Sivut

lauantai 7. toukokuuta 2016

Polvijärven ryhmänäyttely 17.4.

Seuraavana sunnuntaina luonnetestistä suunnattiin Polvijärvelle näyttelyyn Raijan kanssa ja mukaan lähtivät myös Maiju ja Hilda. Tuomarina näyttelyssä Mari Lackman ja lapinkoiria olikin ilmoitettu kehään aika huisi määrä. Molemmat tytöt esiintyivät mallikelpoisesti ja Hildakin nätisti ensikertaa Maijun kanssa.

Hildan arvostelu:

"14kk oikeapiirteinen, kevyt pää. Pyöreähköt silmät. Tilava runko. Eturinta saa täyttyä. Kyynärpäät seistessä rungon alla. Hyvät takakulmaukset. Täysin pentuturkissa. Hyvä häntä. Liikkuu hyvällä taka-askeleella, löysästi edestä. Käytös: käsiteltävissä."
JUN EH





Raijan arvostelu:

"2v 10kk. Erittäin hyvä tyyppi. Kapeapiirteinen pää. Hyvät korvat. Hyvä rintakehän pituus. Pitkähkö lanne. Hyväasentoiset raajat, joissa tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä askelpituudella sivusta, kapeasti edestä. Käytös: käsiteltävissä."
AVO EH

kuva: Maiju Parviainen

kuva: Maiju Parviainen


Miskajasmin kasvatteja oli paikalla Hilda mukaanlukien 4kpl, joten olin ilmoittanut kasvattajaryhmänkin. Uroksissa Osku (M. Tupasvilla) sai tuloksen NUO EH3, Ruusa (M. Ruustiina) VAL ERI2 SA ja Senja (M. Talventähti) korjasi koko lapinkoirien potin VAL ERI1 SA PN1 ROP, joten Hildan JUN EH -tulos lisänä saimme ryhmälle luvan esiintyä.

Ryhmän tuloksena KASV1 KP ROP-kasvattaja, arvostelulla:

"Tasokas ryhmä 1u + 3n. 2 ERI, 2 EH. Koirilla iän mukaiset kehitysvaiheet. Riittävät sukupuolileimat. Rotutyypilliset ilmeet, rakenteet, liikkeet ja karvapeitteet. Ryhmän kruunaa kaksi valionarttua."

Jäätiin vielä ryhmäkehiinkin, kun päivä oli jo muutenkin pitkällä ja Senjaakin oli kiva jäädä kannustamaan jatkokilpailuihin. Kasvattajaryhmiä ei sitten paljon ollutkaan ryhmäkehiin asti selviytynyt tai jäänyt paikalle ja meidän ryhmä mukaan lukien esitettiin kolme ryhmää.

Taidettiinpa olla kaikki aikalailla yhtä äimänä, kun lopulta Miskajasmin ryhmä ykköspaikalle kuulutettiin - tuloksena siis myös BIS-kasvattaja! Olin kyllä tyytyväinen koko ryhmään esiintymissuoritukseen sisähallissa, nuoretkin koirat Hilda ja Osku esiintyivät kuin vanhat tekijät sisähallissa. :)

Että olipas kerrassaan hieno päivä!

Ryhmäkilpailusta. Ruusa, Senja, Osku ja Hilda. kuva: Meiju Ronkainen

BIS-kasvattajaryhmä. kuva: Meiju Ronkainen

Näyttelyn jälkeen otettiin vielä yhteisposeeraus meidän ryhmästä. Osku, Senja, Ruusa ja Hilda.


Näyttelyn jälkeen otettiin yhteiskuvia myös kolmesta sisarpuolesta, joilla kaikilla sama isä Luca (Staalon Åregano). Kaikki ovat siis eri yhdistelmistä ja onhan niissä eri näköä ja kokoeroa, mutta hauskasti merkkien värisävyt kaikilla samantyyppiset. :) Ja niin hyvin ja rennosti tuli tyttötrio keskenään toimeen, ei mitään rätinöitä eli luonteet ovat kaikilla yhtälailla tasaisen hyvää. :)

Senja (Miskajasmin Talventähti), Alma (Ahulin Xankaritar) ja Raija (Jehnajan Tusina).

Senja, Alma ja Raija.


Raijan emokin oli samaisessa näyttelyssä esiintymässä. On siinä tyttäressään kyllä niin paljon samoja piirteitä. :)

Raijan emo Jehnajan Neilikka eli Nasta.

Oilin luonnetesti 10.4. Maaningalla

Oili käväisi Maaningalla Lea Kilpeläisen ja Leena Bergin luonnetestattavana Lappalaiskoirat ry:n Pohjois-Savon alaosaston järjestämässä luonnetestissä. 6-vuotiaalle Oilillehan tämä olikin viimeisiä mahdollisuuksia lähteä vielä testattavaksi. 

