Sivut

perjantai 7. marraskuuta 2014

Ohikiitävää

Ehkä nyt on jo aika raapustaa muutama sananen blogiinkin ja katkaista monen kuukauden hiljaiselo. Kertun poismenon jälkeen on tuntunut, ettei ole oikein jaksanut kirjoittaa mitään ylös, vaikka onhan sitä jotain aina silloin tällöin tapahtunutkin. Ehkä kuitenkin yritän nyt koota kasaan jotain merkintöjä ennen ja jälkeen pysäyttävän hetken.

Oili Kertun kauniilla syksyisellä haudalla.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen oltiin tyttöjen kanssa pari vuorokautta Lappalaiskoirat ry:n kesäleirillä Helin ja koiriensa kanssa. Tänä vuonna leireiltiin edellisvuodesta poiketen hellesäässä. Lajitarjontana oli leirillä tänä vuonna hakua, jälkeä, rallytokoa, vesipelastusta ja koiratanssia. Raijan kanssa oltiin kerran mukana haussa(tehtiin makkararinkiä ja Raija pomppi innoissaan varvikossa, kun hokasi homman jujun), Oilin kanssa kertaalleen peltojäljellä(Oili teki hienosti ja keskittyneesti hommia ja minä uskalsin jo antaa sille pitkän liinan) ja molempien kanssa kokeiltiin rallytokoliikkeitä. Leirin jälkeen minulle ja Oilille myös toimitettiin kunniakirja nimellä "Parhaat peltomyyrät". Jälkikouluttaja oli halunnut jakaa meille tunnustuksen, koska oltiin kehitytty edelliskesästä. Oikeastihan me ei kyllä oltu yhen ainoaa jälkeä saatu kotopuolessa aikaan leirien välillä.. Kaikenkaikkiaan taas ihana lyhkänen irtiotto arjesta! Leiriä ennen Raija oli jo tiputtanut kaiken pohjavillansa, joten leirillä oleiltiin pelkässä päällikarvassa.

Oili jäljestää

Elokuun 2. päivä Raija esiintyi Tiinan kanssa Sawo Show'ssa minun ollessa oikeissa töissä. Raija oli aivan pohjavillaton, joten kehään se lähti vain harjoitusmielessä. Esiintyminen oli sujunut mallikkaasti ja arvosana JUN H. Tuomarina oli jokin ulkomaalainen ja arvostelukin on nyt jossain.. Ehkä joskus muistan kirjoittaa sen tähän jatkoksi.

Raija Sawo Show'ssa

Viikko Sawo Show'n jälkeen koittikin sitten matka Maailman Voittaja -näyttelyyn Helsinkiin. Matkattiin rattoisasti viiden hengen seurueessa, yövyttiin matkailuautossa Messukeskuksen pihalla, katseltiin monen monta lapinkoiraa ja nautittiin reissusta. Raija oli entistäkin karvattomampi ja Mari Lackman palkitsi sen tänään arvosanalla JUN H. Hieno reissukokemus Raijalle!


"1v 1 kk. Täysin pohjakarvattomassa kunnossa esiintyvä. Mittasuhteiltaan lähes oikea. Hieman pitkä pää, kevyt runko. Hyvä raajaluuston vahvuus. Niukasti, mutta tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Liikkuu kevyesti. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä."

Elokuulla Raija oli sitten niin karvaton, että jopa sen kaulapantakin putosi kaulakarvojen puutteen vuoksi metsään. Ihme ja kumma, lokakuun loppupuolella sain metsästä sienestäjänaiselta soiton ja hän kertoi löytäneensä pannan! Kävin pannan sitten hakemassa takaisin kotiin seuraavana päivänä. Ja täytyy sanoa, että kyllä piristi päivää, kun joku viitsi vaivautua soittamaan tuollaisestakin pikkulöydöstä! Panta oli metsässä olon jälkeen vain kovin märkä, muuten aivan käyttökelpo.

