ja nosti kohta nokkansa yhden huoneen kohdalla. Ja sieltähän se ensimmäinen eksynyt sitten löytyikin. Käytiin sitten vielä yksi alakerran huoneista läpi ja sitten Helka halusi suunnata portaita pitkin yläkertaan. Siellä Helkan nenä liimautui heti yhteen komeroon ja siellä se nuuhkutteli pitkään edellisten piiloutujien hajuja(ja lisäksi toi sieltä tultuaan golfpallon suussaan :D). Käytiin sitten vielä tarkastelemassa pari huonetta, ennen kuin tärppäsi taas ja viimeinenkin piiloutunut paikallistui. Näköjään nenänkäyttökin on vielä muistissa, vaikka aikaa viime kerrasta on rutkasti.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Jalostuspäivänäyttelyssä ja edessä paluu arkeen


Tänään vietettiin päivä Kuopiossa Maxi-Kodintukun pihalla pidetyssä pystykorvien Jalostuspäivänäyttelyssä. Yhdeksän maissa aamulla oltiin jo paikan päällä ja katseltiin urosten esiintymiset. Tuomari oli arvosteluissaan napakka ja aikataulut pitivät hyvin, niin että puoli kahdentoista aikaa pääsivät kehään jo nartut.


Helka esiintyi nuorten luokassa, jossa kilpaili yhteensä 14 koiraa. Esiintyminen sujui hienosti eikä tällä kertaa ollut perässävedettävää lapinkoiramallia matkassa. ;) Kotiinviemisiksi pätkä sinistä nauhaa ja arvostelu, joka kuuluu näin:


"Kevyt narttu hyvillä mittasuhteilla. Kevyt kuono. Kookkaat tyvileveät korvat. Suuret pyöreät silmät. Purenta ok. Kevyet rintakehä ja raajaluusto. Voimakkaat kulmaukset. Lyhyt runkoturkki. Suhteellisen suora häntä. Kevyet tehottomat liikkeet. Rauhallinen käytös."


Tulos tänään siis NUO H.


Ilmakin onneks edellisiltä päiviltä hieman lauhtui ja näyttelysäänä vallitsi pieni pakkanen. Vähän meinasi välillä pakkanen kipristellä, kun loppuun saakka tuli lapinkoirakehä katseltua, mutta mukava päivä oli kaikkinensa taas kerran. Seurasta kiitokset erityisesti Helille ja Riialle! :D


Huomenna sitten olisikin taas edessä Kannukseen matkustus, kun uusi jakso alkaa ja koulu sen myötä. Voi olla, että hieman vaatii opiskelu taas totuttelua lomailujen jälkeen, mutta eiköhän siihen taas pääse kiinni. Tai olisi ainakin hyvä päästä. ^^ Ja jospa sitä taas tuolla Kannuksessa saisi löydettyä sen kadonneen treenimotivaationkin, kun täällä Siilinäjärvellä sitä ei nyt pariin kuukauteen juuri ole näkynyt..

tiistai 20. tammikuuta 2009

Helkalla vauvakuumetta ilmassa


Niin vaan suoriuduttiin taas kennelvuorosta Kannuksessa ja nyt ois sitten 9 viikkoo vuoroja jo takana ja yksi viimeinen enää edessä ens syksynä. Helka sai viettää kyllä taas melko tylsän viikon, kun mulla ei hirveämmin ollut aikaa ja jaksamista mihinkään ylimääräiseen touhuamiseen. Mutta hyvinhän tuo sen otti taas, kuten aina.


Eilen kun tultiin kotiin, niin Helka sitten syöksyi heti mun sänkyyn ja käpertyi sinne kumikana vierellään. Pitkin iltaa se sitten kanniskeli lelujaan piippaillen muutenkin ja vei niitä sänkyyn ja sängyn alle.. Pihalla sitten lautapinon alla kävi mylläämässä pesää. Eli joo, valeraskaus täällä taas näköjään, vaikkei Kannuksessa siitä vielä ollu havaintoja. Tällä hetkellä pentueessa on havaittu kumikanan lisäksi mm. tiikeri, porsas, pari sukkaa ja kengänpohjallinen. Saas nähdä ilmaantuuko uusia lapsia vielä. Aika kirjavalle näyttää tuo pesue - liekö useampia isiä. ;)


Tänään sitten oltiin kotona sen verta aktiivisia, että käytiin jäällä lenkkeilemässä. Minä luistimilla liikkeellä. Menomatka(4km) mentiin reippaasti pariin kymmeneen minuuttiin ja paluu tehtiin sitten vähän rauhallisempaan tahtiin niin, että Kerttu pystyi ravaamaan. Matkaa kertyi siis luistimilla yhteensä 8km ja tunnin päästä lähdöstä oltiin jo takaisin lähtöpaikassa. Helka sai juosta vapaana ja se varmasti urheilikin mua ja Kerttua vielä reilusti enemmäm. Takaisin päin tullessa Helka meinas olla vähän tottelematon ja lähti juoksemaan jäällä mennyttä hevosta kohti kuuntelematta mun huutoja, mutta älys se kuiteskii sitten kääntyä takas useita kymmeniä metrejä ennen heppaa. Kerttu oli sitä mieltä tullessa, että se tartti energiaa ja pisti jäältä jäätynyttä kalaa poskeensa. Helka tyytyi pariin kertaan poimimaan suuhunsa hevosenmunkkeja.. Vähän meinasi tassuihin paakkuuntuva lumi haitata varsinkin tullessa ja niitä paukeroita piti sitten jyrsiä välillä pois. Kyllä koiria uuvutti sitten kotiin tultua, eikä Helkakaan ole tänään illalla suuremmin keskittynyt äitinä oloon, vaikka heti ovella ennen kuin pääsi sisälle, niin mourusikin kummasti ja vinkui. Ilmeisesti muisti siinä lapsensa ja mietti, että miten ne oli pärjänneet. Mutta kylläpä oli kivaa meillä kaikilla! Toivottavasti ehditään vielä ottamaan uusiksi joku päivä ennen kuin jäälle tulee enemmän lunta! :)


Muuten ei kait mitään suuremmalti ihmeellistä. Parin viikon päähän Helka on nyt sitten ilmoitettu näyttelyyn Kuopion jalostuspäiville. Ei juurikaan muuta merkintää kalenterissa muuten. Helmikuulle on useampi mätsäri tiedossa ja sisko ilmeisesti vie Kerttua sitten niihin. Pääsee Kepa taas kehäilemään. :)

torstai 1. tammikuuta 2009

Paljon onnea Kerttu 10v.!


Kerttu 10v.


Kerttu 10v.


Kerttu 10v.


Kerttu 10v.


Suurensuuret onnittelut rakkaalle Kertulle! <3 10 vuottaa ikää täynnä ja tänä keväänä tulee 8 vuotta täyteen yhteistä taivalta. Paljon kivaa on yhdessä koettu ja toivottavasti koetaan vielä paljon lisää!


Onnea!