Kyllä se ihan tutulle koiralle tuntui testissä, ei suurempaa yllätystä. Leikkiminen semmoista mukana loikkimista ja räpeltämistä. Puolustamaan ei alkanut minua eikä itseään, eikä terävyyttä ole, mitkä eivät yllättäneet jo arkielämänkin perusteella. :D Tuomareita oikein nauratti sen tekemiset "puolustaessa", koitti kaikin keinoin heittää ihan lekkeriksi koko homman.  ;)Hymiö grinKyllähän se kuormittui vähän jo kelkalla ja haalarilla, mutta tynnyri oli ehkä vaikein paikka joka todella pisti hännän laskeutumaan alas ja siinä meni hetki puhallellessa sen jälkeen. Mutta pimeässä huoneessa Oili taas eteni hyvin ja tuli nopeasti luokseni, joten täysin nämä kuormitukset eivät toimintakykyä vieneet. Pimeästä tullessa häntä olikin taas noussut tötterölle. Videokin on tulossa, kunhan saan sen nettiin ladattua! Laukauksia säpsähti, mutta ei mitään kummempaa niissä. Testin jälkeen Oili palautui jo hetkessä omaksi itsekseen, kun paikalla oli Meiju ja muita ihania tuttuja ihmisiä, jotka sitten testin jälkeen jakoivat rapsutuksia. Jo autolle kävellessä Oili tuntui aivan normaalille rennolle ja häntä oli jo selällä, eikäpä se testausta muistellut enää sen koommin.

Tässä linkki Oilin testaukseen videomuodossa:

http://parviasa.1g.fi/kuvat/Videot/oilin_lte100416_2.mp4

Ja tällaiset olivat Oilin pisteytykset:
Toimintakyky -1 pieni
terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
puolustushalu -1 haluton
taisteluhalu -1 pieni
hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ laukausvarma
Yhteispisteet 93.

Tiivistys maaliskuusta

Kuukauden sana oli varmaan jäälenkit. Tulikin lenkkeiltyä lähes kaikki lenkit jäällä - oli hienoja aamu- ja iltahetkiä! Monilla iltareissuilla olivat mukana myös kaverin cockerit Lilli ja Hilma.











25.3. vietettiin koiratreffipäivää, kun vierailtiin Maaningalla japaninpystykorva Nemon ja lapinkoirapoikien Welmun (Welmu), Remun (Seitavuoren Toimintasankari) ja Haltin (Ikimetsän Jääkide) luona. Olipa siinä vilskettä ja värikirjoa kerrakseen!

Haltilla ja Oililla oli yhdessä omia kivoja leikkijuttuja.


Tässä kuvassa näkyvät kaikki 5 lapinkoiraa! :D

Oilin ja Nemon herkkä hetki. Nemo oli niiiiiin ihastunut Oiliin taas kerran!

Raija, Welmu ja Halti.

Oili ja Nemo. Oikein jing ja jang nämä musta ja valkoinen.


Halti, mestarillinen oksanpaloittelija.

Raija oli aivan tykästynyt taas Welmuun ja olisi koko ajan halunnut leikkiä ja touhuta sen kanssa.

Hups, Raija pisti Welmun nurin!

Pojat olivat kovin mielissään tyttöseurasta! :D

Welmu <3

Oilinkin piti välillä vähän kurittaa Raijaa.

Tiukka tuijotusskaba. Oilia kiinnosti kovasti mitä Halti mutustelee maasta.


Kävin katselemassa ja kuvailemassa parissa näyttelyssä: Nurmeksen ryhmänäyttely 12.3. ja Lappalaiskoirien kevätnäyttelyssä Kotkassa 30.3.

Nurmeksen näyttelyssä matkaseuralainen ja tyttöjen hyvä kaveri Lyyti (Maijuntuvan Lyyti Kirijottaa) esiintyi hienosti saaden vara-sertin!

Lahden erikoisnäyttelystä kuvattu Oilin hurmaava sisko Nilla (Dagolas Quningatar). <3


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Helka 9 vuotta!

Helkalla täyttyi 9 vuotta ikämittariin 8.3.! Enää vuosi puuttuu täydestä kympistä!




Hyvässä kunnossa Helka on, eikä siitä kyllä vielä ikä näy tippaakaan muuten kuin vaalentuneena kuononseutuna.

