Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden 2011 purkitus

Vuoden viimeinen päivä on vierähtänyt käyntiin ja olisi kai aika purkittaa kulunutta vuotta ja tehdä lupauksia tulevalle vuodelle. Noh, jos ei niitä lupauksia, niin ainakin jotain summausta vuodesta.

KERTTU

2011: Pysyi hammasvaivoja lukuunottamatta terveenä ja hyvässä kunnossa. Fysiikka pelaa hyvin edelleen, jaksaa vielä normaaliin tapaan tehdä pitkiäkin lenkkejä. Mieli on edelleen virkeä ja ilkikurinen. Silmät ovat harmaantuneet entisestään, mutta tuntuu näköä olevan vielä tallella. Kuulo vaikuttaa hieman huonontuneen(tai sitten se on vaan muuttunut entistä valikoivammaksi..). Mätsäreitä Kerttu on käynyt siskon kanssa edelleen paljon ja sieltä on hienoja tuloksia veteraaniluokista. Kaikkein parasta tässä on kuitenkin edelleen nähdä se, miten Kerttu niin nauttii esiintymisestä ja siitä että pääsee tällaisiin tapahtumiin mukaan! Tänä vuonna täyttyi myös 10 vuoden rajapyykki siinä, minkä aikaa Kerttu on elämäämme rikastuttanut.

2012: Ikää tulee mittariin jo 13v. Toiveissa on edelleen virkeitä, mukavia ja terveitä päiviä koko vuodelle! Mätsäriharrastus varmaan jatkunee.

HELKA

2011: Harrastelut olleet jäissä ajan- ja mielenkiinnonpuutteen vuoksi. Näyttelykäyntejä kertyi kaksi: Viitasaaren huisi AVO ERI2 SA PN3 -menestys(jota muistellaan huvittuneina varmaan vielä kiikkustuolissakin! :D) ja syyserkkarin AVO H. Terveyspuoli on pysynyt hyvänä ja silmätkin tarkastettiin keväällä terveiksi. Selkä jumiutuu helposti edelleen ja sitä olen välillä koittanut itse hieroen availla. Kotioloissa Helka on edelleen aivan ihastuttava, rakastava ja helppo persoona, joka tahtoo olla kaikessa tekemisessä läsnä. Vieraista koirista se ei edelleenkään pidä taikka se asia tullut helpommaksi, mutta omassa laumassa ei ole minkäänsorttisia ongelmia ja Oili on nykyään huippu kaveri sen mielestä!

2012: Ei oikeastaan mitään suunnitelmia. Ehkä jokin näyttelykäynti ja muuten toki olisi kiva, että terveys pysyisi yllä ja muutenkin elämä normaaleissa uomissaan!

OILI

2011: Osaamistasossa ei tapahtunut oikeastaan juuri edistymistä(syy löytynee hihnanpään ajanpuutteesta ja motivaatio-ongelmista). Kaikenkaikkiaan Oili on aikuistunut vuoden aikana todella paljon etenkin fyysisesti, mutta myös henkisesti se on nyt etenkin loppuvuodesta kasvanut. Sisätiloissa se on nykyään melko rauhallinen ja huomaamaton, mutta ulkona varsin eläväinen ja tykkää leikkiä, juosta ja peuhata. Sosiaalisuutensa suhteen se on aivan ihana. Se ei arastele yhtään ketään ihmisiä ja kaikkien tapaamiensa koirienkin kanssa se on tullut moitteetta juttuun tähän mennessä. Riista sitä on alkanut nyt hieman enemmän kiinnostaa ja jänön perään on sinkoiltu muutaman kerran.. Muutenkin se on vähän kuriton tapaus ja kiellot menevät monesti kuuroille korville. Terveysjutut on olleet tähän mennessä kohdillaan ja keväällä silmä- ja polvitarkastuksista tuli priimaa tulosta. Näyttelyitä kierrettiin useampi junnuluokassa tulosten vaihdellessa EH:sta vara-SERTiin. Kaikenkaikkiaan Oili on aivan ihanan positiivinen hieman yksinkertainen nuori hupakko, joka tuntuu ajattelevan kaikesta positiivisesti ja nauttivan elämästään täysillä. Se tuntuu myös persoonallaan ihastuttavan monia ihmisiä.

2012: Joitakin näyttelykäyntejä. Lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat jossakin vaiheessa todennäköisesti alkuvuodesta. Harrastus- ja tulostavoitteita lienee turhaa asettaa. :P

HIHNANPÄÄ

2011: Puursi ahkerasti pesulassa työhommissa lähes koko vuoden, teki talkootöitä näyttelyissä ja lappalaiskoiraporukassa. Sai hankittua itselleen opiskelupaikan ja haave klinikkaeläintenhoitajan urasta pääsi kokeilemaan toteutumistaan. Muutto Paimioon ja uuteen ympäristöön totuttelua. Näyttelyissä ja agilitykisoissa tuli käytyä useita kertoja kuvailemassa.

2012: Ahkeraa opiskelua ja paneutumista alaan. Olisi kivaa, jos koirien kanssa harrastamisen suhteen saisi mielenkiintoa palautumaan, mutta saas nähdä riittääkö edes aika.. Talkoohommiin koitan omalta osaltani osallistua niin paljon kuin resurssit sallivat ja näyttelyissä(plus erilaisissa kokeissa ja kilpailuissa) tulee varmaan käytyä katselemassa ja kuvailemassa. Tavoitteena myös koittaa toki kaiken ohella imeä kaikenlaista tietoa ja käsitystä lapinkoirista kaiken ohella!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulunviettoon

Niin se vaan äkkiä kääntyi syyspuoli vuodesta lopuilleen ja huomenna hiljennytään jo joulun viettoon! :)

Oilin kanssa matkailtiin Heli ja koiralauma matkaseurana viikko sitten lauantaina taas pitkästä aikaa savon maisemiin ja nyt onkin vielä vähän reilu pari viikkoa lomaa jälkellä ennen kuin on taas Paimioon paluun aika. Nopeasti vierähti reilu kuukausi Paimiossa ja paljon kaikenlaista uutta opittiin ja koettiin! Kotopuolessa ilahduttaa suuresti lumi, jota on sen verran että maa on kaikkialta edes jonkin verran valkoinen. Paimiossa sai totutella jokapäiväiseen vesisateeseen ja mustaan ympäristöön.. :P

Kerttu kävi toissa päivänä kontrollissa eläinlääkärillä ja eläinlääkärinkin mielestä kaikki turvotukset olivat nyt poskesta täysin poissa, hyvä juttu! :) Oli tujumpi antibiootti nyt vissiin pöpöihin purrut. Toivottavasti ei enää tämän jälkeen se juttu vaivaisi!

Mutta nyt toivottelemme koko porukan voimin hyvää joulua blogissa vieraileville! :)


perjantai 18. marraskuuta 2011

Maisemanmuutos

Kohta alkaa olla kulunut jo viikko siitä, kun Oilin kanssa jätettiin Savon maisemat hetkeksi aikaa taakse. Lauantaina ajeltiin ensimmäiselle matkan etapille, Helin ja Saijan luo Kangasalalle. Matka meni hyvin ja ei varmaan mennyt kuin vartti perille päästyä, kun huomasin että lattialla oli jotain punertavaa ja niinpä niin, Oililla alkoi sitten juoksukin tähän samaan rytinään! Kyläily meni ihan hyvin ja kylläpä Oilia jaksoi ihmetyttää kissat! :D Aluksi ne olivat kovin pelottavia ja niitä piti hyyyyyyvin pitkäksi venyttäytyneenä kurkistella.

Vuorokausi vierähti nopeasti ja sunnuntaina sitten päivän kääntyessä iltaan jatkettiin matkaa Paimioon. Matka oli melko jännittävä pilkkopimeydessä, vesisateessa ja tien varressa seisoi yhdessä kohtaa jopa peura! Mutta perille päästiin lopulta kaikella kunnialla ja asetuttiin koulun päärakennuksen toiseen kerrokseen asuntolaan taloksi. Pariin kertaan piti Oilin murista ja pöhistä välillä oudoille rappukäytävän äänille, mutta yö meni jo sitten aivan rauhassa.

Nyt ollaan sitten totuteltu asuntolaelämään ja muutenkin uuteen ympäristöön. Kovin on erinäköistä seutu kuin kotosalla! Vähän joka päivä ollaan käyty etsiskelemässä ja kartoittelemassa erilaisia lenkkimahdollisuuksia ja niitä on alkanut ihan mukavia jo löytyä. Minä taas olen lisäksi saanut taas totutella opiskeluarkeen ja tuntuu että vaikka mitä on tullut jo opittua, erityisesti käytännön hommissa koulun klinikalla. Saas nähdä joskus minusta vaikka se klinikkaeläintenhoitaja vielä kuoriutuisi.. :P

Täällä maisemissa vietetään nyt sitten ilmeisestikin ihan useampia viikkoja ja sitten joululomaksi suunnataan kotiin.

