Sivut

torstai 24. syyskuuta 2015

Hilda pentunäyttelyssä Muuramessa




Käytiin Hildan kanssa pentunäyttelyssä Muuramessa 12.9. Sumuinen aamu muuttui aurinkoiseksi lämpimäksi aamupäiväksi ja olihan hiihtokeskuksen päältä aika huikeat näkymät. Suomenlapinkoirapentuja oli ilmoitettu yhteensä 9 ja vain yksi oli jäänyt pois. Pikkupentulapinkoiria oli tänään paljon, kaikki muuta paitsi Hilda, joka esiintyi siis 7-9kk narttujen luokassa yksinään. Hieman oli jännittyneen oloinen, kun tuomari tuli tutkimaan. Seisoi ihan hyvin paikoillaan harjoitusmääriin nähden. Liikkeissä kehän ympärikierto meni ihan ok, mutta edestakaisin mennessä toinen sivu meni melkeinpä peitsaamiseksi. Paras narttupentu -kisassa ykkössija meni nuoremmalle narttupennulle Eisenfest Jessica Rabbit ja Hilda toinen.

Tuomarina kroatialainen Nikola Smolic ja Hildan tulos 7-9kk nartut PEK1 KP PNP2.

"Correct size and shape. Excellent head and expression. Correct front and topline. Correct angulations in the rear. Tail could be slightly better carried in the movements but moves correctly for the age."

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Lonkat on, mutta myös ongelmia.

Raijan terveystarkastuspäivä koitti 19.7. Ajeltiin Tiian ja Hilpan(sekä seuraneiti Saivan) kera reissulle Outokumpuun, jossa Väisäsen Kirsi röntgenkuvasi tytöiltä lonkat, kyynärät ja selän.

Suurin odotuksinhan lonkkatulosten suhteen reissuun ei Raijan osalta lähdetty, kun aiemmin kuvissa käyneiden Jehnajan T-sisarusten tuloksista oli 2 x D/D ja 1 x C/C. Lähinnä itse toivoi vain, että olisipa sillä edes lonkkamaljat olemassa..

Raija nukahti hyvin ja rauhallisesti rauhoitteeseen, mutta pöydälle aseteltaessa oli sitten kuulemma ruvennut vääntämään vastaan, joten hieman oli tarvittu lisää uniainetta laittaa. Valotaululta näkyi sitten totuus ja lääkäri vaan totesi, että samaa ongelmaa kuin toisellakin kaverilla, että löysyyttä on ja matalat maljat. Näkihän niistä itsekin, että C:tä parempaa ei olisi missään tapauksessa odotettavissa ja maljat olivat sen verran matalat, että D/D voisi myös hyvinkin olla lopullinen tuomio. Kyynäristä sanoi, etteivät ne ainakaan kakkoset tai kolmoset ole. Selässä ei näkynyt mitään huomautetavaa ja kaikki oli siellä kohdillaan. Virallisesti arvioitaviksi en selkäkuvia laitattanut.




Eipä mennyt viikkoakaan, kun tulokset kilahtivat jo sähköpostiini 25.8.:

Jehnajan Tusina:
lonkat: D/D
kyynärät: 0/0

Nopeaa oli kyllä toiminta, mutta tulos oli tietenkin joka tapauksessa ennakkovarautumisesta huolimatta suuri pettymys ja harmitus. Etenkin tällä taustalla, että Raija on nyt kolmas huonolonkkainen lapinkoiristani, joita on neljä nyt tämän hetkiseen historiaan kertynyt. :( Ja varsinkin, kun Oilillakin on nyt kesän ajan ollut sitä lonkkaoireilua alunperin C:ksi lausutuilla lonkilla..