Seuraavana päivänä synttäreistä Helka sai myös pitkästä aikaa vieraakseen Lillin (Merazure Grand Tan), jonka kanssa ovat olleet kavereita aivan pennusta saakka. Väliä edelliseen tapaamiseen oli nyt ehtinyt kertyä n. 4-5 vuotta, ei edes muistettu enää tarkasti! Mutta niin vaan Helka muisti edelleenkin Lilli-kaverin. Sanoin Helkalle eteisessä, että "Satu ja Lilli tuli" ja silloin jo silmät kirkastuivat ja pää kallistui. Ovesta päästyään pihalla meni rauhassa Lillin luo silmät innostuksesta pyöreinä ja häntää varovasti nykien. Hetken siinä ihmettelivät tilannetta molemmat ja sitten touhu pihalla jatkui rennosti. Jotenkin taianomaisia hetkiä tällaiset, varsinkin Helkan tuntien(se kun ei pidä(/tule toimeen) vieraista koirista).

Tässä siis kaksi 9-vuotiasta toveria: Helka ja Lilli. <3 Lilli on vain 6 päivää Helkaa vanhempi, joten hyvin samanikäiset varttuneet leidit on kyseessä. :)



Siskostreffit Ellun kanssa ja lisäväsytys

Seuraavalle päivälle paimennusreissulta saavutttua, 20.2., oli sovittu tapaaminen Kuopiossa kyläilleen Ellun (Miskajasmin Unnikki) kanssa. Hilda ei ollut kyllä ihan täydessä terässä selkeästi reissun jäljiltä, mutta kyllä siskokset yhteisen leikkisävelen löysivät taas helposti ja olisihan sitä leikkiä riittänytkin!





Kyllä oli Ellusta kasvanut niin sievä nuori neito! Oli niissä paljon samaakin Hildan kanssa, sai tarkkaan katsoa että kumpi on kumpi, kun pitkin hakia vilistivät. Ja niin paljon on Ellussa Oili-emän ilmettä, enemmän minusta kuin Hildassa! <3 Luonteeltaan Ellu tuntui perineen paljon tuttuja piirteitä: tietty itsepäisyys ja itsenäisyys, mutta todella kiltti ja sosiaalinen kaikkea kohtaan, eikä juurikaan hauku.





Sisarusten yhteiskuva: Hilda (M. Ukuliina) ja Ellu (M. Unnikki)


Ellu-treffien jälkeen lähdettiin vielä tekemään lenkkikierros Saivan ja Hilpan kanssa, ja menipä Hilda-mutiainen kyllä aivan totaaliväsyksiin. ;) Illalla kun palautin sen omaan kotiinsa (ja nappasin omat tytöt takaisin Kuopioon), niin eipä enää jaksettu edes Raijan kanssa riehua, vaan kupsahdettiin kaikkensa antaneena unten maille. Katsotaan uskaltaako Hilda joskus vielä minun kanssa reissuille lähteä! :D

Hilda ja Hilpa (Talvikylän Metsänhaltia)

Saiva (Tulettaren Charlotta), Hilda ja Hilpa (Talvikylän Metsänhaltia)

Hilda



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Poropaimennusreissulla Pellossa 17.-19.2.2016

Minulle tarjoutui vähän ex tempore mahdollisuus lähteä reissuun kokeilemaan poropaimennusta ja niinpä sitä keskiviikkoaamuna 17.2. lähdettiin taittamaan matkaa kohti Pelloa 5 savolaisnaisen ja 8 koiran kanssa asuntoautolla. Minulle matkatoveriksi lähti Hilda. Raijan ja Hildan väliltä ensin pähkäilin, mutta valinta kallistui sitten Hildaan, koska Raija aloitti juoksut.

Matka taittui joutui hyvässä seurassa höpötellessä ja muutaman pysähdyksen kautta saavuttiin illalla Pelloon majapaikkaamme. Mökkimme oli kerrassaan valloittava "mummonmökki"! Pienen iltalenkkeilyn kautta sitten alettiin rauhoittua valmistautumaan seuraavana päivänä koittaviin ekoihin paimennustreeneihin. Ja illalla huomattiin, että Hildastakin oli nyt sitten viimein tullut nainen! Pitkään sitä ekaa juoksua pitikin odotella kuin päälle vuotiaaksi!



18.2. herättiin aamulla virkeinä ja jännittyneinä paimennuspäivään. Koirien aamukävelytykset ja puuroa massuun. Puolisen tuntia matkattiin majapaikalta Saajomannuun ja klo 10 aloiteltiin alkupalaveerauksen muodossa. Osa porukasta meni ensiksi poroaitaan ja osan kanssa suunnattiin tekemään lammaslauman kuljetusharjoitusta. Hilda pääsi alkuun lammasjobiin. (Huom. Hilda ei esiinny allaolevassa kuvassa.) En edes uskaltanut päästää Hildaa tässä vaiheessa vielä vapaaksi, kun pelkäsin sen kirmaavan porojen luo. :D Lampaita kohtaan se käyttäytyi ystävällisen kiinnostuneesti. Olin huomaavinani, että Hildalla oli välillä selkeästi ideaa, että laumasta sivummalle poistunut lammas piti kiertää.