Ja vielä muutama sananen kotoporukoistakin:

Helka jäi kotimaisemiin onnellisena, eikä ollut tippaakaan lähdössä mukaan, kun autoon Oilin kanssa pakkauduttiin. Isän kanssa oli metsälenkille vaan menossa. Täytyy vaan toivoa etteivät äitin lihapadat tuota aivan mahdotonta tulosta siihen mennessä, kunhan seuraavan kerran menen kotiin..

Kertulla alkoi taas meidän lähtöä edeltävällä viikolla vaivata hammasjutut ja taas ilmaantui samaan kohtaan poskeen turvotusta kuin missä sitä kesäkuullakin oli ennen hampaanpoistoa. Lääkärillä käytiin ja tulehdusta siellä kuulemma selvästi luitten uumenissa oli. Itse poistetun hampaan aukko oli ihan siisti. Ikenessä oli taas mädän ulostuloaukko ja mätää oli siitä muutamien päivien ajan satunnaisesti vähän ulos tullutkin. Lääkäri epäili sinne jääneen joko jonkin juuren palasen tai sitten vain yksinkertaisesti sinne on jäänyt jokin pöpö muhimaan. Nyt Kerttu sai sitten tuhdimman antibioottikuurin(3 viikon ajan) ja sen kuurin pitäisi kuulemma tehota tuollaiseen luussa olevaan tulehdukseenkin. Viikon päästä antibiootin loppumisesta pitää sitten mennä kontrolliin, että onko kuuri tehonnut toivotulla tavalla. Toivotaan että tämä nyt tepsisi, ettei tarvitsisi enää aukomaan ientä alkaa!

Mätsärissä Kerttu oli taas meidän lähtöpäivänä lauantaina 12.11. pyörähtänyt Kuopiossa ja tällä kertaa mummeli oli viiden koiran veteraaniluokassa vienyt voiton ja sijoittunut BIS-kehässä vielä 3. :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kerttu mätsärissä vet pun 4.

Kerttu pyörähti tänään Hukka-Putken mätsärissä Kuopiossa ja sijoittui yhteensä 8 veteraanikilpailijasta punaisen nauhan saaneitten neljänneksi! :) Sanoisin, että tällä kertaa oli erityisen hyvä taso vetskuissa ja kaikki kilpailijat olivat hyviä esiintyjiä ja hyvässä kunnossa, mukavaa! Oili oli myös mukana hengailemassa ja katselemassa menoa.

Meillä Oilin kanssa nyt lähtö lähenee kovasti! Viikko enää! :S Minä tein viimeisen työpäiväni perjantaina ja nyt olisi viikko aikaa "lomaa" hoitaa tekemättömät asiat pois alta ja pakkailla.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Makkaramaastoissa Lammasahossa

Viime sunnuntaina 9.10. kokeiltiin jotain uutta tyttöjen kanssa. :D Oltiin nimittäin mukana Savon Seudun Vinttikoiraharrastajien järjestämissä Makkaramaastoissa Nilsiän Lammasahossa. Kilpailun tarkoituksena oli koiran siis juosta noin 300 metrin matka vieheen perässä. Hihnanpäille kuului osallistumishintaan mahdollisuus paistella makkaraa nuotiolla ja juoda lämmintä. :)

Helka lähti hiukan aluksi vieheen perään, mutta sanoi sitten kuitenkin ettei voisi vähempää kiinnostaa ja juokse vaan kuule itse tuon likaisen muovipussin perässä! Yritin sitä kovasti tsempata juoksemaan, mutta taisinpa olla minä enempi vieheestä kiinnostunut kuin se. ;D

Video Helkan "juoksusta" täällä.

Oili innostui tästä touhusta ja lähti heti vieheen startatessa perään. Koko matka mentiin keskittyneesti juosten ja Oilin mielestä lysti loppui aivan liian äkisti. :D Viehe kun pysähtyi niin Oili oli ihan kierroksilla ja pyöri vaan ympäriinsä viehettä silmillään etsien. Koitin kutsua sitä ja heiluttelin viehettä jne., mutta se vain juoksi ja etsi. Intoutui jopa juoksemaan vähän matkaa läheisellä tiellä ajanutta autoa kohden, mutta taisi sitten kuitenkin onneksi tajuta mikä se oli. :P Tuntui ettei siihen saanut hetkeen mitään kontaktia. Vietiin siinä sitten viehettä takaisin ja Oilikin vihdoin rauhoittui ja tuli luokse namia hakemaan. Juoksun jälkeen kun katseltiin vielä muitten suorituksia, Oili terhakoitui aina kun joku juoksi radalla ja taisipa muutaman kerran kuulua, että urk urk minäkin tahdon!

Video Oilin juoksusta täällä!

Kerttu oli matkassa mukana ja kannusti oikein kiitettävästi muita haukullaan! Kovasti olisi mummon tehnyt myös mieli juoksemaan. :D

Oili sijoittui isojen aikuisten(muut kuin vinttikoirat) luokassa sijalle 5./11 eli aika hyvin! :) Helka oli arvatenkin keskeytyksellään luokan jumbosijalla. ;)

Tässä vielä isojen koirien sarjasta tulokset, jotta saa vähän käsitystä millaisessa seurassa siellä juostiin. :)

Isot aikuiset:

1. espanjanvesikoira Ursula 97 p.
2. belgian pk terveuren FigO 96 p.
3. tanskandoggi Tyyne 94 p.
4. rhodesiankoira Kamu 90 p.
5. suomenlapinkoira Oili 88 p.
6. walesinspringerspanieli Sira 88 p.
7. rhodesiankoira Arttu 88 p.
8. espanjanvesikoira Alma 87 p.
9. rhodesiankoira Urho 83 p.
10. suomenlapinkoira Niila 83 p.

11. suomenlapinkoira Helka 0 p.

Syysreissu Jyväskylään

Lauantaina 2.10. matkailtiin Helkan kanssa Jyväskylään ja hotelli Laajavuoren pihalla nähtiin pitkästä aikaa Heliä ja Helkan velipuolta Severiä(Miskajasmin Olkihattu). Aamupäivä vietettiin tottelevaisuuskoetta katsellen ja muuten vain oleskellen. Iltapäivästä suunnattiin hetkeksi lepäilemään ja täyttämään mahojamme majapaikkaamme hotelli Albaan. Helin kanssa kaupunkisuunnistettiin kauppaa etsien ja käppäiltiin koirien kanssa hotellin lähiympäristössä aivan huisin kauniissa ja syksyn väreissä loistavissa maisemissa! :) Koirista tuli napattua yllättäen monta kivaa kuvaa! :D Illalla pyörähdettiin vielä kuulemassa yhdistyksen syyskokousta. Täällä lisää kuvia puolisisaruksista.


Severi ja Helka Jyväskylässä


Severi ja Helka

Sunnuntaina oli sitten näyttelyn vuoro. Minulla hujahti päivä nopeasti porokoiraurosten kehää lehteä varten kuvaillen. Toki tuttujakin ehti välissä moikata ja jututtaa. :) Heli käytti Helkan kehässä ja Helka sai varsin itsensä näköisen arvostelun. Tuomarikin oli varsin miellyttävä uusi tuttavuus ja arvostelu oli täyttä asiaa - Helkan kaikki virheetkin löytyivät hyvin! :D Severi edusti myös erinomaisen upeasti tuloksessa AVO ERI2 SA! :) Reissun kruunasi ehdottomasti piknik kehien reunoilla suolaisen piirakan ja mutakakun kera - oli evästys varsin kohdillaan! Seuraava yhteinen erkkarireissu olisi jo kovasti haaveissa! :D


Helka kehässä Helin kanssa.