24.8. oltiin Oilin kanssa mukana lappalaiskoiraporukan järjestämässä lammaspaimennuspäivässä. Mielenkiintoista oli tutustua tähänkin minulle ennalta aivan outoon omaan maailmaansa. Kiinnostava laji kyllä ja mukava nähdä koiria tekemässä sitä, mihin niiden sisäsyntyiset vietit niitä ohjaajat. Harmittavasti sade typisti päivän puoleen ja ehdittiin vain yksi kierros lampailla pyörähtää, koska liukas heinikki olisi ollut vaaraksi lampaiden jaloille. Hieman vaikeaa sanoa tämän yhden kerran perusteella Oilin taipumuksista paimennuksen suhteen, mutta kiinnostusta ja intoa oli niin lampaisiin kuin lampaanpastilleihinkin, eikä Oililla ollut aikomusta tehdä lampaista paistia, joten ehkä se kertoo ainakin sen, etteivät vietit ainakaan aivan täysin pielessä ole. Emäntä sen sijaan oli aivan ulalla koko ajan, että mitä sillä kepillä piti tehdä ja minnekä päin milloinen osoitella.




Jossain vaiheessa elokuuta Oilikin pudotti pohjavillansa ja nyt tällä hetkellä silläkin on toki jo uuden villanutun kasvu alulla. Lokakuun alussa minä pyörähdin ilman koiria kuvailemassa Lappalaiskoirien syyserkkarissa Oulun Nallikarissa, mutta muuten ei kai ole tapahtunut mitään kummempaa. Tyttöjen kanssa ollaan lenkkeiltä kerta - pari viikkoon koirakavereiden kanssa milloin missäkin.

Raija ja Surku Kasurilassa


Priitan kanssa Neulamäessä, hetkeä ennen kun Raija kadotti pantansa.

Uuden Lyyti-kaverin (Maijuntuvan Lyyti Kirijottaa) kanssa.

Oili kävi tarkastuttamassa silmänsä 28.10. kolmannen kerran terveiksi Puijonlaaksossa Martti Leinosella. Myös Oilin isän silmät oli tarkastettu terveiksi muutamaa päivää aiemmin.


Helka voi hyvin Kuuslahdessa, sekin on jo alkanut tottua Kertun poissaoloon. Alkuun se olikin hieman vaisu ja masentunut Kertun lähdettyä. Oli makoillut paljon vain omissa oloissaan, ei ollut leikkinyt juurikaan leluillaan ja jopa Helkalle tärkeät jugurttipurkin nuolennat olivat jääneet. Helka on kuitenkin koko elämänsä elänyt Kertun tai jonkun muun koiran kanssa laumassa, joten ilmeisesti se kaverin puuttuminen olikin sille outoa. Kovasti se innostuu aina Oilin ja Raijankin tulosta ja juoksee muiden mukana pihalla, kun vanhempieni luona käydään. 

Helka ja Raijan syyskuva.

Loppuvuodelle on jotain suunnitelmia, mutta niistä sitten aikanaan. Näyttelysuunnitelmia on seuraavan kerran vasta tammikuulle, jolloin Raijakin on ehkä saanut jo karvankasvatuksensa valmiiksi. Raija on nyt juoksussa ja Oilillekin kohta puoliin juoksua odottelen alkavaksi.

tiistai 5. elokuuta 2014

Kerttu 1.1.1999-30.7.2014


Niin monta vuotta,
lukuisia hetkiä.
Monituisia kilometrejä,
useita unohtumattomia retkiä.
Monen monta opetusta,
valtavasti viisautta.
Suuresti iloa,
järjettömästi rakkautta.
Sadoittain muistoja,
niin paljon onnea.


Kiitos Kerttu näistä vuosista, olet meille niin rakas!
1.1.1999-30.7.2014



Vaikka Kertun kroppa oli nyt jo aivan lopussa, niin mieli ei. Viimeisenä päivänään se jätti minulle hyvästejä parkkipaikallamme kaikesta huolimatta virkein mielin ja kirkkain silmin, uteliaana "kylille" pääsystä. Kerttu tepasteli parkkipaikalla, syötiin lauantaimakkaraa ja oleiltiin vielä hetki kaikki yhdessä. Itse en päässyt iltavuoron vuoksi lääkärille mukaan, mutta Kerttu oli lähtenyt rauhallisesti sohvalla makoilllen. Illalla Kerttu oli haudattu muun perheen ja koiralauman voimin sille niin tuttuun metsärinteeseen kotikotomme vastapäätä. Rinteeseen, johon ilta-aurinko paistaa aina niin kauniisti puiden välistä ja jossa se niin monesti on kirmaillut ja päästäisiä pyydystellyt.