Harmitus oli tietenkin suuri myös Raijan varsinaiselle omistajalle Tiinalle, joka joutuu nyt hylkäämään pennutushaaveetkin Raijan kohdalta, sekä Raijan kasvattajalle. Tässä pentueessa on tainnut käydä se surullisen kuuluisa Sattuma lonkkien suhteen. Molemmat pentueen vanhemmistahan ovat B/B-lonkkaisia(isällä kuulemma hieman matalahkot maljat) ja molempien suvusta kyllä löytyy huono-lonkkaisia, mutta eipä sitä kukaan varmasti olisi osannut kuvitella että tämä 3 x D/D ja 1x C/C on tulosnäkymä, kun 4/6 pennusta on nyt kuvattu. Eikä varsinkaan kukaan osapuoli olisi tällaista toivonut. Onneksi kaksi vielä kuvaamatontakin sisarusta tulevat menemään vielä jossain vaiheessa kuviin, niin saadaan todellinen kokonaiskuva tästä pentueesta.



Mutta ei vaan auta itku markkinoilla, eteenpäin se on nyt vaan näillä mentävä ja tehtävä kaikkensa, että tilanne pysyy mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä. Nivelrikkoa Raijalla ei onneksi vielä lonkissa ole tällä hetkellä ja se on Oilin ohella jo saanut kesästä lähtien nivelravinteita ja omega3-rasvahappoja tukemaan nivelten toimintaa. Lihaskunto on pohjana hyvä ja Raija liikkuu ketterästi tällä hetkellä, joten tilanne koitetaankin pitää samana. Lisäksi Raijalla olen tehnyt nyt syviä lihaksia vahvistavaa jumppaa ja harjoitteita Oilin jumppaamisen ohella.



Ja sitten Oilin tämänhetkisiin lonkkakuulumisiin.



Kesä hujahti kokeillen erilaisia hoitoja ongelmaan. Parin viikon kipulääkekuuri alkuun alkoi ehkä viimeisinä päivinä näyttää jotain merkkejä parempaan, ulahdukset jäivät. Juhannuksena kuulin sen viimeisiä kertoja ulahtelevan äkillisissä tilanteissa.. Cartrophen-pistossarjan (4 krt 4 viikon ajan) ja samanaikaisen päivittäisen Gabapentin-lääkityksen jälkeen näkyi ehkä myös jotain parannusta. Oili alkoi itse hyppäämään autoon ja oli jotenkin piristyneemmän oloinen. Lenkeillä se oli oikeastaan koko kesän ajan hyvin reipas ja kulki hyvin ylämäet ja pidemmätkin kävelyt. Ontumista ei ollut.

Elokuulla vein Oilin sitten vielä näytille toiselle eläinlääkärille, joka on ortopediaan erikoistunut. Lääkäri tutki Oilia taivuttelemalla jalkoja ja katsoi tietenkin myös kesäkuulla otetut röntgenkuvat. Oikea lonkka paukahti pariin kertaan taakse päin venyttäessä eli kuulemma jonkin verran luksoituu ja lääkäri myös sanoi, että jalan ääriasennossa voisi olla vaarana, että reisiluu lähtee kokonaan maljasta. Lääkäri epäili pääsyyksi oireiluun Oilin kohdalla sitä huomattavaa löysyyttä oikeassa lonkassa(ja se oikea lonkkahan ei nykyään saisi todellakaan lausuntoa C, vaan olisi huonompi), mutta myös osittaissyyksi rakennetta, koska Oilihan on aina ravatessaan kulkenut ns. kahdessa rivissä, eli etu- ja takapää eivät ole samassa linjassa keskenään. Se on varmasti rasitus kyllä osaltaan ja kulmauksiltaankinhan Oili on niukka niin edestä kuin takaa. Lantioseutu oli Oililla myös lääkärikäynnin aikaan taas jumissa. Borrelia- ja anaplasmoositestit otatin verestä myös varuiksi, mutta ne olivat negatiiviset. Kipulääkettä saatiin matkaan tarvittaessa käytettäväksi.

Oilille suositeltiin kokeiluun laserhoitoa lihasjumeja ja lonkkakipuja helpottamaan. Käytiin parin viikon sisään laserhoidossa 5 kerran sarja. Jo kerran jälkeen huomasi tulleen paljon helpotusta lantioalueen lihasjumeihin ja jumit aikalailla hoidon myötä helpottivatkin. Muuta merkittävää ei sinällään huomannut voinnissa.