Tuloksena AVO H ja tuomarina siis Jussi Liimatainen:

"Kevytrakenteinen narttu. Kapea pään malli. Kuono-osa saisi olla täyttyneempi. Kookkaat korvat. Erittäin (yleisölle Helkasta kertoessaan puhui adjektiivilla kaunis, mutta se on ilmeisesti unohtunut arvostelusta) niska- ja ylälinja. Hyvä tiivis etuosa. Runko saisi olla voimakkaampi ja luusto vahvempi. Jyrkkä lantio, muuten hyvä takaosa. Liikkeessä saisi olla pituutta ja joustavuutta ja hännän tulisi nousta selän päälle. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kaksi karkulaista Kinahmissa

Sunnuntaina 18.9. lähdettiin kahden jälkeen iltapäivällä suuntaamaan Millan, Touhon ja Wagnerin kanssa patikointiretkelle Kinahmiin. Mulla mukana kaikki tytöt. Menomatka meni normaalisti. Helka, Oili ja Touho juoksentelivat vapaina pitkin metsää ja tapansa mukaan vähän väliä pistäytyivät meidän luona. Millan kanssa höpöteltiin niitä näitä ja minä poimin vähän väliä hirvikärpäsiä hiuksistani. Määränpäähämme kodalle noin 9 kilometrin päähän lähtöpaikasta päästyämme tehtiin nuotio kotaan, paistettiin makkaraa ja täytettiin mahojamme. Pois päin tullessa keräiltiin muutamat kantarellit matkaan mukaan, mun aikeina paistaa ne illalla. Vaan sitten, jossakin vaiheessa jälkeen klo 20 huomasin, ettei Helka ja Oili ole hetkeen näyttäytyneet luonamme ja mäen alta kuului useamman koiran haukku, joista yhden kuvittelin olevan Helka.

Huudeltiin, huudeltiin ja vielä kerran huudeltiin. Haukkumista kuului edelleen, mutta ei alun jälkeen enää sitä helkamaista haukkua. Aikaa vierähti, eikä koiria vaan kuulu millään takaisin. Päätin lähteä katsomaan, että onko siellä minun koiria, mistä haukku kuuluu, vaikka olikin jo erittäin hämärää ja haukkupaikalle oli välimatkaa. Milla jäi odottamaan polulle Kertun ja Wagnerin kanssa, ettei vaan harhauduttaisi siltä. Touho lähti minun kaveriksi mukaan alas rinnettä. Aattelin ensin mennä ihan vain sen matkaa, että pysyn huutoyhteydessä vielä Millan kanssa. Noh, sitten huomasin jo ehkä puolessa välin matkaa että se mäki söi aika hyvin äänen ja Millan ääni ei enää kuulunut, mutta teki vielä mieli jatkaa tarkastamaan tilanne kun koiranhaukkua edelleen kuului satunnaisesti. Huomasin sitten, että siinä vieressä meni alaspäin laitumen reunan sähöpaimen ja soitin sitten Millalle, että kävelen sen viertä alaspäin mäkeä, etten itse vaan eksy. Tässä vaiheessa oli jo aikalailla pilkkopimeää. Tultiin Touhon kanssa sitten sen aitauksen päähän ja paikansin, että koirien haukku kuuluu läheisestä pihasta. Ja myös sen etteivät haukkuja ole tosiaankaan minun koiriani. Meni siinä sitten kuitenkin ison ojan ja ryteikön läpi Touhon kanssa ja talon pihalta vastasi sitten mun huuteluihin nainen, joka sanoi että olivat juuri tulleet miehensä kanssa kotiin ja heidän koirat olivat haukkuneen kauheasti. Eivät kuitenkaan olleet nähneet vieraita koiria, kun sitä tiedustelin.

Eipä siinä, pakko oli sitten vaan lähteä suuntaamaan takaisin ylös mäelle ja huomasin, että kappas vaan en enää löydäkään sitä aidanviertä, jota pitkin äsken tulin! o_O Laukattiin siinä Touhon kanssa sitten varmaankin vartti ees taas ja etsittiin sitä kohtaa mistä oltiin tultu. Noh, viimein sitten harhailu ja ryteikössä rypeminen palkittiin ja löysin jonkin aidanvieruksen, josta en ollut tosin varma, että onko juuri se mitä pitkin tulin. Ylöspäin sen kuitenkin täytyi viedä ja melko lähelle Millaa! Lähdettiin kuitenkin kapuamaan sen viertä ylös ja voi HUH miten pitkä ja jyrkkä se mäki oli ! Kunto meinasi loppua totaalisesti jo puolessa välin mäkeä ja voi sitä hien ja kuumuuden määrää! Tuntuu, että mäen ylös pääsemisessä meni aivan kamalan pitkästi aikaa, mutta viimein oltiin siellä takaisin (ja vieläpä tasalleen Millan kohdalla!) ja piti vähän aikaa tasata hengitystä ja kuumuutta nousun jälkeen.

Kun sain taas itseeni henkeä vedettyä, jatkettiin tovi vielä koirien huutelua, mutta metsä oli aivan hiljaisen autio meidän huutoja lukuunottamatta. Pilkkopimeys oli langennut ja ilta viilistyä entisestään. Tehtiin päätös lähteä jatkamaan matkaa autoille päin koiria samalla huudellen. Oltiinhan kuitenkin vielä noin 4-5 kilometrin päässä autosta, että paljon oli tarvottavaa vielä.. Voin myös kertoa, että oli sangen mielenkiintoista kulkea metsässä säkkipimeällä polkua pitkin vain kännyköiden näyttöjen valon avulla! Menin Kertun kanssa edeltä ja Kerttu näytti aika minne polku vie, mutta välillä meinasi aina harhauttaa sekin menemällä haistelemaan jotain pusikkoa. Lisäksi oli semmosia paikkoja, ettei oikein tiennyt, että minne päin se polku menee, kun maakin oli melko tasaisen tallautunut. Välillä aina pysähdyttiin huutamaan koiria ja kuuntelemaan kuuluisiko jotain.

Lopulta oltiin ehkä joskus noin klo 23 takaisin lähtöpaikassa auton luona. Vielä huudeltiin siinäkin koiria ja sitten käytiin ajelemassa viereistä autotietä eteenpäin, että näkyisikö siellä liikettä. Helkalla ja Oililla oli kuitenkin molemmilla heijastin liivit päällä, että jos liikettä olisi näkynyt, niin ne olisi ollut auton valoissa helppoa huomata.. Pariin paikkaan pysäytettiin auto ja huudeltiin, mutta ei vaan kuulunut eikä varsinkaan näkynyt mitään! Ei auttanut kuin vaan luovuttaa ja lähteä siltä iltaa kotiin. Koirat olivat vain kerta kaikkiaan kadonneet..

Maanantaiaamuna 19.9. puhelimeni oli edelleen hiljaa, eikä kukaan  ollut ilmoittanut löytäneensä koiriani. Puhelinnumerothan niiltä molemmilta löytyisi kaulapannoista. Tein koirista ilmoituksen poliisille ja paikalliselle löyöeläinvastaavalle. Karkurit.fi-sivusto sai myös ilmoituksen kahdesta kadonneesta lapinkoiratytöstä. Klo 9 aikaan suunnattiin Millan kanssa takaisin Kinahmiin koiria etsimään. Onneksi aamuinen sumukin siitä hälveni nopeasti ja näkyvyys ympäristöön parani. Käytiin ensiksi tarkistamassa lähtöpaikka, huudeltiin tovi koiria ja sitten ajeltiin taas sitä samaa tietä läpi mitä eilenkin illalla. Muutamalta ihmiseltä kyseltiin, että onko tällaisia koiria näkynyt ja sitten rustailtiin kalenterini muistiinpanosivut täyteen lappuja koirien katoamista koskien ja leviteltiin niitä ihmisten postilaatikoihin. Silmä kovana piti tarkkailla myös tienpientareet. Parisas paikkaa tien varressa metsän laidassa huudeltiin taas hetki koiria, muttei mitään havaintoja edelleen. Seuraavaksi käytiin Kinahmin mäen toisella puolen olevalla tiellä kattomassa, että näkyykö mitään ja myös sinne jätettiin lappusia ja huudeltiin. Sitten oli taas palattava kotiin, että ehdin syödäkin jotain ennen töihin lähtöä, mikä tällaisella hetkellä ei olisi yhtään tietenkään kiinnostanut.

Kotona ilmoitin koirien katoamisesta myös paikalliselle radiokanavalle ja riistanhoitoyhdistyksen vastaavalle, joka lupasi pistää koirista viestiä eteenpäin. Töihin päin ajellessa minulle soitti mies, joka oli nähnyt meidän laittaman lapun koirien katoamisesta ja kertoi, että hänen koiransa kuulemma kovasti haukkuneet rinteeseen päin tänäänkin ja epäili siellä ehkä jotain liikkuneen. Töissä ehdin noin tunnin verran vahdata puhelinta työnteon lomassa. Viestejä tuli, muttei mitään koirista! Sitten vaille neljä tuli vihdoin odottamani ja toivomani viesti! Äiti laittoi viestiä, että joku nainen oli soittanut löytäneensä molemmat tytöt hiehoaitauksen läheltä Kinahmista ja oli vieläpä saanut koirat kiinnikin!! JES! Äiti myös kirjoitti, että menevät hakemaan koirat kotio ja minä sain jatkaa rauhallisemmin mielin työiltaa.

