Sivut

perjantai 7. marraskuuta 2014

Ohikiitävää

Ehkä nyt on jo aika raapustaa muutama sananen blogiinkin ja katkaista monen kuukauden hiljaiselo. Kertun poismenon jälkeen on tuntunut, ettei ole oikein jaksanut kirjoittaa mitään ylös, vaikka onhan sitä jotain aina silloin tällöin tapahtunutkin. Ehkä kuitenkin yritän nyt koota kasaan jotain merkintöjä ennen ja jälkeen pysäyttävän hetken.

Oili Kertun kauniilla syksyisellä haudalla.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen oltiin tyttöjen kanssa pari vuorokautta Lappalaiskoirat ry:n kesäleirillä Helin ja koiriensa kanssa. Tänä vuonna leireiltiin edellisvuodesta poiketen hellesäässä. Lajitarjontana oli leirillä tänä vuonna hakua, jälkeä, rallytokoa, vesipelastusta ja koiratanssia. Raijan kanssa oltiin kerran mukana haussa(tehtiin makkararinkiä ja Raija pomppi innoissaan varvikossa, kun hokasi homman jujun), Oilin kanssa kertaalleen peltojäljellä(Oili teki hienosti ja keskittyneesti hommia ja minä uskalsin jo antaa sille pitkän liinan) ja molempien kanssa kokeiltiin rallytokoliikkeitä. Leirin jälkeen minulle ja Oilille myös toimitettiin kunniakirja nimellä "Parhaat peltomyyrät". Jälkikouluttaja oli halunnut jakaa meille tunnustuksen, koska oltiin kehitytty edelliskesästä. Oikeastihan me ei kyllä oltu yhen ainoaa jälkeä saatu kotopuolessa aikaan leirien välillä.. Kaikenkaikkiaan taas ihana lyhkänen irtiotto arjesta! Leiriä ennen Raija oli jo tiputtanut kaiken pohjavillansa, joten leirillä oleiltiin pelkässä päällikarvassa.

Oili jäljestää

Elokuun 2. päivä Raija esiintyi Tiinan kanssa Sawo Show'ssa minun ollessa oikeissa töissä. Raija oli aivan pohjavillaton, joten kehään se lähti vain harjoitusmielessä. Esiintyminen oli sujunut mallikkaasti ja arvosana JUN H. Tuomarina oli jokin ulkomaalainen ja arvostelukin on nyt jossain.. Ehkä joskus muistan kirjoittaa sen tähän jatkoksi.

Raija Sawo Show'ssa

Viikko Sawo Show'n jälkeen koittikin sitten matka Maailman Voittaja -näyttelyyn Helsinkiin. Matkattiin rattoisasti viiden hengen seurueessa, yövyttiin matkailuautossa Messukeskuksen pihalla, katseltiin monen monta lapinkoiraa ja nautittiin reissusta. Raija oli entistäkin karvattomampi ja Mari Lackman palkitsi sen tänään arvosanalla JUN H. Hieno reissukokemus Raijalle!


"1v 1 kk. Täysin pohjakarvattomassa kunnossa esiintyvä. Mittasuhteiltaan lähes oikea. Hieman pitkä pää, kevyt runko. Hyvä raajaluuston vahvuus. Niukasti, mutta tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Liikkuu kevyesti. Käytös: rodunomainen lähestyttäessä."

Elokuulla Raija oli sitten niin karvaton, että jopa sen kaulapantakin putosi kaulakarvojen puutteen vuoksi metsään. Ihme ja kumma, lokakuun loppupuolella sain metsästä sienestäjänaiselta soiton ja hän kertoi löytäneensä pannan! Kävin pannan sitten hakemassa takaisin kotiin seuraavana päivänä. Ja täytyy sanoa, että kyllä piristi päivää, kun joku viitsi vaivautua soittamaan tuollaisestakin pikkulöydöstä! Panta oli metsässä olon jälkeen vain kovin märkä, muuten aivan käyttökelpo.

24.8. oltiin Oilin kanssa mukana lappalaiskoiraporukan järjestämässä lammaspaimennuspäivässä. Mielenkiintoista oli tutustua tähänkin minulle ennalta aivan outoon omaan maailmaansa. Kiinnostava laji kyllä ja mukava nähdä koiria tekemässä sitä, mihin niiden sisäsyntyiset vietit niitä ohjaajat. Harmittavasti sade typisti päivän puoleen ja ehdittiin vain yksi kierros lampailla pyörähtää, koska liukas heinikki olisi ollut vaaraksi lampaiden jaloille. Hieman vaikeaa sanoa tämän yhden kerran perusteella Oilin taipumuksista paimennuksen suhteen, mutta kiinnostusta ja intoa oli niin lampaisiin kuin lampaanpastilleihinkin, eikä Oililla ollut aikomusta tehdä lampaista paistia, joten ehkä se kertoo ainakin sen, etteivät vietit ainakaan aivan täysin pielessä ole. Emäntä sen sijaan oli aivan ulalla koko ajan, että mitä sillä kepillä piti tehdä ja minnekä päin milloinen osoitella.




Jossain vaiheessa elokuuta Oilikin pudotti pohjavillansa ja nyt tällä hetkellä silläkin on toki jo uuden villanutun kasvu alulla. Lokakuun alussa minä pyörähdin ilman koiria kuvailemassa Lappalaiskoirien syyserkkarissa Oulun Nallikarissa, mutta muuten ei kai ole tapahtunut mitään kummempaa. Tyttöjen kanssa ollaan lenkkeiltä kerta - pari viikkoon koirakavereiden kanssa milloin missäkin.

Raija ja Surku Kasurilassa


Priitan kanssa Neulamäessä, hetkeä ennen kun Raija kadotti pantansa.

Uuden Lyyti-kaverin (Maijuntuvan Lyyti Kirijottaa) kanssa.

Oili kävi tarkastuttamassa silmänsä 28.10. kolmannen kerran terveiksi Puijonlaaksossa Martti Leinosella. Myös Oilin isän silmät oli tarkastettu terveiksi muutamaa päivää aiemmin.


Helka voi hyvin Kuuslahdessa, sekin on jo alkanut tottua Kertun poissaoloon. Alkuun se olikin hieman vaisu ja masentunut Kertun lähdettyä. Oli makoillut paljon vain omissa oloissaan, ei ollut leikkinyt juurikaan leluillaan ja jopa Helkalle tärkeät jugurttipurkin nuolennat olivat jääneet. Helka on kuitenkin koko elämänsä elänyt Kertun tai jonkun muun koiran kanssa laumassa, joten ilmeisesti se kaverin puuttuminen olikin sille outoa. Kovasti se innostuu aina Oilin ja Raijankin tulosta ja juoksee muiden mukana pihalla, kun vanhempieni luona käydään. 

Helka ja Raijan syyskuva.

Loppuvuodelle on jotain suunnitelmia, mutta niistä sitten aikanaan. Näyttelysuunnitelmia on seuraavan kerran vasta tammikuulle, jolloin Raijakin on ehkä saanut jo karvankasvatuksensa valmiiksi. Raija on nyt juoksussa ja Oilillekin kohta puoliin juoksua odottelen alkavaksi.