Kerttu sai hienon ja pitkän elämän. Se oli koira joka teki kaiken aina täysillä, oli aina niin ystävällinen ja varma joka tilanteessa. Se oli hieno kasvattaja koiramaiselle tielle ja yhdessä koettiin niin paljon. Paljon puuttuu nyt meidän laumasta ja kotoa, mutta se kaikki on onneksi jatkossakin tallella muistoina. Joskin vielä melkoisen haikeina ja kipeinä.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Viiveellä kesäkuisia

Kesäkuulla en nyt näköjään saanut taas yhden ainoaa postausta aikaiseksi. Ehkä nyt olisi hyvä kerrata kesäkuuta pienen tiivistelmän muodossa.

7. kesäkuuta käytiin Oilin ja Raijan kanssa Pielaveden ryhmänäyttelyssä. Sää oli paahtavan aurinkoinen näyttelypaikalla. Lapinkoiria oli ilmoitettuna vain 15 ja näistä 5 narttua ja 10 uroksia. Ennen tyttöjen esiintymisvuoroa kävin juoksuttamassa kehässä Zeken(Dagolas Naavaparta) valiouroksissa, koska omistajansa oli estynyt tulemaan sitä esittämään. Zekeä kuumuus haittasi ja olisi vain pyrkinyt varjoon. Esiintymisistä kuitenkin selvittiin ja tuomari Markku Kipinä tykkäsi Zekestä, palkiten sen PU2:ksi asti.

PU-kehän jälkeen oli heti Raijan vuoro. Raija esiintyi kivasti ja pirteästi ja sai ERI:n! :) Junnunarttuja oli Raijan lisäksi yksi EH:n saanut, joten Raija sai siis luokkavoiton ja kaiken kukkuraksi SA:n! Raijan jälkeen oli vain yksi nuorten luokan narttu ennen avointa luokkaa ja Oilin vuoroa. Oilikin esiintyi hyvin saaden EH:n ja luokkavoiton, koska oli ainoa narttu luokassaan. Paras narttu -kehässä Raija olikin sitten ainoa ja tienasi näin ollen itselleen ykkössijan, sekä SERTin! ROP-kehässäkin piti siis käydä pyörähtämässä ja oikeutetusti komea urosten voittaja Staalon Intiaanipäällikkö, eli Rölli, vei voiton. Ihana ja ystävällinen nallekarhu! :)

Raija JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP:
"Ryhdikäs tasapainoisesti rakentunut narttu, jolla hieman kapea kallo. Kevyehkö kuono-osa. Hyvät silmät, kuono, purenta. Hyvä ylälinja ja häntä. Ikäisekseen hyvä ja tasapainoinen runko. Liikkuu hyvin. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

Oili AVO EH1:
"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvä kallo, k..., s...(sihteeriltä jäänyt sanat täydentämättä, mitä lienevät?) Hyvä purenta. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Avoimesti kulmautunut edestä. Niukassa turkissa tänään. Kevyt luusto. Liikkuu riittävällä sivuliikkeellä, löysä takaa. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

Raijasta mukanamme ollut Titta otti muutaman kuvan kehän jälkeen. Lisäilen ne, kunhan saan kuvat käsiini. Oilista löytyi yksi kuva. Kiitos kuvanottajalle!




















Kesäkuu meni muuten melko arkisissa meiningeissä. Muutaman kerran käytiin Kuuslahdessakin. Kertulla oli yhdessä vaiheessa etujalka kovasti kipeänä, mutta se hoitui kortisonipistoksella. Muuten mummon vointi on ollut vähän vaihteleva. Välillä on huonompia päiviä joukossa, mutta mieleltään se olisi edelleen kovin virkeä. Kroppa vaan ei jaksa enää millään niin paljon kuin mieli jaksaisi. Helkalle kuuluu hyvää.