Kotiin kun tulin, Helka ja Oili eivät meinanneet edes jaksaa minua vastaan tulla, mutta kuitenkin molemmat kankein jaloin kävelivät luokseni ja sitten heti taas valahtivat pitkin pituuttaan uneen lattialle. Helka vähän ontui toista etujalkaansakin. Enpä ole kyllä koskaan näitä kavereita noin hurjan väsyneinä nähnyt! Ei varmaan ollut niittenkään montaa silmällistä tullut edeltävänä yönä nukuttua.. Päällisin puolin tytöt olivat kunnossa, eivätkä juurikaan edes likaisiakaan! Helkalla vähän jalkakarvoissa jotain mutaa, mutta ei sen pahemmin.

Seuraavana aamuna koirat heräsivät jo virkeämpina uuteen päivään. Helka ei enää ontunutkaan. Kuitenkin aamupissan jälkeen molemmat kellahtivat vielä takaisin nukkumaan hyvin äkkiä.

Tiedä sitten missä koirat olivat sen koko yön ja aamupäivän Kinahmissa viettäneet! Löydettäessä ne eivät alkutiedoista poiketen olleet sittenkään olleet hiehojen kanssa samassa aitauksessa, vaan viereistä aitauksesta haukkuneet niille. Liekö sitten nämä hiehojen hajut olleet koirista niin vastustamattomia, että olivat koko katoamisaikansa niitten lähettyvillä ja kannoilla viettäneet, vai olivatko juoksennelleet kauempanakin. Sitä ei tarina kerro ja arvoitukseksi se taitaa jäädäkin.

Pääasia kuitenkin, että koirat löytyivät noinkin nopeasti ja täysin kunnossa! Mieliin tämä melkoinen reissu jää varmasti pitkäksi aikaa. (alla olevassa kuvassa Helka eiliseltä lepäilemässä reissuväsymyksiään pois)

Väsynyt karkulainen Helka

tiistai 6. syyskuuta 2011

Eloton elokuu? Ei sentään. :)

Hupsis, en sitten saanut yhtään blogimerkintää aikaiseksi edes elokuulta! :P Jos nytten otettaisiin ja kerrattaisiin hieman senkin ajan kuulumisia.

Saija kyläili Andon (Mystic Moonlight Bi Exclusive Blue) kanssa meillä elokuulla Joensuun näyttelyn viikonloppuna. Molempina päivinä käytiin Joensuussa katselemassa näyttelyä ja illat vietettiin sitten lenkkeillen ja koirat juoksivat ja peuhasivat pihalla niin maan mahdottomasti, että olipa aika väsynyttä porukkaa sen jälkeen! :D


Tytöt ja Ando

 Karva oli meillä vähän jokaisella tytöllä nyt irtoamisvaiheessa ja Oilikin tekaisi oikein kunnollisen karvanlähdön taas vaihteeksi ja nyt sitten ollaankin mallia kaksi karvaa ristissä. Noh, todettakoon että häntä sillä nyt ainakin näyttää muhkealle, kun se on varmaan ainoa paikka josta karvaa ei juurikaan ole (vielä) lähtenyt. Mutta selvisipähän nyt ainakin se, ettei Oili esiinny erkkarissa lokakuulla.. ;) Kertusta on saanut vähän väliä harjata pohjavillaa pois eri paikoista, mutta nyt silläkin alkaa olla jo kaikki lähtenyt ja uusi villa näyttää olevan jo kivassa kasvussa kyljissä, joista karvanlähtö sillä jo heinäkuulla alkoi. Helka on tiputellut vähäisiä määriä karvaa sieltä täältä, mutta on ihan ok turkissa edelleen. Nyt kun vielä saisi nuo tytöt pestyä kylppäri- ja saunaremontin valmistuttua, niin olispa sitten hyvä niiden odotetta syksyä ja talvea puhtain turkein!


Oilin karvanlähtö

Elokuun lopulla päästiin jopa kertaalleen käymään lappalaiskoirien treeneissä Sorsasalossa ja huomasipa kyllä Oilista, ettei olla kuin keväällä viimeksi päästy sellaisiin mukaan. Kyllä oli virtaa mennä sinne sun tänne ja alkuun tuntui olevan vähän hankaluuksia sen muistaa, että mitä sitä nyt piti tehdäkään. Onneksi sitä keskittymist alkoi siellä sitten jonkin verran pikku hiljaa löytyä ja kaikki sujui lopulta ihan moitteetta.

Kerttu pyörähti 25.8. mätsärissä tuloksella veteraanien punaisten 2. Kilpailijoita oli tällä kertaa ilahduttavan monta - jopa 8! :)


Punaisten kehän 3. parasta.

Sitten päästäänkin jo syyskuulle ja heti tähän alkuun ehdittiin Kertun kanssa käväistä parit mätsärit Pielavedellä ja Nilsiässä. Pielavedellä 3.9. Kerttu sijoittui kahdesta veteraanista punaisten 1. ja Best In Show'ssa sijalle 4. Myös Oili oli mukana treenailemassa Pielavedellä ja esiintyi ihan kivasti. Punaisen nauhan sai isojen aikuisten luokassa ja sijoittui punaisten 4. :)





Sitten Pielaveden mätsäriä seuraavana iltana 4.9. ehdittiin vielä juuri ja juuri hieman ex tempore mätsäriin Nilsiään. Itse olin aamun ja päivän järjestämässä kennelpiirin nuorisojaoston mätsäriä Kuopiossa ja sitten sen jälkeen lähdin vielä Maijua ja Kerttua viemään Nilsiään, kun niillä oli niin kova into ja olivat jostain ilmoituksen sinä päivänä bonganneet! Matkaan mukaan saatiin sitten myös Milla ja Touho(gordoni Xenaran Back In Time). Eikä tullut kyllä turha reissu lähteäkään. Sää oli mitä mainioin ja lämmin ja koirat menestyivät hienosti. :) Touho voitti punaisten luokan aikuisissa ja oli BIS3 ja Kerttu ainoana veteraanina vei ykköspaikan siinä kisassa ja niin se vaan oli vielä BIS1! Huh, vaan kylläpä väsytti allekirjoittanutta sinä iltana niin paljon ettei ole väsyttänyt aikoihin. Eipä ole aiemmin tullut koettua kolmea mätsäriä kahden päivän aikana. ;)

Nyt syyskuulle ei ole erikoisempia suunnitelmia. Lokakuun ekana viikonloppuna suunnataan Helkan kanssa erkkariin Jyväskylään ja nähdään pitkästä aikaa Heliä ja Severiä(Miskajasmin Olkihattu)! :) Juuri hetki sitten pistin Helkan ilmoittautumisen matkaan. Samakos se on kehässäkin pyörähtää, kun joku koirista lähtee mukaan joka tapauksessa. Tällä kertaa valinta osui Helkan kohdalle, kun se suhteellisen hyvin on kuosissa turkkinsakin suhteen. ;) Mutta sitä odotellessa!

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Vesannon ryhmänäyttely 23.7.

Viime lauantaina pyörähdettiin näyttelypuuhissa Vesannolla. Tuomarin muutos saatiin sitten sinnekin ja harmi kyllä sattui sitten sama tuomari kuin aika tarkalleen pari kuukautta sitten Sotkamossa. Noh, vaikka jahkasin juuta ja jaata näyttelyn suhteen, niin ajattelin sitten että menkööt sitten kehäharjoituksena vaikka ja kun ei tälle vuotta ole välttämättä Oilille enää muita näyttelyitä tuloillaan.