Elokuulla Oili tuntui olevat hyvässä voinnissa, vaikka Gabapentin-tabletitkin (eikä muitakaan kipulääkkeitä saanut) jätettiin nyt pois. Tunsi olevansa niin hyvässä kunnossa, että sujahti Kuuslahdessa jo mennä aitankin alle! Sieltä poistullessaan kyllä vähän ulahti, kun joutui ahtaasta poistuessaan venyttämään oikean takajalan suoraksi. Metsälenkilläkin sillä oli pitkästä aikaa niin kova meno, että ehdinkin jo vähän kauhistella, että ei kai vaan rehki liikaa.. Seuraavana päivänä siitä lenkistä Oili sitten olikin ensi kertaa haluton kulkemaan ylämäissä. Kipulääkettä annoin kun siltä vaikutti.

Elokuun lopulla käytiin laserhoitojen jälkeen pitkästä aikaa myös tarkastuttamassa tilannetta Susanna-fyssarilla. Pahasti Oili ei nyt ollut jumissa tällä kertaa, ehkä laserin ansiosta, mutta läpihieronta teki varmasti hyvää. Jotain oli kuitenkin pielessä, kun ennen hierontaa liikkeitä katsottaessa Oili ontui hieman. Saatiin myös kotiin mukaan jumppavinkkejä, joilla saataisiin vahvistettua erityisesti takaosan lihaksia. Oili on varonut oikeaa takastaan, joten selvästi se puoli oli heikompi. Susanna suositteli kokeilemaan Oilille kotijumpan ohella myös hänen kanssaan yhteistyössä toteutettavaa suht uutta Dobo Recovery -kurssia, jossa tavoitteena olisi erilaisin harjoituksin saada lihaskunnon kautta apua esim. juuri lonkka-, polvi- tai selkävaivoihin. Ensimmäisiltä parilta ko. kurssilta oli kuulemma saatu hyviä positiivisia tuloksia ja helpotusta monen koiran ongelmiin.

Kurssille sitten ilmoittauduttiinkin ja se alkoi 7.9. Nyt ollaan käyty kolmella kurssikerralla ja jumpattu kotiohjeilla päivittäin kotona. On venyttelyjä ja tasapaino- ja lihasharjoitteita esim. ilmapatjalla ja tasapainotyynyillä. Raija on saanut myös tehdä ohella nyt samoja harjoituksia, kun ennaltaehkäisevinä ne soveltuvat hyvin sillekin. Ensimmäisellä ja kolmannella kerralla kurssilla on nyt ollut Susannan tsekkaukset ja kuulemma edistystä on tapahtunut ja Oili on alkanut löytämään takajalkojaan parempaan käyttöön. Alkuun se myös väsyä harjoituksista paljon enemmän ja läähättteli paljon. Nyt huomaa, että läähätystä ei ole laisinkaan niin paljon treenin jälkeen. Kurssikertojen jälkeen se on toki ollut väsyneempi, kun tunnin aikana tehdään tietenkin paljon enemmän harjoitteita kuin kotona.

Voinnin suhteen Oililla on ollut nyt syyskuulla melko vaihtelevia päiviä. Välillä se on normaalin oloinen ja lenkkeilee reippaasti, mutta välillä ylämäet ovat lenkeillä tuntuneet raskaille. Meinasin nyt syöttääkin sille ainakin kuurina kipulääkettä, josko se parantaisi tätäkin oloa. Kuitenkin viimeisen viikon aikana on tapahtunut ainakin sellaista huomattavaa muutosta aiempaan, että Oili on pariin kertaan leikkinyt hieman Raijan kanssa. Koko kesänä Oili ei leikkinyt Raijan kanssa. Raijaa olen nytkin joutunut toppuuttelemaan leikkiyrityksissä, kun sillä meinaa mennä vähän rajuksi innostuksissaan.

Seuraavaan Recovery-kurssikertaan on nyt melkein kaksi viikkoa aikaa, kun ensi maanantaina ei ole kurssia, ja se aika tietenkin harjoitellaan kotona. Mielenkiintoista nähdä saadaanko tulevan kolmen viikon aikana suuntaa Oilin kuntoutumisen suhteen vielä ylöspäin. Toivon kovasti!