Ruokatauon jälkeen koitti Hildankin vuoro päästä ottamaan ensimmäinen kosketus poroihin. Alkuun koira pidettiin liinassa, mutta melko pian tuli käsky ottaa liina irti. Hildaa kiinnosti porot, mutta nätisti lähti kokeilemaan, että miten näiden tovereiden kanssa toimitaan. Näytti koomiselle, kun se alkuun kokeili ihme pompuin sitä mitä porot hänestä tuumaavat. Vähän piti tietenkin ihmetellä myös uusia makuelämyksiä, poronkikkareita, mutta hyvin se pysyi minun mukanani ja piti katseen poroissa. Porotkin liikkuivat hyvin eteenpäin ja kuljeteltiin niitä kirnuun ja pois.






Tällä päivää tehtiin vielä pienen lepohetken jälkeen toinenkin harjoituskiekaus poroilla. Meni hyvin ja Hilda toimi hyvin yhteistyössä. Iloisesti tuli taas aitaan ja nätisti ja reilusti kohteli poroja. Väläytteli myös pariin kertaan kiertämistaipumusta.

Illalla oli raukeaa porukkaa mökillä, mutta kuitenkin muutamat leikkihetket jaksettiin vielä pitää. Kokkailtiin ruokaa ja saunottiin. Ja tämän päivän aikana myös kaksi muuta narttua aloittivat juoksut, liekö Hildan esimerkkiä noudattaen! ;)

Perjantaina 19.2. silmät aukenivat taas virkeinä ja mökin siistimisten jälkeen taas paimennushommiin! Hilda pääsi tänään heti ekaksi poroille, mutta ei ollut kyllä niin hyvää suorittamista kuin edellispäivänä. Välillä kuljetteli hyvin ja keskittyneesti poroja, mutta välillä sitten piti haistella ja kanniskella kakkakikkareita. Väsymys paistoi nyt selkeästi ja nuorena koirana tarvitsi nyt kuulemma enemmän tätä kikkareiden kanniskelua ja haistelua päänsä nollaamiseen. Hyviäkin pätkiä saatiin kyllä, kun vain malttoi keskittyä asiaan.





Välillä kikkarebisneksiä! :D



Ennen viimeistä poroillakäyntiä kuljeteltiin taas lampaita. Hilda oli nyt vapaana ja pysyi hyvin matkassa. Alku meinasi kyllä mennä ihan plörinäksi ja leikiksi nuoremman urospennun kanssa, mutta sitten pystyivät taas keskittymään asiaan, kun pistettiin poikakaveri kiinni. Leppoisasti Hilda siinä lampaiden matkassa ja vieressä tepsutteli. Kuvassa Hilda on tuolla oikeassa reunassa. Takanaan Alma.



Viimeiselle porokäynnille Hilda oli kyllä koonnut taas itseään ja nyt sujui paremmin kuin aamuinen. Koira oli paremmin asiassa mukana, eikä niin paljoa muilla bisneksillään. Yhteenvetona kouluttaja-Minna sanoi, että hyvä koira, jolla vielä nuoruus ja pentumaisuus näkyy paljon. Tämä näkyy juuri tarpeena nollata päätänsä kakkakikkareilla, nuuskuttelulla jne. Hilda on kuulemma vähän sellainen ADHD, että sillä on monenlaista puuhaa. :D Välillä tehdään töitä ja välillä ehtii tehdä kaikenlaista muuta. Sitten kun keskittyy, niin tekee hyvin ja keskittyneesti. Seuraa hyvin katsellaan poroja ja on hyvin reilu koira eläimiä kohtaan. Nuoresta iästään huolimatta saa kuitenkin hyvin porot liikkumaan eli on myös hyvin vahvakin koira olemukseltaan.

Olimme kaikki hyvin tyytyväisiä leirin antiin ja oppeihin, ja kotimatkalle lähti tyytyväinen sakki. Matkalla taas tehtiin muutamat pysähdykset ja yöllä kahden tienoilla olin sitten Kuopiossa takaisin. Kaikki koirat nukkuivat rauhallisesti paluumatkan. Ei sillä, että rauhatonta olisi ollut mennessäkään. Erittäin mielenkiintoinen kokemus ja nyt on erilailla taas näkemystä tästä oman rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta, siitä mitä se koiralta vaatii ja miten koulutusta voidaan lähteä tekemään. Minna ansaitsee kyllä isot kiitokset tästä kaikesta opastuksesta! Lähden ehdottomasti mukaan uudelleenkin, jos vaan on mahdollisuus!