Tällä kertaa Viljanmaa arvioitsi Oilin näin ja tuloksena JUN H:

"Terveesti liikkuva, tiivis, jäntevä narttu, jolla kevyehkö oikeapiirteinen pää. Hyvät korvat. Selkä saisi olla jäntevämpi, muuten hyvä runko. Kokonaisuuteen sopivat oikea-asentoiset raajat. Musta turkki, joka tulisi olla huomattavasti runsaampi. Oikea-asentoinen häntä. Ylärajan koko(47cm). Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"



Näyttelyn jälkeen pääsin Paulan matkassa vielä ihastelemaan erittäin virkeää laumallista Miskajasmin R-pentuja. Olipas melkoisen vekkuleita kavereita ja ulkomuodoltaankin melko tasalaatuisen oloista sakkia. :) Oili ja Priita odottelivat meidän vierailun ajan kauniisti ja rauhassa pihan ulkopuolella metsikössä puitten varjossa. Tämä odottelu ja matkailu palkittiin sitten sillä, että Kuopiossa tytöt pääsivät vielä noin tunniksi metsään juoksemaan vapaina - vaikutti olevan hurjan kivaa! ;)

Niin ja pitänee vielä Kertustakin mainita tähän, että Kerttu kävi keskiviikkona 27.7. pyörähtämässä mätsärissä siskon kanssa ja tulos oli tälläkin kertaa hieno ja esiintyminen oli ollut nätin iloista. :) Kerttu sijoittui kahdeksan osallistujan veteraaniluokassa toiseksi! Hyvä Kerttu ja Maiju! :)

Kertun hammasoperaatiosta voisi lisäksi mainita, että ien parantui ongelmitta ja kaulurikuurilla saatiin tulehduksiin asti nuoleskellut jalatkin kuntoon. Karva tuntuu kasvavan näihin jalkoihin jostain syystä erittäin hitaasti. Vaikka operaatiosta on jo reilu kuukausi, niin tuntuu ettei karvaa ole niissä vielä paljon mitään. Vaan onneksi talveenkin on vielä aikaa, niin saavat rauhassa kasvaa. ;)

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Kerttu ja Kertun hammashommat


















Tänään näytetään siis tältä. Jos aloitetaan tarina kauempaa, niin kuten jossakin edeltävässä kirjoituksessa mainitsinkin, niin lekurireissuhan se Kertun kanssa tehtiin posken ja ikenen turvotuksen, sekä mätäpahkuran takia. Tämä lääkäri totesi heti olevan kyseessä hammasjuuritulehduksen. Antibioottia jatkettiin ja saatiin hampaanpoistoaika viikon päähän. Ohjeena oli kuitenkin, että jos turvotus ja muut oireet häviävät viikon sisään, voi ajan perua edellisenä päivänä. Kuitenkin vielä leikkausta edeltävänäkin päivänä ikenen yläpuoli ja poski oli jonkin verran turvoksissa ja ien itsekin vähän tulehtuneen värinen, eikä normaali. Ja se mädän ulostulopahkura oli paikallaan edelleen, vaikka siitä viikon mittaan vähän mätää tulikin ulos.

Kertun hammas ennen hampaanpoistoa samana päivänä.




















Noh, hammas otettiin sitten pois ja leikkaus oli mennyt hyvin ja ongelmitta. Kerttu ei vaikuttanut kipuisalle samana iltanakaan ja ruoka maistui jo heti kun oli saanut pahimmat unetukset nukuttua pois. Kipulääkettä syötin kolme päivää varmuuden vuoksi, kun Kerttu ei yleensä herkästi kipuaan näytä. Tänään poistosta on kulunut jo viikko ja antibioottikuuri loppuu huomenna aamulla. Ien on parantunut hyvin.

Hammasrivin kolonen tältä päivää.
(kolo siis yläleuassa, poistettu hammas oli ensimmäinen poskihammas)
 


















Syy siihen, miksi Kerttu sitten eilen pöntön päähänsä oli se, että sen hampaanpoiston yhteydessä oli molemmista tassuista ajeltu karvaa vissiinkin tipan vuoksi, niin Kerttu oli sitten nuoleskellut varsinkin toisesta jalasta sen karvattoman kohdan ihan punaiseksi ja tahmeaksi. Kertulla on niin paljon karvaakin, että sitten Kertun makoillessa ne peittyvät karvann sisään ja varmasti ovat hautuneet siellä kosteina. Pidettiin sitten yhden päivän ja yön ajan aukileikattuja sukkia sen jaloissa ja tuntuikin auttavan, että se tulehtunut kohta vähän kuivahtikin jo ja parantui, mutta sitten tuli kuitenkin se ongelma, että sukat aina välillä ja varsinkin yöllä valuivat pois ja Kerttu oli taas innokkaana sitten nuollut niitä. Noh, nyt on sitten pönttö päässä ja luulisi näitten nyt paranevan muutamassa päivässä.


Lapinlahti RN ja perhetapaaminen

Päivitykset tulee ylläriylläri taas viiveellä, mutta pitänee mainita viikon takaisistakin, eli 18.6. näytelmöitiin Lapinlahdella. Oilia ei olis taas oikein vähempää voinut kiinnostaa ravata kehässä, muuten kaikki meni taas erinomaisen hyvin. Harto Stockmari arvioitsi Oilin EH:n arvoiseksi ja eikä arvostelussakaan mitään moitittavaa ole, kyllähän se ihan Oilin näköinen on.

"Narttumainen, hieman ilmavassa kehitysvaiheessa oleva kokonaisuus. Oikeanmuotoinen pää. Leikkaava purenta. Etuosan ja eturinnan tulee vielä kehittyä, samoin rungon. Pitkä lanneosa. Normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä käytös. Liikkuu hieman lyhyellä askeleella. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

Oili "Ei vois vähempää kuule kiinnostaa tää touhu!"

















Samassa näytelmöinnin yhteydessä tavattiin myös Helkan iskä-Oskua(Lappjedi Lapin Loimu) ja veli-Onnia(Miskajasmin Kuunloiste). Onni ansaitsi hienosti tuloksen AVO ERI4 ja Osku VET ERI1 SA PU2 ollen myös ROP-veteraani ja BIS3-veteraani. Hyvä pojat! :) Helka oli vaan matkassa mukana turistina ja saatiin myös kivoja yhteiskuvia iskän ja veljen kera. Niistä kiitos Paulalle! :)

Perhepotretti: Onni, Helka ja Osku-iskä


















Isä ja tytär



















Sisko ja sen veli















Kurresisarukset (Pitänee kyllä todeta, että Onnilla oli kesto tämän
tempun suorituksen suhteen huipussaan - Helkan piti vähän
väliä laskeutua alas! :D) 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Näyttelyn kaunein Kerttu

Kerttu käväisi siskon kera pyörähtämässä helteisenä iltana Suomen Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston järjestämässä match show'ssa 9.6.2011.

Harmittavaa, että itse jouduin taaskin hikoilemaan töissä samaiseen aikaan, mutta Kerttu oli ollut taas vedossa ja niin mielissään esiintymisestä! :)



Veteraaneissa se oli ainoa osanottaja ja sijoittui näin ollen punaisten voittajaksi. Best In Show -kehässä Kerttu oli hurmannut tuomarit ja nämä palkitsivat Kertun voitolla!



Palkinnot olivat aivan mahtavat, kiitos paljon niistä! Ne tulee kyllä kaikki hyötykäyttöön! :)

Nyt pari päivää Kertun poski on ollut taas turvoksissa ja aiheuttanut huolta. Eilen pistäydyttiin näyttäytymässä lääkärillä, kun minun silmään Kertun vasemmanpuoleinen raateluhammas näyttää kummalliselta ja turvotus alkoi juurikin sen yläpuolelta. Lääkäri ei ollut sitä mieltä, että syy olisi hampaassa, mutta ei keksinyt muutakaan selitystä. Viikon antibioottikuuri nyt kumminkin aloitettiin ja heti samana iltana tabletin annon jälkeen turvotus oli jo hieman laskenut. Nyt turvotusta on tällä hetkellä juurikin siinä hampaan yläpuolella poskessa enää, mutta hampaan yläpuolelle on ikeneen ilmaantunut pahkura, jonka tulkitsisin itse niin, että sieltä on nyt tulossa mätä ulos. Että taitaa olla lekurireissu vieläkin tiedossa tämän asian suhteen.. :/

lauantai 28. toukokuuta 2011

Kerttu ja Oili mätsärissä Juankoskella sekä punkkihuolia taas kerran

Kerttu ja Oili kävivät siskojen mukana Juankosken mätsärissä esiintymässä tiistai-iltana 25.5. Minä pakersin samaan aikaan ahkerasti työasujen parissa töissä.. Oili esiintyi aikuisissa yli 15kk ikäisissä koirissa ja muuten esiintyminen olikin mennyt mallikkaasti, mutta nenä oli taas vetänyt maan vastamagneettia kohti ravaamisissa. Punaisen nauhan Oili oli itselleen hankkinut, mutta sijoituksille ei punaisten kehässä oltu ylletty.

