Sivut

torstai 20. maaliskuuta 2014

Keväisen talven kuulumisia

Jahas, mietitääs mitä edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut..

Aloitetaan vaikka sillä, että helmikuun lopulla sain postia, joka kertoi että Suomen Kennelliitto ja FCI ovat hyväksyneet työn alla olleen anomuksen siitä, että myös minusta tulee Miskajasmin kennelnimen haltija Anna-Maijan ohella. Idea asiaan lähti reilut pari vuotta sitten Anna-Maijalta ja minä lupasin miettiä ja harkita, kunhan elämän suuntakin vähän selviäisi. Ja niinhän sitä pari vuotta tuumailin ja asia alkoi tuntua hyvälle. Nyt sitten tammikuun lopulla pistettiin viimein nimet papereihin alle ja postitettiin hakemus Kennelliitolle. Pääasiassa kasvatustoiminta jatkunee tällä hetkellä ja lähivuosina Anna-Maijan toimesta, mutta toivottavasti myös minä voin jossakin vaiheessa elämää kantaa oman korteni kekoon tässä yhteistyössä ja kasvatustyössä yleensä. Ajatuksia ja ideoita tulee varmasti vaihdettua puolin ja toisin molempien suunnitelmista. Minusta on ihanaa, että ensimmäinen rekisteröity ja kauan harkittu lapinkoirani (Helka) tuli juuri Anna-Maijalta, ja vaikka Helkan tulon jälkeen ollaan pidetty yhteyksiä muutenkin, niin yhteistyö tulee jatkumaan myös tällä saralla. Miskajasmin-kasvateilla on ollut aina erityinen paikka sydämessäni ja mieltymyksissäni.

Maaliskuun alussa Oilin ja Raijan kanssa treffattiin Niiralan koirapuistossa Surkua (Jäätuulen Sherlock Holmes) ja Suloa (Vanilla's Honey Just A Dream). Samaan syssyyn sattumalta saapui puistoilemaan myös lapinkoiraherra Rexi (Fihtolas Egotrippi).


Surku, Raija ja Sulo.


Sulo ja Surku antaa Raijalle kyytiä.


Oili ja Raija.


Sulo ja Raija viestivät leppoisalle Rexille, että ovat vielä pieniä koiria. ;)

Kaikki puistoilukuvat löytyvät täältä.

8.3. Helka vietti 7-vuotis synttäreitään.





Helkan syntymäpäivänä oli myös paljon muuta puuhaa edessä, koska silloin oli muuttokuorman määrä siirtyä Kuopioon! Vaikka hieman epäilinkin, niin yhdellä pakettiautollisella saatiin vietyä minun tavarapaljous Siilinjärveltä Kuopioon. ;) Siinäpä sitten useampi päivä vierähtikin ihan vain tavaroita kaappeihin laittaessa ja järjestellessä. Oili ja Raija olivat useamman päivän muuton alla ja sen jälkeen evakossa Kuuslahdessa, että saataisiin paikat suunnilleen järjestykseen uudessa kodissa.

12.3. illalla töiden jälkeen kävin sitten hakemassa tyttöset Kuopioon. Tyttöjen loikatessa autosta ihmettelin hieman, että miten ne nyt noin paljon aivastelivat molemmat, mutta en sitten vielä sen kummemmin asiaa älynnyt. Tytöt haistelivat innoissaan uuden kodin läpi ja olivat sitä mieltä, että tää on hyvä! Sitten asettuivatkin jo makuuksille pitkin lattiaa.

Seuraavana aamuna alkoikin valjeta totuus muutamasta asiasta. Ensinnäkin edellisiltana elämänsä ekaa hissikyytiä ihmetellyt Oili pelkäsi hissiin menoa sekä myös avokierreportaita! Ulos päästiin kuitenkin sitten melko suurella houkuttelulla ja herkuilla. Toisekseen, molemmat aivastelivat aivan todella paljon tänäkin aamuna, niin alkoipa sekin valjeta, että mistä pärskintä johtuu. Nenäpunkitpa tietenkin! Aivan selkeät oireet: runsasta aivastelua erityisesti levolta noustessa, kirkasta nenävuotoa ja Raijalla huomasin muutaman klassisen reverse sneezinginkin sekä kuonon hankaamista tassuilla ja mattoihin.