Juhannuksena vietettiin yksi yö mökkeilemässä Tuusjärvellä ja toinen Kuuslahdessa. Tytöt nauttivat mökkireissusta, kun saivat mennä pihalla vapaina miten tahtoivat. Raija erityisesti otti asiasta kaiken irti. Oili malttoi välillä rauhoittua levollekin, vaikka useaan otteeseen intoutui Raijan kanssa remuamaankin.







Kesäkuun puolessa välin kävin katsastamassa myös tuoreimmat toukokuulla syntyneet Miskajasminit yhdistelmästä Eisenfest Tähtisade ja Tassutuvan Aurinkoleijona. Ihana, touhukas ja tasainen pentue - kivanoloisia pentuja kaikki! :) Nyt jo omia uusia kotejaan sulostuttamassa tässä vaiheessa.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Raija 1v.

Raija täytti maanantaina, 26.5., yhden vuoden! Synttäreitä vietettiin leikkien kahdella uudella pehmojalkapallolla ja herkutellen jauhelihalla ja puruluilla.

Synttäriposeeraukset päästiin sateen vuoksi nappaamaan vasta aivan viime hetkillä illalla ja valoa oli kuvaamiseen jo melko huonosti. Onneksi kuitenkin Photoshop pelastaa aina vähän ja hyvin onnistuneista seisonnoista ja naamapassikuvista saatiin aikaan jotenkin julkaisukelvot! ;)

Puntarilla käytiin myös synttäripäivän kunniaksi ja lukema oli nyt 16,8kg, eli muutama kilo enempi kuin mitä muutamia kuukausia sitten, kun on viimeksi painoa tarkasteltu. Johonkin sitä kasvua on nyt kertynyt! Ja sitä nyt edelleen tietenkin jatketaan..



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Joensuu KR 18.05.2014

Raija (noin viikkoa vajaa 1v.) pyörähti Joensuun raviradalla Pekka Teinin kehässä tuloksella JUN EH1 ja arvostelulla:

"Lupaava nuori narttu, jolla oikea rotutyyppi ja kevyet liikkeet. Hieman kapea kallo-osa, vahva kuono. Rungossa kaunis profiili ja rakenne. Rintakehä vielä kapea. Lantiossa hyvä rakenne. Hyvät kulmaukset raajoissa. Kaunis turkki ja miellyttävä käytös. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."





maanantai 14. huhtikuuta 2014

Misseilyjä Raijalle ja Helkalle

Lappalaiskoirien erkkarissa Nurmeksessa pyörähdettiin Raijan kanssa viettämässä aurinkoinen, mutta tuulinen ja kolea päivä maaliskuun 30. päivä. Raija esiintyi ekaa kertaa junnuluokassa saaden laatumaininnan JUN EH. Tuomarina Jaana Hartus. Arvostelu oli ihan mukava:

"Keskikokoa kookkaampi. tasapainoisesti rakentunut nuori narttu. Hyvä raajaluusto. Pää saa täytelöityä. Kookkaat korvat. Tyypilliset sivuliikkeet. Vielä kapea edestä. Häntä voisi kaartua selän päälle. Karvapeite vaihtumassa. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

Viikon päästä erkkarista (5.4.) suunnattiin sitten Polvijärvelle ryhmänäyttelyyn. Minulla mukana Raija ja vuoden tauon jäljiltä myös Helka. Helkan kävin töiden jälkeen näyttelyä edeltävänä iltana nappaamassa mukaani Kuopioon, jossa se sitten viettikin muutaman yön kaupunkilaiskoiran elämää maistellen. Hienosti Helkalla menikin, vaikka oli se sitten hurjan iloinen kotiin äitini luoksi taas takaisin päästessään. ;) 




















Tuomarina Polvijärvellä oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, joka arvioitsi tytöille seuraavanlaiset tulokset:

Raija JUN EH2:
"Hyvä koko. Vielä kevytrakenteinen. Kapea pää ja kuono. Hyvät korvat ja silmät, kaula ja selkä. Pitkä lanne. Hyvä häntä. Matala, lyhyt rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Sivuaskel saisi olla tehokkaampi. Hyvä karvanlaatu. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

ja Helka AVO EH1:
"7-vuotias mittasuhteiltaan oikea lähes keskikokoinen. Selvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto ja kuono. Hieman kookkaat korvat, vaaleat silmät. Hyvä kaula ja selkä. Hyvä häntä, joka ei liikkeessä nouse selälle. Hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet. Takaa ahtaasti. Ikäisekseen hyväkuntoinen. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."

Helkasta vaikutti tykkäävän ja kävi minulle arvostelun aikana sanomassa, että koita vähän innostaa sitä jos saisi sen nostamaan häntäänsä, mutta eihän se Helka nostanut ja eikähän sen häntä hurjan hyvin nousekaan, kun se on niin alaskiinnittynyt jo lähtökohdiltaankin. ;)

Mukava päivä, kiva arvostelu Helkalle ja Raijalle hyvää kokemusta!

Raija Polvijärvellä.

Helka

Helka liikkeessä.

Helkan nassu.

Oilikin aloitteli juoksunsa 8.4., juuri kun Raija lopetteli omansa. Turkki on vieläkin Oililla tuloillaan, mutta siitä se taas pikkuhiljaa. ;)


torstai 20. maaliskuuta 2014

Keväisen talven kuulumisia

Jahas, mietitääs mitä edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut..

Aloitetaan vaikka sillä, että helmikuun lopulla sain postia, joka kertoi että Suomen Kennelliitto ja FCI ovat hyväksyneet työn alla olleen anomuksen siitä, että myös minusta tulee Miskajasmin kennelnimen haltija Anna-Maijan ohella. Idea asiaan lähti reilut pari vuotta sitten Anna-Maijalta ja minä lupasin miettiä ja harkita, kunhan elämän suuntakin vähän selviäisi. Ja niinhän sitä pari vuotta tuumailin ja asia alkoi tuntua hyvälle. Nyt sitten tammikuun lopulla pistettiin viimein nimet papereihin alle ja postitettiin hakemus Kennelliitolle. Pääasiassa kasvatustoiminta jatkunee tällä hetkellä ja lähivuosina Anna-Maijan toimesta, mutta toivottavasti myös minä voin jossakin vaiheessa elämää kantaa oman korteni kekoon tässä yhteistyössä ja kasvatustyössä yleensä. Ajatuksia ja ideoita tulee varmasti vaihdettua puolin ja toisin molempien suunnitelmista. Minusta on ihanaa, että ensimmäinen rekisteröity ja kauan harkittu lapinkoirani (Helka) tuli juuri Anna-Maijalta, ja vaikka Helkan tulon jälkeen ollaan pidetty yhteyksiä muutenkin, niin yhteistyö tulee jatkumaan myös tällä saralla. Miskajasmin-kasvateilla on ollut aina erityinen paikka sydämessäni ja mieltymyksissäni.

Maaliskuun alussa Oilin ja Raijan kanssa treffattiin Niiralan koirapuistossa Surkua (Jäätuulen Sherlock Holmes) ja Suloa (Vanilla's Honey Just A Dream). Samaan syssyyn sattumalta saapui puistoilemaan myös lapinkoiraherra Rexi (Fihtolas Egotrippi).


Surku, Raija ja Sulo.


Sulo ja Surku antaa Raijalle kyytiä.


Oili ja Raija.


Sulo ja Raija viestivät leppoisalle Rexille, että ovat vielä pieniä koiria. ;)

Kaikki puistoilukuvat löytyvät täältä.

8.3. Helka vietti 7-vuotis synttäreitään.





Helkan syntymäpäivänä oli myös paljon muuta puuhaa edessä, koska silloin oli muuttokuorman määrä siirtyä Kuopioon! Vaikka hieman epäilinkin, niin yhdellä pakettiautollisella saatiin vietyä minun tavarapaljous Siilinjärveltä Kuopioon. ;) Siinäpä sitten useampi päivä vierähtikin ihan vain tavaroita kaappeihin laittaessa ja järjestellessä. Oili ja Raija olivat useamman päivän muuton alla ja sen jälkeen evakossa Kuuslahdessa, että saataisiin paikat suunnilleen järjestykseen uudessa kodissa.