Kerttu oli veteraanikehässä esiintynyt moitteetta, mutta hävinnyt kuitenkin hienoisesti parilleen saaden sinisen nauhan. Sinisen saaneitten kehässä Kerttu oli kuitenkin pokannut ykkössijan ja sai niin ollen pääsyn sinisten omaan BIS-kehään. BIS-kehän tuloksena toinen sija. :) Kotiintuomiset olivat mukavat ja nyt on jos jonkinlaista puruluuta koirille purtavaksi. Lisäksi saatiin uusi pitkä heijastinhihna ja vinkulelu kala, josta Oili ja Helka ovat olleet erityisen mielissään. ;)



Ja sitten taas tähän punkkiasiaan.. Punkit ovat taas täällä Kuuslahdessakin. Oililta löytyi yksi päivä iso punkki korvan takaa ja nyt sitten Kerttu ihmetytti yksi ilta(23.5.) töistä tullessani, kun huomasin sen kuonon olevan ihan turvoksissa toiselta puolelta. Syynäsin sen kuonoa olevinaan tarkkaan ja katselin suuhun, että ei kai sinne ole tarttunut mitään tai sitten hampaissa ole jotain huonoa, viakka Kertun hampaat ovatkin edelleen olleet hyvässä kunnossa kulahtaneisuutta lukuunottamatta. Mitään ei löytynyt ja tyydyin sitten ajattelemaan, että ehkä se on saanut jonkin ötökänpiston.

Vielä seuraavanakin päivänä oli turvotusta saman verran ja illalla taas katselin kuonoa, että mikä kumma sitä turvottaa. Sittenhän sieltä löytyikin jotain! Pieni punkki, joka oli pureutunut aivan huulen yläpuolelle karvojen sekaan. Otin sen sitten irti ja ajattelin että katsellaan josko se siitä nyt alkaa laskea. Aamustakin(25.5.) oli kuitenkin vielä turvotusta yhtä paljon ja soitin sitten eläinlääkäriinkin, että onko ok vielä seurailla tilannetta ja sieltä sanottiin, että se sopii kyllä jos vaan koiran yleiskunto on hyvä. Ei siinä valittamista ollutkaan ja Kerttu oli muuten ihan normaali. Sitten taas seuraavana aamuna turvotus alkoikin olla lähes kokonaan poissa ja nyt se onkin jo hävinnyt kokonaan.

Onneksi tästä selvittiin nyt tällä kertaa ihan näin. Huuli on vissiin sen verran herkkä paikka, että tuommoisen turvotuksen lykkäsi, vaikka normaalisti Kertulle ei punkin puremista ole turvotusta juurikaan tullutkaan. Nyt pitäisi kyllä jo käydä punkkisuoja-aineet apteekista ostamassa, koska nyt viheliäiset tuskin tästä vähenevät!

Sotkamon ryhmänäyttelyssä 21.5.

Oilin kanssa pyörähdettin viikko sitten reissulla Kajaanissa ja Sotkamossa. Perjantaina illasta hypättiin Paulan ja Priitan matkaan ja suunnattiin yöpaikkaamme. Menoa ja meininkiä siellä riittikin, kun vauhtia oli Oilin ja Priitan lisäksi pitämässä lapinkoira Saaga(Paukapää Tiinu) ja topakka gööttipentu Gaia(pahoitteluni, en ole varma oikeinkirjoituksesta :P). Seuraavana aamuna sitten suunnattiin Sotkamoon näyttelypaikalle. Näyttelytähdet Oili ja Priita olivat kyllä selkeästi väsähtäneitä edellisestä illasta ja viime yöstä.. ;)

Junioriluokka lapinkoiranartuissa oli taas suuri ja siinä oli yhteensä 8 koiraa. Oili seisoi hyvin, mutta ravaamisissa nokka veti koko ajan maahan - ei hyvä! Monia narttuja araksutti tuomari Viljanmaa paljoltikin, joten siihen saa kyllä olla oikein tyytyväinen, ettei Oili katsonut Viljanmaata millään tapaa oudoksi ja mittauksestakaan ei ollut moksiskaan! :) Arvostelu on hyvä ja sehän on totta, että Oili varmasti tarvitsee vielä aikaa muuttuakseen ehkä lapinkoiran näköiseksi jonain päivänä. Minua arvostelun jälkeen kätellessään Viljanmaa totesi vielä, että lupaava koira kunhan vielä kehittyy!

"Terveesti liikkuva. Voimakas nartun pää. Hyvät korvat. Rungoltaan tiivis. Hyvä ryhti. Rinta vielä kapea. Erinomaiset raajat. Hyvät käpälät. Oikea-asentoinen häntä. Turkki ei vielä täydessä mitassa. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"
Tulos JUN EH

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Erinomainen päivä Viitasaaren ryhmiksessä 15.5.

Sunnuntaiaamuna pakkasin Helkan ja Oilin autoon, Siilinjärveltä napattiin kyytiin Paula ja Priita(Miskajasmin Priitta) ja suunnattiin auto kohti Viitasaarta. Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin siinä muistutella molemmille koirille näyttelykäyttäytymistäkin(eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan, vaan hyvin muistui näköjään mieleen!).

Oilin vuoro koitti lapinkoirien arvostelun alettua nopeasti, sillä uroksia ei ollut paikalla kuin viisi. Oililla oli luokassaan yksi kilpakumppani. Oili liikkui ja seisoi kauniisti, eikä tuomarin tutkiskelustakaan ollut moksiskaan. Niin vaan käteeni ojennettiin sitten punainen nauha eli erinomainen! Jäätiin sitten odottelemaan kilpailuluokkaa, kun toista koiraa arvioitiin. Tämä toinen saikin sitten EH:n eli saatiin käydä pokkaamassa kilpailuluokan ykkössija keskenämme. Lisäksi tuomari käski kehäsihteeriä ojentamaan meille SA:n! Hihnanpää oli siinä vaiheessa kyllä silmät hyvin pyöreänä! o_O

Sitten pitikin mennä nopsaan jo vaihtamaan koiria, kun nuorten luokassa oli vain yksi koira, joten avoimen luokan vuorokin tuli jo pian. Helkakin esiintyi hienosti niin ryhmässä kuin yksittäinkin. Seisoi mallikkaasti paikoillaan ja oli muutenkin rauhassa. Yksittäisarvostelussa tosin ravaaminen meinasi sitä jo vähän tympiä ja oli hieman perässä vedettävää mallia välillä. :P Avoimesta luokasta erinomaisen sai kolme narttua ja Helkakin siinä samassa joukossa. Siinä vaiheessa, kun tuomari kilpailuluokassa ohjasi meidät toiselle sijalle ja kaksi ensimmäistä saivat SA:n niin sainpa taas olla pöllämystyneenä! Onneksi meillä oli matkassa Paula, joka joutui hylkäämään sitten kameransa hetkeksi ja tarttumaan Oilin hihnanpäähän, koska Helkan ja Oilin oli molempien mentävä myös paras narttu -kehään! Mentiin siinä kolmen koiran voimin sitten pari kierrosta ympäri ja tuomari ohjasi Oilin avoimen luokan voittaneen kauniin Netan(Cantavia Neidonkenkä) ja Helkan väliin. Siinäpä se sitten järjestys olikin! :) Netta sai SERT:in ja Oili näin ollen seuraavana koirana korjasi mukaansa VARA-SERT:in, huisia!

Ei voi muuta todeta kuin että olipahan reissu! Eipä ole tällaistan päivää vielä mun ja koirieni eteen sattunut! Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut näyttelypäivä ja se, että tuomari Tuula Savolainen sattui tykkäämään molemmista tyttösistäni, kruunasi vielä päivän. :) Paulalle kiitokset matkaseurasta, kuvista ja esittämisavusta!

Loppuun vielä arvostelut ja Paulan ottamia kuvia Helkasta ja Oilista:

Oili JUN ERI1 SA PN2 VASERT

"15kk. Hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima. Hyvä pää. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Hyvät korvat. Hieman kevyt runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hyvin kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hyvä häntä. Sivuliikkeessä hyvä, tehokas askel. Edestakaisliikkeessä vielä kapeat. Hyvä karvanlaatu."