Seuraavana päivänä kävin hakemassa tytöille nenäpunkkihäädöt Jynkästä ja pistin ne nahkoihin saman tien kotiuduttua.

Oilin avoporraskammoa työstettiin edellisen päivän jatkona lisää. Aluksi tein niin, että vedin Oilin kevyesti ensimmäisille portaille alaspäin mentäessä(alasmeno oli silloin pahempi juttu) sanomatta mitään ja sitten kun lähti siitä itse kulkemaan, niin palkkasin namein ja kehuin. Tämä alkoikin nopeasti tuottaa tulosta ja tällä hetkellä rappuset kuljetaan melko hyvin. Välillä tulee vieläkin sellaisia jumituksia ja pitää hetki tuumailla rappuihin astumista. Hissiasiaa ollaan koitetty myös työstää vähitellen ja käyty ruokailemassa siellä ja muuten vain syömässä nameja. Muutaman kerran olla kerroksen verran kokeiltu liikkua ylös tai alas. Kuitenkin aina hissin liikuttelun jälkeen jo pelkkä syöminen hississä on ollut vaikeaa. Nyt on mietitty sitten uusia strategioita asiaan ja tavoitteena olisi jossain vaiheessa pystyä liikkumaan myös hississä.

Nenäpunkkioireet alkoivat helpottua jo selkeästi päivänkin päästä häädön annosta ja nyt on vissiin jo neljäs päivä ilman minkäänlaisia oireita meneillään. Diagnoosi oli selkeästi oikea ja selvisi myös, että alkukuun koirapuistokavereista parilla oli/oli ollut samoja oireita ja nenäpunkit häädetty nyt niilläkin. Oletuksena on, että ne saattoivat sieltä puistosta silloin lähteä mukaan. Kertulla ja Helkalla ei ehtinyt ainakaan vielä olla mitään oireita nenäpunkeista, mutta kävin niihinkin häätöpiikit pistämässä viime lauantaina.

Nenäpunkkioireilun helpotuttua päästiin viimein kunnolla tutkimaan uusia lenkkeilymaastoja Julkulassa ja oikein kivoja ja monipuolisia metsäreittejä löytyy esim. aivan talomme takaa metsästä. Pari kertaa siellä ehdittiin ennen takatalvea käydä lenkkejä kulkemassa. Nyt on niin vaarallisen liukasta, kun reitit ovat aivan jäässä ja päällä lunta, niin ei uskalla kyllä sinne suunnille lähteä ennen kuin lumet taas sulahtaa. Alla pari kuvaa muutaman päivän takaa lenkin varrelta.





Raija aloitti sitten eilen viimein ensimmäisen juoksunsa ja ikäähän on nyt siis 9,5kk. Pitäisi ottaa siitäkin tuoretta seisoma- ja pääkuvaa, mutta tässä tällä hetkellä tuoreimmat maaliskuun ensimmäiseltä päivältä.





Oilin seuraavan juoksun pitäisi myös olla jo lähellä ja maalis-huhtikuun vaihteeseen olisin sitä odotellut. Toivon kuitenkin, että Raijan juoksu nyt vauhdittaisi senkin alkamista ja tytöt juoksisivat suunnilleen yhteen menoon. Katsotaan toteutuuko toive..

Reilu viikko on aikaa enää lappalaiskoirien keväterkkariinkin, joka tänä keväänä pidetään Nurmeksessa. Silloin Raija esiintyy ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Viikon päästä erkkarista on sitten Polvijärven ryhmänäyttely, jonne olen ilmoittanut Raijan lisäksi myös Helkan.