12.3. illalla töiden jälkeen kävin sitten hakemassa tyttöset Kuopioon. Tyttöjen loikatessa autosta ihmettelin hieman, että miten ne nyt noin paljon aivastelivat molemmat, mutta en sitten vielä sen kummemmin asiaa älynnyt. Tytöt haistelivat innoissaan uuden kodin läpi ja olivat sitä mieltä, että tää on hyvä! Sitten asettuivatkin jo makuuksille pitkin lattiaa.

Seuraavana aamuna alkoikin valjeta totuus muutamasta asiasta. Ensinnäkin edellisiltana elämänsä ekaa hissikyytiä ihmetellyt Oili pelkäsi hissiin menoa sekä myös avokierreportaita! Ulos päästiin kuitenkin sitten melko suurella houkuttelulla ja herkuilla. Toisekseen, molemmat aivastelivat aivan todella paljon tänäkin aamuna, niin alkoipa sekin valjeta, että mistä pärskintä johtuu. Nenäpunkitpa tietenkin! Aivan selkeät oireet: runsasta aivastelua erityisesti levolta noustessa, kirkasta nenävuotoa ja Raijalla huomasin muutaman klassisen reverse sneezinginkin sekä kuonon hankaamista tassuilla ja mattoihin.

Seuraavana päivänä kävin hakemassa tytöille nenäpunkkihäädöt Jynkästä ja pistin ne nahkoihin saman tien kotiuduttua.

Oilin avoporraskammoa työstettiin edellisen päivän jatkona lisää. Aluksi tein niin, että vedin Oilin kevyesti ensimmäisille portaille alaspäin mentäessä(alasmeno oli silloin pahempi juttu) sanomatta mitään ja sitten kun lähti siitä itse kulkemaan, niin palkkasin namein ja kehuin. Tämä alkoikin nopeasti tuottaa tulosta ja tällä hetkellä rappuset kuljetaan melko hyvin. Välillä tulee vieläkin sellaisia jumituksia ja pitää hetki tuumailla rappuihin astumista. Hissiasiaa ollaan koitetty myös työstää vähitellen ja käyty ruokailemassa siellä ja muuten vain syömässä nameja. Muutaman kerran olla kerroksen verran kokeiltu liikkua ylös tai alas. Kuitenkin aina hissin liikuttelun jälkeen jo pelkkä syöminen hississä on ollut vaikeaa. Nyt on mietitty sitten uusia strategioita asiaan ja tavoitteena olisi jossain vaiheessa pystyä liikkumaan myös hississä.

Nenäpunkkioireet alkoivat helpottua jo selkeästi päivänkin päästä häädön annosta ja nyt on vissiin jo neljäs päivä ilman minkäänlaisia oireita meneillään. Diagnoosi oli selkeästi oikea ja selvisi myös, että alkukuun koirapuistokavereista parilla oli/oli ollut samoja oireita ja nenäpunkit häädetty nyt niilläkin. Oletuksena on, että ne saattoivat sieltä puistosta silloin lähteä mukaan. Kertulla ja Helkalla ei ehtinyt ainakaan vielä olla mitään oireita nenäpunkeista, mutta kävin niihinkin häätöpiikit pistämässä viime lauantaina.

Nenäpunkkioireilun helpotuttua päästiin viimein kunnolla tutkimaan uusia lenkkeilymaastoja Julkulassa ja oikein kivoja ja monipuolisia metsäreittejä löytyy esim. aivan talomme takaa metsästä. Pari kertaa siellä ehdittiin ennen takatalvea käydä lenkkejä kulkemassa. Nyt on niin vaarallisen liukasta, kun reitit ovat aivan jäässä ja päällä lunta, niin ei uskalla kyllä sinne suunnille lähteä ennen kuin lumet taas sulahtaa. Alla pari kuvaa muutaman päivän takaa lenkin varrelta.