Helka AVO ERI1 SA PN3

"4-vuotias narttu, jolla hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvälaatuinen karva. Tänään karvanvaihto kesken. Hyvä pää, joskin kuono saisi olla vahvempi. Hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä raajaluusto. Hyvät käpälät. Alaskiinnittynyt häntä, jonka saisi kantaa paremmin selällä. Hieman kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä askel pitkä ja tehokas. Hyvä karvanlaatu."



lauantai 14. toukokuuta 2011

Terveyttä tutkailemassa

Parin kuukauden hiljaisuuden jälkeen taas jokunen lause blogiinkin. ;)

Helkan ja Oilin kanssa käytiin tänään Kuopiossa joukkotarkastuksessa syynäyttämässä silmiä ja polvia. Vuoroa odotellessa vierähti lähes tunti, mutta koirat malttoivat kuitenkin hyvin rauhallisesti odottaa. Helkan nyt piti välillä vähän kommentoida murinalla joillekin ohimeneville koirille, mutta yllättävän hyvin sekin käyttäytyi, vaikka onkin aikaa kun viimeksi ollaan koirien ilmoilla oltu. Silmätippojen laitto meni molempien osalta mallikkaasti, kuten myös itse silmätarkastus, eikä edes Oili-viikarikaan venkoillut yhtään vaikka vähän arvelin - mainiota! :)

Ja sitten niihin tuloksiin, jotka olivatkin varsin mukavaa kerrottavaa! Helkalla ja Oililla siis molemmilla täysin terveet silmät ja Oililla lisäksi terveet 0/0-polvet! :) Helkan tulos huojennutti mieltä oikein erityisesti, kun se kaihipeikko vahvasti sen lähisuvusta tulee. Oilin oikeaan silmään ei myöskään kuulemma ollut jäänyt mitään jälkeä siitä, kun Helka sitä nappasi silmän tienoille sen ollessa pentu, mukava tieto sekin! Lonkat, kyynärät ja selkä kuvataan Oililta sitten todennäköisesti ensi vuoden alkupuolella. Siihen asti vielä vartutaan ja aikuistutaan.

Huomenna sitten matkataankin saman koirakokoonpanon voimin Viitasaarelle näyttelypuuhiin.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Melkein se huskysta menee

Oilin kanssa tuli tänään tehtyä historiaa ja käytyä hiihtämässä. Tai noh, Oilin puolesta historiaa siksi, että se oli ensimmäinen hiihtokerta sille ja minulle historiaa siksi, että edellisesti kerrasta suksilla on ehtinyt kulua jo 7 vuotta. Silloin yläasteen viimeisillä hiihtotunneilla vannoin, että en ikinä kyllä enää elämäni aikana suksia jalkaani laita. Vaan koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan ja olenkin tässä talven aikana jo useamman kerran löytänyt itseni mietiskelemästä sitä, että voisi käydä hiihtämässä. Nyt sen sitten toteutin, pistin sukset jalkaan ja valjastin Oilin vetoavuksi ja sitten sitä mentiin jäälle! :)

Tunnin verran vierähti sivakoidessa ja Oili jaksoi hienosti juosta edellä vetoapuna puoleen väliin matkaa saakka. Sitten takaisin päin tultaessa oli havaittavissa jo väsymystä ja se lönkötteli juosta vieressäni välillä ja välillä kierittiin hangessakin. Välillä tuli kuitenkin silloinkin hienoja vetospurtteja. Mutta Oili vaikuttaisi kyllä vallan kivalle kaverille tuollaiseen touhuun. Sillä on intoa liikkua, eikä se arastele suksia tippaakaan vaikka sellaiset nyt ensimmäistä kertaa näkikin. :) Vetovaljaat on tällä hetkellä vähän pienet(ne tarttuivat joskus vuosia sitten matkaan Mustin ja Mirrin loppuunmyynnistä ja saivat nyt vasta käyttöä), mutta jos nyt tästä enemmän innostutaan, niin ehkä sitten joskus vuoden päästä katsellaan sopivampia, kun Oili on toivottavasti jo enemmän aikuisen koiran näköinen. Lihaksisto jne. varmasti kehittyy tässä vielä paljon, kun ihan lapsihan se vielä on. Katsellaan. Tässä vielä yksi kuvamuisto päivältä:

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Helka 4v.

Helkalle tuli jo 4 vuotta ikää mittariin. Tuntuu, että ulkomuodollisesti se alkaa vasta nyt näyttää kunnolla aikuiselle. ;) Tosin turkkikin on varmaan muhkeimmillaan ikinä tähän asti.

Sain napsaistua Helkasta kivat poseerauskuvat synttäripäivänään:





Muuten elellään erittäin hiljaiseloa edelleen, normiaskareita lähinnä vain ja hihnanpää koittaa ravata arjet töissä. Sen takia blogikin on ollut kovasti hiljainen viimeaikoina. :P

lauantai 5. helmikuuta 2011

Vuotias

Niin tuli Oilikin jo vuoden ikään tasalleen viikko takaperin. Pakko tässäkin kohtaa todeta, että onhan vuosi vierähtänyt nopsaan! Noh, pakko ehkä todeta myös se, että vaikka pitäisi olla jo melkein aikuisen iässä, niin tuntuu että tämä henkinen kehityspuoli on vielä hieman jossakin muualla. :P Oili on vielä niin lapsi, hyyyyyvin iloinen ja toimelias pieni musta koira! Mutta onneksi on aikaa kasvaa, eihän tässä mihinkään ole kiire valmiissa maailmassa! :)

Tässä parit kuvat vuotiaasta ja villanuttunsa totaalisesti pudottaneesta Oilista! ;)

Oili 1v.

Oili 1v.

Oili 1v.

Muuten on taas eletty hiljaisaa ja ihan normaalia elämää. Päivittäistä lenkkeilyä ja lumessa pihalla peuhuuta. Mitään erikoisempaa suunnitelmaa ei tulevallekaan oikein ole. Oilin ilmoittamiset Tuusniemelle ja Juukaankin jätin tuon karvanlähdön takia. Eihän sinne kehään kannata nakuilemaan lähteä. Antaa villan kasvaa takaisin ja katsellaan keväällä uudelleen. :)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Oilille ERI Kajaani KV:sta

Ihmeiden aika ei ole ohi ja kyllä yllätyin, kun minulle ojennettiin käteen punainen nauha odottamani keltaisen tai sinisen sijasta! Niin oli muutenkin arvostelulinjansa hyvin punasävyisenä pitänyt tuomari Paavo Mattila sitä mieltä, että Oili on erinomaisen arvoinen. Luokkasijoituksia ei sentäs tullut, eikä sitä viikonloppuna pitkästä aikaa käyttöön tullutta SA:ta. Arvostelukin on varsin kiva, vaikka vähän mua harmitti, kun siitä ei liikkeistä ollut mitään mainintaa. Keveydestä oli yllättäen mainintaa. ;)

"Hyvärakenteinen narttu, joka saisi olla hieman vankempi luustoinen. Hyvä pää, ilme ja korvat. Kaunis kaula. Hyvä runko, turkki ja häntä. Hyväasentoiset raajat. Kokonaisuus saisi olla voimakkaampi. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä"

Oili käyttäytyi taas oikein mallikkaasti kehässä. Kehän laidalla se olisi ollut hirmuisen kiinnostunut kaikista mahdollisista koirista. Vaikka hallissa oli melkoinen tungos ja välillä kuului kovaäänisiä kuulutuksia, ei Oilia hätkäyttänyt yhtään, mistä olen hyvin iloinen. :)

Näyttelyssä nähtiin myös Oilin sisko Kikka, Dagolas Qullankallis. Kaunis tytteli ja oli se kyllä aikalailla Oilia vahvempi luustoltaan. Erinomaisen sai myös Kikka ollen junnuluokan 4.

Lopuksi pyörähdettiin kehässä esiintymässä vielä Dagolas kasvattajaluokan osasena. Kasvattajaryhmän tuloksena 2. KP. Ryhmässä esiintyi Oilin lisäksi D. Rakkaani Mun, D. Kultani Mun ja Dagolas Fantasy.

perjantai 7. tammikuuta 2011

2010 meni, 2011 tuli

Olisi kai aika niiden kuuluisien vuoden aloitusten, mitä tuli tehtyä ja mitä ei.

Vuosi 2010, mitä siitä jäi käteen ja mieleen..

Jos lähdetään ihan alusta, niin tammikuun aivan viimeisinä päivinä sain odottamani tiedon, että minua varten olisi Kempeleessä pentulaatikossa odottamassa pieni musta. Siinä pennun tuloa odotellessa loppui sitten niin hurjan nopeaa kuluneet päälle pari vuotta kennellinjalla opiskelun merkeissä. Onneksi sain lopulta sattumien kautta hieman lisäaikaa ja vietin pari kuukautta tehden työharjoittelua koulun hoitolalla. Miten mukavaa se olikaan ja jälkeen päin olen monet kerrat niin paljolti kaivannut sitä - se oli niin se mun juttu!