Raija aloitti sitten eilen viimein ensimmäisen juoksunsa ja ikäähän on nyt siis 9,5kk. Pitäisi ottaa siitäkin tuoretta seisoma- ja pääkuvaa, mutta tässä tällä hetkellä tuoreimmat maaliskuun ensimmäiseltä päivältä.





Oilin seuraavan juoksun pitäisi myös olla jo lähellä ja maalis-huhtikuun vaihteeseen olisin sitä odotellut. Toivon kuitenkin, että Raijan juoksu nyt vauhdittaisi senkin alkamista ja tytöt juoksisivat suunnilleen yhteen menoon. Katsotaan toteutuuko toive..

Reilu viikko on aikaa enää lappalaiskoirien keväterkkariinkin, joka tänä keväänä pidetään Nurmeksessa. Silloin Raija esiintyy ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Viikon päästä erkkarista on sitten Polvijärven ryhmänäyttely, jonne olen ilmoittanut Raijan lisäksi myös Helkan.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Tuusniemen ryhmänäyttely ja geenitestitulokset

Viime viikon lauantaina Raija pyörähti viimeisen kerran pentukehissä Tuusniemen ryhmänäyttelyssä 15.2. Tuomarina suomenlapinkoirilla oli Tapio Kakko, joka kirjoitutti Raijasta arvosteluun näin:

"Kokonaiskuvaltaan erittäin hyvä. Hyvät mittasuhteet ja luusto. Kevyt, kapea pää. Pitkä ja kapea kuono. Otsapenger saisi olla voimakkaampi. Ylöskiinnittyneet, suuret korvat. Pyöreät silmät. Pysty olkavarsi ja hieman laskeva lantio, muuten hyvin kulmautunut. Erinomainen turkki ja häntä. Liikkuu riittävällä askeleella. Erinomainen luonne ja esiintyminen. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."
pentuluokka 7-9kk: PEK2 (yhteensä kaksi narttupentua kilpailemassa)

Eipä siis huonosti mennyt tämäkään ja Raijan esiintyminen oli tällä kertaa jo aivan mainiota! Seisoi hienosti pitkiäkin hetkiä paikoillaan ja liikkui muutamia pomppuja lukuunottamatta hyvin! :)

Kuvista kiitokset Paulalle ja Satulle!







Pari päivää näyttelyn jälkeen, maanantaina, Tiina soitteli illalla ja kertoi Raijan geenitestitulosten tulleen.

Pompen tauti: terve
Prcd-PRA: B, kantaja

Prcd-PRA:n suhteen Raijan jatkaa siis uskollisesti emälinjansa jäljillä ollen kantaja ja kiva juttu, ettei se kanna Pompen geeniä! :) Ennen seuraavia terveystarkasteluita vartutaankin sitten vielä tovi.. ;)

tiistai 11. helmikuuta 2014

Raija mätsärissä 8.2.2014

Raija käväisi lauantaina 8.2. siskoni esittämänä treenailemassa Japaninpystykorvat ry:n järjestämässä mätsärissä Musti ja Mirri -areenalla Kuopiossa.

Raija esiintyi kaikkiaan erinomaisesti: malttoi seistä pitkiäkin aikoja(erityisesti punaisten kehässä tuomari mietti todella pitkään valintojaan), pysyi hienosti paikoillaan tuomarin kopeloidessa ja ravailikin varsin mallikkaasti ja hommaan keskittyneesti! Hieno harjoitus pikkukoiralle! :)

Raijan luokka oli siis isot yli 40cm:n korkuiset pennut (alle 1v.), joita oli paikalla yhteensä vähän päälle kolmekymmentä. Tuloksena Raijalle punainen nauha, muttei sijoituksia punaisten kehässä. Olikin todella paljon upeasti ja maltillisesti esiintyviä pentuja - oli hieno katsoa! :)


Punaisten kehässä.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Jalostuspäivät ja Raija 8kk

Lauantaina 25.1. aamusta saapui Heli Severin (Miskajasmin Olkihattu) kera Harjamäelle, josta jatkettiin sitten pikapyrähdykselle Kuuslahteen viemään Oili viikonlopuksi vanhempien hoiviin sekä moikkaamaan Helkaa ja Kerttua. Koirat kirmailivat tovin pitkin pihaa ja otettiin "pakolliset" sisarusposeeraukset Helkasta ja Severistä. ;)




Helka 6v 10kk ja Severi 4v 6kk.

Kuuslahdesta jatkettiin Raija ja Severi matkassa Iso-Valkeiselle rotukohtaiselle luentotilaisuudelle ja minä avustelemaan verinäytteenotoissa. Vertaan kävikin prcd-PRA ja Pompen geenitesteihin vajaa 40 koiraa ja samalla saatiin kasaan parisen kymmentä näytettä Hannes Lohen geenitutkimusryhmällekin. Myös Raija ja Severi luovuttivat verta PRA- ja Pompe-testiin, joten tuloksia jäämme odottelemaan saapuviksi jossain vaiheessa. Ilta venyi pitkäksi, kun verinäytejuttujen jälkeen kävin vielä seurailemassa muutaman jalostustarkastuksen. Kotiin palattua ilta sujuikin taas nopeaan (liiankin!) ja nukkumattia ei tarvinnut juurikaan odotella levolle laskeuduttua - ei koirien eikä emäntiensäkään! ;)

Sunnuntaina 26.1. vietettiin sitten päivä Sorsasalossa Jalostuspäivien näyttelyssä. Minä saavuin näyttelypaikalle jo seitsemän jälkeen ja muutaman tunnin tarkastelin rokotuksia ennen kehien alkua talkoohommissa. Raija saapui paikalle muutama tunti mun lähdettyä Helin matkassa ja yhdensän aikaan minäkin vapauduin pentukehiä katselemaan.

Raijan veli Tumppi (Jehnajan Tumpelo) sijoittui hienosti 1. 7-9kk urosten luokassa ja oli lopulta toisiksi paras urospentu. :) Raija puolestaan esiintyi tänään ihan mukavasti (mitä nyt seistessä meinasi nokka välillä painua maahan) ja sai äkillisen tuomarinvaihdoksen myötä Reino Korpelalta oikein mukavan arvostelun sijoittuen seitsemästä 7-9kk narttupennusta neljänneksi! :)



"Musta vaalein merkein. Hyvin kehittynyt, ryhdikäs. Mittasuhteiltaan oikea. Oikeanmuotoinen, hieman pitkäkuonoinen pää. Oikeinasettuneet hieman kookkaat korvat. Tiivis runko. Sopiva raajaluusto. Riittävät kulmaukset. Oikea karvanlaatu. Hyvä hännän asento. Liikkuu kevyesti. Ryhdikäs, pirteä käytös. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä."
PEK4

Loppupäivä meni kehiä seuraillessa, kuvaillessa, tuttujen kanssa jutellessa ja kehässäkin pyörähdin vielä pariin kertaan muiden koiria esittämässä. Avo-narttujen kehässä juoksentelin aivan valloittavan Katan, eli Staalon Fata Morganan, kanssa ja kennel Miskajasmin -kasvattajaryhmää edustamaan Ruusan hihnanpäähän. Miskajasminin ryhmä olikin upeasti seitsemästä hienosta ryhmästä toinen saaden kunniapalkinnon, mikä lämmitti myös erityisesti mieltä! <3 Ryhmä koostui Helkan veljestä Kassusta (Miskajasmin Kuunlumo), velipuoli Severistä (Miskajasmin Olkihattu) sekä Seitasta (Miskajasmin Nutukas) ja Ruusasta (Miskajasmin Ruustiina).

Näyttelypäivänä Raija täytti myös jo 8kk. Eilen otettiin siskon avustuksella siitä 8kk-poseeraukset.







Kuvien jälkeen koiralauma iloitteli pihalla vielä juosten, leikkien ja temppuillen. Kerttu-mummokin oli erittäin tarmokkaana ja pirteänä temppuilussa mukana.