Oili haettiin maaliskuun lopulla Kannukseen. Pentulaatikossa nähtynä ja automatkalla niin rauhalliselta ja hiljaiselta vaikuttanut musta otus osoittautuikin heti uuteen kotiin päästyään olevansa aivan jotain muuta kuin sitä. Se oli itsenäinen ja huimi jo ekana päivänä vauhdilla itsekseen talon taakse ja se kiljunta mikä siitä yksinjäädessä lähti.. Pahoitteluni Iisakkilan asukeille ja hoitolan työtovereille. ;P Oilin tulosta ei mennyt montaa päivää, kun ikävän sattumuksen tuloksena Helka tikkasi Oilia naamaan kamalan veritulvan saattelemana ja sen jälkeen se ei ollutkaan helposti Oilia kaverikseen sulattaa..

Niin tuli sitten huhtikuun alku ja meidänkin oli aika jättää Kannus taakse. Elämänmuutos tuntui alkuun aika hankalalle ja sai hetken aikaa totutella todella siihen, että koti olikin nyt taas Siilinjärvellä. Parin vuoden elo Kannuksessa oli kyllä hurjan opettavainen elämänkoulu ja vaikka välillä tuntuikin raskaalle, niin se on jotain sellaista jota en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Jäi monta mukavaa muistoa, ystävää ja edelleen Kannus vierailee unissa hyvin usein.

Kotiin tultua alkoi suuri urakka, kun oli vuorossa opinnäytetyön kokoaminen(toki se oli pistetty alulle jo tammi-helmikuulla)! Työtunteja kului hurjasti tähän vaiheeseen ja välillä tuntui loppuvan usko, ettei tästä tule koskaan mitään enkä millään ehdi, mutta niin vaan tuli työ valmiiksi määräaikaan mennessä! Loppujen lopuksi se saikin mainioin hyväksynnän ja huhtikuun lopulla vietettiin valmistujaisjuhlia Kannuksessa.

Kevät oli kompostiaitojen aikaa. Talo oli pitkään aidattuna kahtia, kun Helka ei sietänyt vieläkään Oilia, eikä Oili taas tuntunut millään osaavan käyttäytyä säädyllisesti Helkan seurassa. Pikkuhiljaa siedätystyötä tehtiin niin että Oili oli samassa tilassa hihnan päässä ja vaikka sekin tuntui ikuisuusprojektilta, niin silleen vaan kävi että yhtenä päivänä Helka alkoi äkisti suvaita Oilin läsnäoloa ja aidoista päästiin. Nopeasti näistä kahdesta kasvoi erinomaiset ystävykset ja leikkikaverit.

Kesällä sain Iisalmesta postia, että olin päässyt vain varasijalle klinikkahoitajan koulutukseen.. Eikä senkään jälkeen yhteydenottoa tullut.

Loppukesästä sain sitten viimein käytyä ensimmäisen kerran työkkärissä ja niitä käyntejä sitten riittikin syksylle ja alkutalvelle. Ensin olin toiveikas ja etsin kovasti oman alan töitä, mutta pian sai huomata ja pudota niistä pilvilinnoista rytinällä alas. Kotiseudulta oman alan töiden löytäminen olisi ollut ehkä jokin lottovoittoon verrattava. Rima tuli alas päin, mutta mitään mun yhtälöön sopivaa ei siltikään tuntunut löytyvän minkään kiven alta.

Loppukesältä jäi erityisesti mieleen myös Sawo Show eli kolmen päivän talkootyö hirvittävässä helteessä. Lisäksi olin työvoimana mukana myös lappalaiskoirien kesäarkkarissa ja kesäleirillä Rautavaaralla. Osallistuttua tuli siis edes johonkin ja jotenkin.  Lisäksi jotain muuta pientä talkoohommaa koirajuttujen parissa. Joulukuulla sitten pääsin käymään tuttuun jokavuotiseen tapaan myös Messarissa.

Aivan lopulla vuotta sitten aamulla minut herättänyt tekstiviesti toi elämääni työtä ja tällä hetkellä työskentelen siilinjärveläisellä pesulalla kovasti koittaen oppia mestarimankeloijaksi. Raskasta, mutta ihan mukavaa työtä. Ja erityisesti kaivattua sisältöä arkeen! Niin ja rahaa!



Siinäpä kai se suunnilleen pääkohdittain.. Koulun loputtua koiraharrastelut ovat olleet todella vähällä, kun mihinkään ryhmiin on täällä seudulla vaikeaa päästä ja ehkä oma motivaatiokin on ollut tekemiseen hieman hukassa. Käytiin sentään kesällä Oilin kanssa suunnilleen viikottain hieman hömppäilemässä jotain lappalaiskoiraporukan yhteistreeneissä. Mitään erityisen mainittavaa ei kuitenkaan olla saatu aikaan. Oilin taitotasokin on vielä aivan olematon, mutta sentään arkielämän juttuja ja pohjia ollaan tehty, jotta niiden päälle voi sitten ehkä jotain rakennella kun sen aika on. Kertun kanssa harjoiteltiin myös vähän alokasluokan liikkeitä tokon suhteen ja vähän haaveilin koestarttiakin ensi vuodelle, mutta katsotaan nyt sitten jääkö se vaan ajatukseksi. Sitten ehkä jokin lause vielä koirakohtaisesti:

Kerttu:

- säilyi erinomaisen terveenä, silmäluomesta poistatettiin jo monta vuotta siinä hangannut rauhastukkeuma
- kävi useampia kertoja mätsäreissä esiintymässä erittäin iloisin mielin

Helka:

- Siilinjärven ryhmiksestä AVO H
- terveyspuoli edelleen ihan ok; keväällä punkit aiheuttivat melkoisen reaktion, mutta siitä selvittiin antibiootein; lisäkiloja on kertynyt monta

Oili:

- kolme pentuluokkiin osallistumista ja muutamia mätsäriesiintymisiä, hienosti sujuu esiintyminen
- terveys ok ja selvisi henkisesti erinomaisesti Helkan aiheuttamasta nappaisustakin
- osoittautunut luonteeltaan erittäin mielenkiintoiseksi persoonaksi; ei mikään penaalin terävin kynä, mutta tuntuu oppivan kuitenkin asioita ihan mukavasti ja muistavan niitä hyvin; tulee hyvin toimeen toisten koirien ja eläinten kanssa; ihmisiäkään ei mitenkään arkaile; itsenäinen se on vieläkin ja melko luonnonlapsi, mutta katsotaan mitä pakkauksesta vielä kasvaa


Vuosi 2011?

Hmm.. Tämä tuleva vuosi on taas hieman kysymysmerkki niin omalta kohdaltani kuin monen muunkin asian osalta. Jatkan nyt toistaiseksi ainakin työntekoa, mutta toisaalta takaraivossa mietityttää sekin, että pitäisikö vielä kokeilla syksyksi opiskelemaan hakemista.. Juurikin se klinikkapuoli on se mikä tälläkin hetkellä vielä kiinnostaa, ei oikein mitään uutta kiinnostuksen kohdetta ole ilmennyt. Kai se on vaan katsottava mihin elämä kuljettaa..

Koirien osaltakaan ei juurikaan mitään erityistä suunnitelmaa. Oilille on näyttelydebyytti junnuluokassa Kajaanissa tulossa nyt ihan parin päivän päästä, mutta nyt näyttää että turkki alkaa lähteä, joten en sitten edes tiedä milloin sitä seuraavan kerran uskaltaisi ajatella näytille. Helkalle ei ole näyttelyitä suunniteltuna ensi vuodelle ainakaan näillä näkymin. Kertun kanssa tullaan varmaan käymään jokusessa mätsärissä. Tottelevaisuuspuolelta en kyllä taida luvata yhtään mitään. Kertun kanssa ehkä jotain tehdään enempi, kunhan kevät tulee ja allekirjoittanut tarkenee olla hetken paljain käsin. Helkan kanssa ehkä joskus muistellaan jotain, mutta sen kanssa ei ainakaan mitään tavoitetta. Oilin kanssa toivon mukaan saan aikaiseksi kevään tullen hieman aktivoitua tokottelujen suhteen ja nyt tehdään talven ajan jotain pieniä juttuja sen suhteen sisätiloissa.

Toivottavasti kaikki kolme pysyy terveenä ja Kerttu toki erityisesti ikänsä puolesta. Helkan toivoisin saavani johonkin silmätarkkiin kevään aikana ja Oilinkin voisi ehkä silmätarkastaa siinä tapauksessa jo samalla. Oilin terveystarkit ovat ajankohtaiset joko ihan loppuvuodelle ehkä taikka sitten menee seuraavalle vuodelle. Katsotaan nyt.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Kerttu 13v.




Paljon onnea Kerttu! <3